Tässä tulee luettujen kirjojen listaus sekä kirjasuosituksia 2025 toiselta vuosipuoliskolta. Luin uusia trillereitä, muutamia klassikoita, reissukirjoja sekä elämäkerroiksi tulkittavia kirjoja . Suurimman osan kirjoista olen lukenut, mutta muutaman myös kuunnellut äänikirjana. Lue myös kirjasuositusten ensimmäinen osa vuodelta 2025.
Juha Suoniemi: Matkalla maailman kaikissa maissa – Taloustieteen silmin (2025) 3/5
Montaa kirjaa ei ole, jossa jokaisesta maasta kerrotaan matkakertomuksen muodossa sekä lyhyt kuvaus maan historiasta ja taloudesta. Kirja ei välttämättä juurikaan kiinnosta muita kuin matkailusta tai maabongailusta kiinnostuneita, joita myös talous kiinnostaa, mutta kohderyhmä jaksaa pitkän opuksen kahlata läpi. Reissukokemukset ja matkailuinspiraatio jäävät monien maiden osalta pintapuolisiksi. Suoniemi voisikin kirjoittaa reissuvinkkikirjan.
Aino Huilaja – Paluumatkalla (2023) 2/5
Paluumatkalla on jatkoa MTV:n entisen uutisankkurin irtiotosta kertovalle Pakumatkalla-kirjalle. Kirja kertoo oman elämän ja uravalintojen pohdiskelemisesta sekä omannäköisen elämän etsimisestä. Jotenkin kirjassa ollaan välitilassa, eikä varsinaisesti mitään tapahdu.
Harri Moisio: Route 66 – Radiomiehen mietteitä matkan varrelta (2025) 4/5
Radiotoimittajan matkapäiväkirja kertoo moottoripyörämatkasta Chicagosta Los Angelesiin legendaarista Route 66:sta pitkin. Samalla siinä kerrotaan muistoja työuran varrelta. Erilaiset reissut kyllä kiinnostavat aina, vaikka moottoripyöräilyä en harrastakaan. Tykkään Moision itseironisesta tavasta kirjoittaa. Suosittelen kirjaa äänikirjana, jotta tarinan saa kuulla Moision äänellä luettuna.
William Golding: Kärpästenherra (1954) 2/5
Klassikkoteos kertoo moraalista ja ihmisen pahuudesta jopa inhottavan raa’alla tavalla. Ehkä se toimii paremmin nuorten jännityskirjana. En innostunut kirjasta.
Maaret Launis: Mikael Rautasen ja Inderesin tarina – Kurinalainen anarkia (2025) 4/5
Raikas tuulahdus suomalaiseen bisneskirjallisuuteen, joissa kirjan kansissa on useimmiten harmaa, silmälasipäinen teollisuuspamppu. Kirja kertoo, miten Rautanen (s. 1985) vei kavereineen harrastuspohjalta aloitetun osakeanalyysipalvelun pörssiin ravistellen alan vakiintuneita käytäntöjä.
Christian Rönnbacka: Henna Björk – Hydra (2025) 3/5
Henna Björk -sarjan neljäs teos seuraa aiemmin ilmestyneitä kirjoja Isku, Jahti ja Koodi, jotka olen myös lukenut. Sarja siis alkoi hyvin, ja laittoi seuraamaan tarinaa päähenkilöstö, Henna Björkistä, kansainvälisiä rikoksia ratkova poliisista, jolta hoituvat kamppailulajit. Toimintaa ja täpäriä pelastuksia riittää, mutta sankari selviää kaikesta.
Samuli Laiho: Jäätymispiste (2024) 3/5
Uusi kansainvälinen jännityssarjojen sankari on Katja Mark, junioritason poliisi, jonka helppo työkeikka muuttuu hengenvaaralliseksi ja maailmankin vaarantavaksi kilpajuoksuksi. Päähenkilöllä on tietenkin kamppailulajitausta, jolla on pärjää isoille korstoille, ja lapsuuden trauma, joka heijastuu vähän väliä nykyhetkeen. Hän on sankari, joka kokemattomuudestaan ja huolimatta järkyttävistä tilanteista, selviää kaikesta.
Jännitys rakennetaan viimeisten hetkien uskomattomilla pelastajien saapumisilla, joita kirjassa on liikaakin. Laukaus kajahtaa, mutta ammuttu onkin aina sankaria aseella uhannut henkilö. Eniten kirjassa minua häiritsi kuitenkin se, kuinka typerällä ratkaisulla (johon päähenkilö liittyy) huippurikolliset sössivät aikeensa suuresta tuho-operaatiostaan.
Samuli Laiho: Pelon piiri (2025) 2/5
Katja Mark jatkaa seikkailujaan sarjan toisessa osassa, jossa jännitystä rakennetaan aivan eri tavalla kuin edellisessä osassa. Kansainväliset kuviot ovat taka-alalla, ja päähenkilö operoi kotoisasti Suomessa lähinnä kotimaisia ekoterroristisekopäitä vastaan. Pahaenteistä ja ahdistavaa ilmapiiriä koitetaan rakentaa pääpahiksen häiriintynyttä mieltä ja käytöstä kuvaten, mutta siihen hommaan käytetään melkein koko kirja, eikä oikein mitään tapahdu ennen lopun rymistelyä ja ammuskeluja. Kirjan criminal mastermind on epäuskottava hahmo ja lukukokemus tylsä.
Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö (2025) 3/5
Pitkän taipaleen kulkenut tamperelainen rikoskomisario Koskinen on jäämässä eläkkeelle. Kirja onkin paljolti hänen jäähyväisiään, eikä hänen tekemänsä tutkinta ole edes pääosassa ennen kirjan loppupuolta. Kiitos Koskiselle lukuisista (pun intended) yhteisistä, mutta tämän kirjan perusteella ei enää kannata harkita paluuta eläkkeeltä takaisin töihin. Taattua Jokista kirja kuitenkin on.
Jare Henrik Tiihonen – Missio vai mielenrauha (2025) 5/5
Äänikirjapalveluissa suuren suosion saanut kirja kertoo, miksi Cheek lopetti erittäin menestyneen artistiuransa, puhuu mielenterveysongelmistaan ja antaa vinkkejä menestymiseen. Kirja paljastaa, mitä menestyminen Tiihoselta vaatinut: Uskomaton määrä työtä, visiota ja päättäväisyyttä, joita harvalta löytyy. Kirja ei ole ole lainkaan mikään yleispätevä bisnesopas, vaan se on sukellus syvälle Tiihosen pään sisälle, hänen matkalleen kipuilevasta artistista kohti mielenrauhaa. Kirjaa voi suositella Cheek-fanien lisäksi erityisesti menestyksestä haaveileville ja mielenterveysongelmien kanssa kamppaileville. Kirjan revityimmät otsikot koskivat kuitenkin sitä, kuinka hän haukkui westendiläiset kankiperseisiksi laumasieluiksi Porscheissaan.
Olivier Norek – Talven soturit (2025) 5/5
Montako päivää kesti talvisota? 105 kunnian päivää, lumessa, pakkasessa ja jatkuvassa tulituksessa. Mutta miksi tarvittiin ranskalainen kirjailija kirjoittamaan loistava kirja tästä suomalaisten ihmeteosta? En tiedä, mutta perinpohjaista työtä on tehty.
Tapahtumat kuvataan pääosin legendaarisen tarkka-ampuja Simo Häyhän kautta. Tutuksi tulee myös Kollaan legenda Aarne Juutilainen, humalassa uhkarohkeasti sotiva entinen legioonalainen, joka tunnetaan nimellä Marokon kauhu, tai pelkkä Kauhu. Heidän ja monen muun urhean sankarin ansiosta Kollaa kesti.
Talvisodan kamaluutta kuvataan myös hyökkäävän Neuvostoliiton näkökulmasta. Joukot olivat lähteneet kirjaimellisesti soitellen sotaan, kun viikossa piti Suomen olla vallattu paraatimarssin soidessa. Häyhän tarkkuuskivääri ja suomalaisten konepistoolit kuitenkin niittivät vastustajaa kuin viljaa. Lisäksi erityisen kylmä talvi otti kesäkamppeissa valloittamaan lähtenyttä joukkoa kuolettavaan otteeseensa. Omalla puolella heitä taas odotti teloitus tai vankileirille joutuminen, jos sotiminen ei sujunut. Ei ole itäinen naapurimme kehittynyt noista päivistä yhtään, vaan järjestelmällinen, valtiojohtoinen sotarikosten tehtailu jatkuu.
Jos tutustut elämässäsi yhteen ainoaan teokseen talvisodasta, olkoon se tämä.
Pajtim Statovci – Lehmä synnyttää yöllä (2024) 3/5
Pajtim Statovci on Kosovossa (entinen Jugoslavia) 1990 syntynyt, nykyisin suomalainen menestyvä kirjailija. Hänen neljäs romaaninsa Lehmä synnyttää yöllä voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2024. Teos on ahdistava julmuuksineen, hieman hämmentävä fiktion maailmaan sukeltavilta osiltaan ja luettavuudeltaan erikoinen, kun lause saattaa jatkua sivun tai pari. Ehdottomasti kyse on tarinasta ja tekstistä, jollaista en ole ennen lukenut. Lukukokemus vaatii paljon sulattelua. Kovan luokan tuotoksesta on siis kyse, mutta kannattaa miettiä, milloin on sopiva aika lukea toivottomalta tuntuvasta ihmisten pahuudesta.
Kazuo Ishiguro – Ole luonani aina (2005) 2/5
Dystopiasta kertova romaani, joka on päässyt Timen 100 parhaan kirjan listalle, ja jonka kirjoittaja Ishiguro on palkittu kirjallisuuden Nobel-palkinnolla vuonna 2017. Aika tylsä kirja kokonaisuudessaan, jossa kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä tapahtumia kuvataan pitkäveteisesti, eikä paljoakaan lopulta tapahdu. Kirjan koukku on siinä, että vaihtoehtoisen todellisuuden kokonaiskuvaa avataan hitaasti, ja koko ajan odottaa jotain paljastuvan enemmän. Lopulta kuitenkin suurin osa asioista jää mysteeriksi, esimerkiksi miten on päädytty maailmaan, jossa lapsia kasvatetaan elinten luovuttajiksi sisäoppilaitoksissa? Kirja kuvailee ennemminkin teinien ihmissuhdedraamaa.
Aamos Honka – Viides artikla (2025) 4/5
Edellisessä postauksessani kovasti hehkuttelemani Punainen verkko -trilleri sai jatko-osan pikaisesti, jota odotin kovalla innolla odotukset korkealla! Teos Venäjän hybridioperaatioineen, Yhdysvaltain sisäpoliittisine ongelmineen ja Naton rakoiluineen on pelottavan ajankohtainen, ja lähes sekoittuu maailman tämänhetkisiin todellisiin tapahtumiin. Kirjan ikävä viesti on se, että Naton viides artikla ei tositilanteessa toimi ja Venäjä tulee tätä testaamaan. Uhkakuva ei toivottavasti enää tässä vaiheessa tule kenellekään yllätyksenä.
Itse kirjasta herää kysymys, onko siinä jo liikaa eri henkilöitä, tapahtumasuuntia ja tiedustelumaailman detailjeja? Juonta rakennetaan pitkästi, eikä teos pidä jännityksen puolesta oikein otteessaan alkupuolella. Loppupuolella taas mennään jo kovempaa tilanteiden tiivistyessä.
Ilkka Remes – Punarutto (2025) 4/5
Ilkka Remes on jälleen maailmanpolitiikan tapahtumien ja tiedustelun maailman kovassa ytimessä trillerillään. Siinä eletään nykyhetkeä ja takaumina vuotta 1989, kun DDR on hajoamassa. Kirja on ehdottomasti yksi Remeksen viime vuosien tuotannon parhaista. Juoni on vähemmän yllättäen hyvän lännen ja pahan Venäjän taistelua maailmanpolitiikassa, mutta nyt myös lännestä tulee uhka CIA:n trumpilaisen Make America Great Again -siiven suunnalta.
Hienon määrän olet ehtinyt taas lukea!
Kärpästenherran olen joskus nuorena lukenut ja ei se kyllä silloinkaan toiminut – ainakaan itselleni. Tuosta Moision kirjasta en ollut kuullutkaan. Se voisi olla kiinnostava. “Suosittelen kirjaa äänikirjana, jotta tarinan saa kuulla Moision äänellä luettuna.” Tästä voin olla jo etukäteen samaa mieltä, hänen kerrontaa on aina mieluisa kuunnella.