Aika kääriä hihat ja aloittaa kirjoitushommat.
Varma kevään merkki on taas täällä. Enkä tarkoita kumisaapaskelejä.
Tarkoitan sukkahousuhiipijöitä. Tiedättehän, keski-ikäinen mies, joka on lähtenyt lenkille pelkissä pitkissä kalsareissa, joita juoksutrikoiden nimellä myydään.
Sukkahousuhiipijä on kesäinen versio talvella laduilla huiskivasta sukkahousuhiihtäjästä.
Taidan olla melkoinen tiukkapipo muiden liikuntapukeutumisen suhteen, kun tällaista kirjoitan. No, ainakaan hiuspanta ei enää tätä päätä kiristä.
Toivottavasti tämän tekstin lukeneita ei tule minua vastaan kadulla. Saattaisin olla heille punainen vaate. Pelkään nimittäin, että joku polttaa hihansa tai repii pelihousunsa. Minua ei kenties kohdeltaisi silkkihansikkain.
Siinä tilanteessa meikäläisellä olisi kyllä kusi sukassa. Joutuisin hattu kourassa armoa anomaan ja kääntämään pikaisesti takkini.
Jos anteeksipyynnöt eivät auta, niin kaadun saappaat jalassa. Toivottavasti ei tarvitse sentään sovitella puupalttoota päälle.
Onneksi olen jo naimisissa, sillä näillä jutuissa taitaisi käydä sillä tavalla, että treffeillä saisin rukkaset.
Pitkäaikaisen puolisoni kanssa minulla kävi sillä tavalla, että jo ensimmäisellä tapaamisella sukat pyörivät jaloissa! Hauskat oli sokkotreffit meillä, kun huitaisimme huiviin kannullisen sangriaa!
Silloin taisi olla nuttu nurin, onni oikein. Vai onnistuiko kerrankin rumalta vaatteilla koreilu? Pari ässää hihassa ainakin auttoivat kummasti. Ei tarvinnut olla kallella kypärin. Paukuttelin henkseleitäni ja menestys nousi hattuun.
Onnekseni minun ei tarvinnut olla mustasukkainen, sillä pian oli jo heilalla hameenhelma hampaissa. Eikä meikäläinenkään siinä jäänyt seisomaan tumput suorina, vaan uin liiveihin.
Toivottavasti tämä kerronta ei nyt ole aivan liian uskaliasta kukkahattutätien kuultavaksi. En sentään ole jäänyt kiinni housut kintuissa.
Oli se mukavaa, kun ei tarvinnut enää yksin kotona kiskoa kalsarikännejä. Treffeille lähtijöille vinkiksi, että katsokaa tarkkaan, ettei ole mennyt paita juoponnappiin.
Ei mennyt pupu pöksyyn, vaan vedin ostohousut jalkaan, ja marssin kihloja ostamaan. Siitä asti ollaan oltu kuin paita ja peppu.
Tässä kohtaa alkaa takki olla tyhjä. Homma on hanskassa, mutta hanskat hukassa. Mahdankohan olla tyhmä kuin vasemman jalan saapas, kun juttuideat käyvät vähiin?
Isäni on tunnettu huumorimies, mutta eihän suutarin lapsella kenkiä ole. Isän saappaat ovat minulle liian suuret täytettäväksi.
Tunnettu tosiseikka on se, että keisarilla ei ole vaatteita. Onneksi elanto ei ole tekstin syntymisestä kiinni, sillä muuten voisi joutua vyötä kiristelemään.
Jutun kommenttiosissa on varmasti yhtä hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Lupaan syödä hattuni, jos joku tämän jutun jakaa eteen päin.
Tällaista tällä kertaa rustaili tämä sanasepon karvalakkimalli. Aika laittaa rukkaset naulaan.
Katso myös muut hauskat jutut, vitsit ja pakinat!
Heh, yllättävän paljon noita sanontoja vaatetuksesta onkin. Mistä se mahtaa johtuakin, että niitä muuten on niin paljon?
Hyvä kysymys, varmaan kaikilla on vaatteet ja niitä on käytetty jo tuhansia vuosia, niin on sanontoja ehtinyt kertyä.