Uuden-Seelannin Eteläsaarella on paljon upeita maisemia, mutta Aoraki / Mount Cook on aivan omaa luokkaansa. Lumihuippuiset vuoret, paksut jäätiköt ja turkoosit jäätikköjärvet tekevät alueesta yhden koko maan vaikuttavimmista luontokohteista. Mount Cookin kansallispuisto on paikka, jossa maisemia ei tarvitse etsiä, niitä on ympärillä katsoipa mihin suuntaan tahansa.
Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.
Aoraki / Mount Cookin kansallispuisto
Aorakin / Mount Cookin kansallispuisto on sijaitsee Canterburyn alueella Uuden-Seelannin Eteläsaaren keski-länsiosassa. Se perustettiin 1953, ja on saanut nimensä maan korkeimman vuoren, Aorakin / Mount Cookin (3 724 metriä), mukaan. Maorinkielinen nimi Aoraki tarkoittaa suunnilleen “pilvien lävistäjää”, mikä tuntuu varsin osuvan nimeltä. Kansallispuistossa on sen lisäksi yli 20 yli 3 000 metrin korkuista vuorta.
Puiston pinta-ala on 707 km2. Jäätiköt peittävät 40 % siitä, mukaan lukien maan suurimman jäätikön, Haupapan / Tasmanin jäätikön. Vuonna 1990 puisto liitettiin osaksi Te Wāhipounamun maailmanperintökohteeksi nimettyä aluetta.
Viimeisimmän jääkauden jälkeen jäätiköt ovat vetäytyessään jättäneet jälkeensä mahtavan, vuorten ympäröimän laakson. Alueella elää paljon erilaisia kasveja ja lintulajeja. Siellä on kuvattu mm. Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta -trilogioita.
Kansallispuiston suosituimpia aktiviteetteja ovat vaeltaminen, maisemalennot helikoptereilla ja pienkoneilla, vuorikiipeily ja hiihtovaellukset. Se on yksi Uuden-Seelannin vierailluimmista kohteista, kuten ovat myös Queenstown ja Milford Sound.
Aoraki Village
Meidän tukikohtamme oli pieni Aoraki Village, joka sijaitsee aivan kansallispuiston sydämessä. Viivyimme siellä kaksi yötä motellissa. Kun majoittuu kylässä, ei tarvitse ajaa pitkää matkaa päästäkseen vaellusreiteille. Aamulla voi lähteä suoraan kohti vuoria ja 10-15 minuutissa pääsee patikoimaan.
Maisemat ovat erityisen hienoja juuri Aoraki Villagessa, sillä kylästä avautuu näkymiä suoraan vuorille. Jo pelkkä ajomatka Lake Tekapolta kohti Mount Cookia on yksi Eteläsaaremme hienoimmista tieosuuksista.
Aoraki Villagessa pitää huomioida, että siellä majoituskapasiteetti on todella rajallinen ja hintava. Varaukset kannattaa siis tehdä todella ajoissa. Me emme olleet ajoissa liikkeellä, niin emme saaneet kahta yötä samasta paikasta, vaan jouduimme vaihtamaan paikkaa.
Myös ravintolatarjonta on vähäistä, eikä kauppoja käytännössä ole. Kaikki tarvitsemansa kannattaa siis tuoda mukanaan viimeistään Twizelistä tai Tekaposta.
The Hermitage Hotelissa on iltaisin auki oleva buffet-ravintola. Päivisin siellä palvelee Sir Edmund Hillary Cafe & Bar, josta saa myös ruokaa, mm. pizzaa ja burgereita. Paikka ruuhkautuu aika ajoin, kun bussilasteittain turistiryhmiä saapuu pihaan. Täällä söimme lounaan molempina päivinä, vaikka emme majoittuneetkaan.
Ajomatka Lake Tekapolta Mount Cookille
Perille Mount Cookille pääsee ajamaan vain tietä numero 80 pitkin. Se on hyväkuntoinen, eikä mikään mutkikas vuoristotie. Lake Tekapolta Aoraki Villageen ajaa noin puolessatoista tunnissa. Queenstownista matkaa kertyy 270 kilometriä ja Christchurchista 320 kilometriä eli vähintäänkin noin nelisen tuntia kummastakin.
Ajomatkoihin kannattaa käytännössä varata huomattavasti enemmän aikaa. Syynä ovat lukuisat kuvauspysähdyspaikat.
Tie Aoraki Villageen kulkee pitkän matkaa Lake Pukakin rantaa pitkin. Järven kirkkaan turkoosi vesi ja taustalla kohoavat vuoret muodostavat todella kuvauksellisen maiseman.
Matkan varrella kannattaa pysähtyä useamman kerran kuvaamaan maisemia. Erityisesti aurinkoisena päivänä Lake Pukakin väri on uskomattoman sininen.
Meidän tapauksessamme Mount Cook oli osa pidempää Eteläsaaren road tripiä, joten oli mukavaa, että ajo-osuudet pysyivät kohtuullisina. Vauvan kanssa matkustaessa maisemien katselu onnistuu hyvin myös autosta käsin, kun emme voineet juurikaan pysähdellä, sillä hän aina heräsi uniltaan matkanteon tauottua.
Helikopterilla vuorten yllä ja laskeutuminen jäätikölle
Päätin antaa itselleni hieman kalliimman 40-vuotissyntymäpäivälahjan ja kokea jotain ainutlaatuista. Yksi parhaista vaihtoehdoista kokea Mount Cookin maisemat on nimittäin lähteä helikopterilennolle. Valitsin Mount Cook Ski Planes & Helicoptersin Grand Circle -lennon*, joka osoittautui yhdeksi koko Uuden-Seelannin matkan ikimuistoisimmista kokemuksista.
Noin 55 minuuttia kestävällä lennolla noustaan Aoraki / Mount Cookin ympäröivään vuoristoon ja lennetään Eteläisten Alppien (Southern Alps) yli kohti Uuden-Seelannin länsirannikkoa. Matkan aikana maisemat vaihtuvat nopeasti: alapuolella näkyvät Fox- ja Franz Josef -jäätiköt sekä valtavat lumihuippuiset vuoret. Paluumatkalla reitti kulkee jälleen alppien yli ja Aoraki / Mount Cookin läheltä kohti Tasmanin jäätikköä (Tasman Glacier).
Lennon ehdoton kohokohta on laskeutuminen Tasmanin jäätikölle. Helikopteri laskeutuu keskelle jäätikkömaisemaa, jossa pääsee noin 10–15 minuutiksi ulos koneesta ihmettelemään ympäröivää jäätä ja vuoria. Kokemus tuntuu lähes epätodelliselta – ympärillä on vain valkoista jäätä, valtavia vuorenhuippuja ja hiljaisuus. Alla on satoja metrejä jäätä. Paluumatkalla pääsin etupenkille helikopterilentäjän viereen!
Erityisen hienoa on nähdä Tasmanin jäätikkö myös ilmasta käsin, sillä lennon aikana sen koko pituus, yli 20 kilometriä, avautuu aivan eri tavalla kuin jäätiköltä katsottuna.
Jäätikkö sisältää noin kolmanneksen kaikesta Uuden-Seelannin jäätikköjäästä. Valitettavasti Tasmanin jäätikkö sulaa ja vetäytyy nykyään erittäin nopeasti ilmaston lämpenemisen seurauksena, kuten se on jo pitkään tehnyt.
Jäätikön sulamisvesistä alkoi jo 1970-luvulla muodostua sen eteen uusi sulamisvesijärvi, Tasman Lake, jonka maisemiin on helppo tehdä vaellus, kuten me seuraavana päivänä teimmekin. .
Vaikka helikopterilento ei ole Uuden-Seelannin halvimpia elämyksiä, Mount Cookin kohdalla tähän kannattaa mielestäni panostaa, jos budjetti antaa myöten. Hintaa tällä oli lähes 400 euroa. Edes lentopelko ei haitannut, sillä maisemiin uppoutuu niin täydellisesti, että unohtaa olevansa pienessä ropelleilla ilmassa toivottavasti pysyvässä kopissa korkeuksissa yllättävänkin lähellä vuorenhuippuja.
Vaeltaminen Aoraki / Mount Cookin kansallispuistossa
Aoraki / Mount Cookin kansallispuisto tarjoaa lukuisia upeita vaellusreittejä lumihuipuilla ja jäätikköjärvillä kehystetyissä maisemissa. Osa on pidempiä, osa hyvinkin lyhyitä pyrähdyksiä. Osa reiteistä on helppo, osa haastavampia Vauvan kanssa me teimme vain pari vaellusta helpoimmilla reiteillä.
Hooker Valley Track – Mount Cookin klassikko
Mount Cookin tunnetuin vaellusreitti on Hooker Valley Track, joka kulkee Hooker Valleyn läpi kohti Hooker Glacier Lakea. Reitti on todella suosittu ja vaeltajia on paljon.
Reitti on maisemiltaan upea ja matkan varrella ylitetään useita riippusiltoja. Kuitenkin meidän ollessamme kansallispuistossa, järjestyksessään toinen riippusilta oli rikki, joten pääsimme kävelemään reittiä vain osan matkaa. Tämä oli harmi.
Käytännössä vaellus olisi ollut hyvinkin helppo ja onnistunut vauvan kanssa. Matkarattailla ei liikkeelle kuitenkaan kannata lähteä, vaan käyttää kantoreppua.
Reitin päätepisteellä sijaitsevalta Hooker Glacier Lakelta olisi avautunut näkymä kohti Aoraki / Mount Cookia. Järvessä voi nähdä kelluvia jäälohkareita, jotka ovat irronneet jäätiköstä.
Tasmanin jäätikköjärvi
Toinen kiva, helppo, lyhyt ja suositeltava vaellus on suunnata Tasmanin jäätikön suuntaan. Alueella on useita lyhyempiä kävelyreittejä. Tasman Lake -järven ympäristö tarjoaa jälleen yhden erilaisen näkökulman alueen vuorimaisemiin. Käytännössä pääsin näkemään, minne sulamisvedet vierailemaltani jäätiköltä päätyvät.
Mount Cookin yhteenveto ja vinkit
Mount Cookin alue on aivan pakko sisällyttää Uuden-Seelannin Eteläsaaren visiittiin. Se oli ehdoton kohokohta, laittaisin jopa ykköseksi. Wanaka ja Lake Tekapo eivät vedä vertoja. Kuvia sieltä tuli napsittua ainakin eniten, erityisesti helikopterilennolta.
En suosittele pelkkää päiväretkeä Twizelista tai Tekaposta, vaan yöpymistä siellä. Vähintään yksi yö, mieluiten kaksi, antaa mahdollisuuden nähdä alue rauhassa ja varautua myös vaihtelevaan säähän.
Kuten kuvista näkyy, sää oli meille aivan unelma maaliskuussa! Säähän voisi vuoristossa olla aivan muuta kuin muualla saarella, joten mukana kannattaa olla lämpimiä vaatteita, sadevarusteet ja vauvalle riittävästi suojaa auringolta ja tuulelta.
Mount Cook voisi äkkiseltään tuntua kohteelta, joka sopii lähinnä vaeltajille, mutta näin ei todellakaan ole. Alueella voi nähdä paljon myös vauvan kanssa. Kantoreppu on ehdoton vaelluksille, mutta maisemia näkee mukavasti myös kylästä ja autosta käsin.
Mount Cook oli hyvä “säästää” road tripin loppupäähän, sillä se on Eteläsaaren highlight-elämys, jonne jo pelkät ajomatkat tarjoavat erinomaiset maisemat, saapuipa sinne mistä suunnasta tahansa.
Aoraki / Mount Cook -blogipostaus kertoo, kuinka kyseessä on yksi upeimmista paikoista, joissa olen vieraillut. Se oli Uuden-Seelannin Eteläsaaren road tripin ykköskohde yhdessä Milford Soundin kanssa. Mitä itse olet mieltä paikasta?
Leave a reply