Malesia-kokemuksia: Palloilua, paratiisisaaria ja Sepangin sirkus

Vietin keväällä vuonna 2012 viisi kuukautta Malesiassa vaihto-opiskeluiden merkeissä. Asuin tuolloin Penangin saarella Malesian länsirannikolla. Kursseja suoritin paikallisessa yliopistossa, Universiti Sains Malaysiassa. Opiskelun iloista olen jo aiemmin kirjoittanut postauksen, jossa maan opetuksen tasosta ja byrokratiasta saa käsityksen. Tässä kirjoituksessa kerron Malesia-kokemuksia, muistoja ja tarinoita reissaamisesta ympäri Malakan niemimaata.

Lue lisää: Malesia matkakohteena – paratiisisaaria ja luontoelämyksiä

Asuminen Malesiassa 

Vaihto-opiskelukohteeni Malesiassa oli Penang, saari Malakan niemimaan länsirannikolla. Penangilla me länsimaiset vaihto-opiskelijat asuimme kondoissa, isoissa kerrostaloissa, joissa asui paikallista varakkaampaa väkeä. Kondojen nimet olivat E-Park ja Sunny-Ville. Ne sijaitsevat lähellä toisiaan lyhyehkön, mutta hikisen kävelymatkan päässä yliopistosta. Malesiassa on nimittäin aina kuuma.

Kahden kämppäkaverin kanssa jaoin E-Parkissa 90 neliön kolmen makuuhuoneen asunnon, jossa oli lisäksi olohuone, keittiö, kaksi vessaa ja kaksi parveketta. Vuokra, vesi, sähkö ja netti maksoivat yhteensä noin 400 euroa kuukaudessa kolmelle jaettuna. Asuminen siis oli todella edullista. Kuumahan kämpässä oli, joten ilmastointia tuli käytettyä jonkin verran iltaisin, jotta sai nukuttua. Siitä huolimatta sähkölasku ei kohonnut pilviin.

Kämppä oli kalustettu, ja tarpeistoa löytyi myös ruoanlaittoon. Aamu- ja välipaloja kummempaa ei tullut kokkailtua, koska ulkona syöminen oli niin edullista, että ruoanlaitto ei kannattanut. Aivan lähellä oli mahdollista syödä katukeittiöruokaa tai yksinkertaisessa paikallisessa ravintolassa. McDonaldsin ja Domino’s pizzerian kotiinkuljetukset tulivat myös tutuiksi. Toki paikallisia ruokia tuli syötyä pääasiassa, sillä ne olivat hyviä ja todella edullisia. Annoksia sai parilla eurolla.

Kondossa asuvien käytössä on aidatulla pihamaalla käytössä iso uima-allas. Lisämaksusta oli mahdollista käyttää vaatimatonta kuntosalia ja pelata pingistä, sulkapalloa, tennistä ja koripalloa. Nämä fasiliteetit oli siis rakennettu kondon alueelle. Aivan ikkunamme alla oli moskeija, joten aikainen aamuherätys oli taattu rukouskutsun myötä. 

George Town on Penangin keskus 

George Townissa, Penangin alueen pääkaupungissa, tuli käytyä monta kertaa syömässä, ostoskeskuksissa ja kiertelemässä nähtävyyksiä. Lisäksi vierailin hindulaisessa temppelissä katsomassa uskonnollista rituaalia, jossa miehet kiinnittivät ihoonsa koukuilla koko hedelmätarhan antimet roikkumaan. Sen verran teräviä koukkuja käytettiin, että tavalliset appelsiinit muuttuivat veriappelsiineiksi. Myös posket ja kieli lävistettiin kovan kannustuksen saattelemana. Lävistysfanien kannattaa siis suunnata tuonne.

George Town on listattu Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon. Se on yksi Malesian vierailluimmista turistikohteista tunnelmansa, monikulttuurisuutensa ja koloniaalisten rakennusten ansiosta. Muita Unescon maailmanperintökohteita Malesiassa ovat Malakkan historiallinen kaupunki, Lenggonginlaakson arkeologinen alue sekä Gunung Mulun ja Kinabalun kansallispuistot Borneon saarella. 

Malesian saaret kutsuvat rantalomailijaa

Penangilta on kätevä käydä vierailemassa lautalla Malesian veroparatiisisaarella Langkawilla. Kyseinen saari on maan suosituin turistisaari. Lauttamatka George Townista kestää kolmisen tuntia. Langkawilla sijaitsee myös kansainvälinen lentokenttä. Suomesta sinne pääsee ihan pakettimatkojen merkeissä.  

Cenang beach (Pantai Cenang) on Langkawin on suosituin ranta. Sen alueelle suurin osa toiminnasta on keskittynyt. Sieltä löytyy monen tasoista ja hintaista majoitusta, ravintoloita, kahviloita, baareja ja kauppoja. Vaikka alue on lapsiperheiden suosiossa, yöelämä on Langkawin vilkkainta. 

Cenang beachin alueella oli mukavaa viettää päiviä isolla valkohiekkaisella rannalla. Läheltä sai ostettua juomia ja snäksejä edullisesti. Halpaa majoitusta ja ruokaa löytyi. Ruoka on turistisaarella kuitenkin kalliimpaa kuin muualla Malesiassa. Illan tullen sitten siirryttiin rannan läheisyydessä sijaitseviin baareihin. Oikeastaan vain alkoholi oli saarella edullisempaa verrattuna maan muihin osiin.   

Langkawin nähtävyydet

Langkawin saarta tuli tarkasteltua skootterin selästä, kun vuokrasimme sellaiset yhdeksi päiväksi. Skoottereilla pääsi ajamaan hyväkuntoisia tietä pitkin mm. saaren korkeimmalle vuorelle, Gunung Rayalle. 

Skootterilla kiertelemällä saarelta löytyi todella hiljaisia seutuja ja autioita paratiisirantoja. Upein kokemus oli kuitenkin Langkawi Sky Bridge. Se on 660 metrin korkeudessa merenpinnasta sijaitseva 125-metrinen kaaren muotoinen silta. Se sijaitsee Gunung Mat Cinchangin, saaren toiseksi korkeimman vuoren huipulla. Näkymät olivat hämmästyttävän huimat. Paikka jäi minulle todella mieleen sellaisena, että sinne haluaisin uudelleen! 

Sky Bridgelle pääsee cable carilla eli sellaisella hiihtokeskuksista tutulla vaijereiden varassa ilmassa kulkevalla kopperolla. Näkymät matkan varreltakin olivat huimaavat. Cable carin lähtöpiste on Oriental Villagessa Langkawin luoteisosassa lähellä Pantai Kokia. Matkaa cable carilla ylös vuorelle kertyy noin 600 metriä.  

Langkawi on kyllä Malesian pakettimatkakohde numero 1. Ei sinne kaipuuta jäänyt. Rantalomailuun soveltuva saari on kyllä, mutta aika tylsä paikka se olisi pidemmän päälle, jos kaipaa aktiviteettia. Eikä siellä näe oikeaa Malesiaa. Mutta lähtisinkö pelkästään sinne viikon tai kahden pakettimatkalle? En lähtisi, mutta kannatti vierailla, kun sillä suunnalla oli.

Pulau Pangkor

Toinen rantalomailukohde, jossa vietin pitkän viikonlopun Malesiassa, oli Pulau Pangkor. Se on pieni saari Penangilta etelään, noin puolessa matkassa Kuala Lumpuriin. Matkaa oli noin 150 kilometriä, mutta siihen kului silti nelisen tuntia.

Penangilla meidän piti ensin mennä bussilla George Towniin, josta siirryimme lautalla mantereen puolelle Butterworthiin. Sieltä lähti bussi Lumutiin. Myöhästyimme aiemmasta lautasta, joten olimme vaarassa myöhästyä myös bussista. Soitimme bussiyhtiöön. Lupasivat odottaa viisi minuuttia. Sen verran olimme myöhässä, ja ehdimme bussiin. 

Kerrankin niin päin, että paikalliset joutuivat odottamaan turisteja. Sen verran paljon on tullut Kaakkois-Aasiassa kulkupelejä odoteltua, että ihan kiva, kun kerrankin odottivat meitä. Paikallisille tosin viisi minuuttia ei varmasti ole aika eikä mikään myöhästyä ja odotella. 

Lumutiin päästyämme satoi. Söimme satamassa ja ostimme liput lauttaan. Ravintolassa Lumutissa törmäsimme suomalaisiin, jotka olivat paikallisella telakalla töissä. Jotkut olivat olleet jo lähemmäs neljä vuotta. Ilmeisesti varsinaisia työviisumeita ei kavereilla ollut, sillä he puhuivat joutuvansa aina välillä heittämään visa runnit ympäröiviin maihin. Kannustivat meitä vaihtareita Malesiassa ollessamme myös opiskelemaan. Emme oikein ottaneet neuvosta vaaria.  

Matka saarelle kesti vajaan tunnin, joka minulta meni ohi nukkuessa. Pangkorin lauttaterminaalista siirryimme noin viiden kilometrin matkan Teluk Nipah -nimiselle rannalle, jossa suurin osa saaren edullisesta majoituksesta sijaitsi. 

Pangkor ei ole samanlainen turistirysä kuin Langkawi, Perhentian ja Tioman, mutta niin vain oli sinnekin länsimaisia turisteja tiensä löytänyt muitakin meidän lisäksemme, myös Malesiassa pidempään oleskelevia suomalaisia. Näiden lisäksi saarta kansoittavat viikonlopun vietossa olevat paikalliset ja singaporelaiset, jotka pulikoivat rantavedessä t-paidoissa ja pitkälahkeisissa housuissa, ja snorklasivat pelastusliivit päällä.

Majoitus Pangkorin saarella on kalliimpaa viikonloppuisin ja luonnollisesti high-seasonilla, joka alkaa maalis-huhtikuussa. Edullisia resortteja oli silti useita tarjolla, joskin hieman laadusta tinkien. Jälleen sain pettyä Lonely Planetin suositukseen, sillä emme ottaneet tarjottua huonetta suositellusta Seagull Beach Resortista. Sen sijaan mukavan majapaikan löysimme Pangkor Inn Chaletista, jonka omistaja tinki itsensä kanssa meille mukavan edullisen majoituksen listahinnoistaan poiketen. 

Rantaelämää Pangkorilla

Iltaa viettelimme bungaloweissamme simuloiden mökkeillen vietettyä kesälomaa Suomessa. Pelasimme korttia, joimme olutta, läiskimme hyttysiä ja valittelimme jatkuvaa sadetta. Saunaa meillä ei sentään paikalla ollut, mutta ei silti palella tarvinnut. Onneksi oli matkassaan sateenvarjo, tuo pieleen menneen aurinkoloman pelastaja. 

Onneksemme toinen päivä Pangkorilla oli aurinkoinen. Pääsimme biitsille sekä haistelemaan kalastajakylän tunnelmaa eli kuivatun kalan ikävää tuoksua. Kävelimme majapaikastamme noin viiden minuutin matkan pohjoiseen Coral Beachille, joka taitaa olla saaren paras ja suosituin ranta. Siellä uimme, otimme aurinkoa ja pelasimme biitsifutista. Rentoa meininkiä siis! 

Coral Beachilla sijaitseva Daddy’s Cafe on yksi saaren harvoista ravintoloista, joka sijaitsee aivan rannalla. Hyvä ravintola, suosittelen. 

Oikeastaan mitään ihmeellisempää tehtävää ja nähtävää ei saarella ollut. Menevää yöelämää on saarelta turha hakea, sillä ainakaan Teluk Nipahissa ei ollut ainuttakaan myöhään auki olevaa baaria saatikka sitten klubia.

Paratiisisaareksi en varauksetta Pangkoria tituleeraa edes sen rauhallisuuden vuoksi, vaikka biitsejä ja viidakkoa riittää. Siellä oli nimittäin hieman roskaista, eikä vesikään ollut kirkkaimmasta päästä. Joiltakin kävijöiltä on kyllä tullut parempiakin arvioita paikasta, joten ehkä sille voi antaa mahdollisuuden. 

Pulau Perhentian

Perhentianin saariryhmään (Pulau Perhentian) kuuluu kaksi saarta, Perhentian Besar ja Perhentian Kecil. Isompi saari, Besar, on enemmän suunnattu perheellisille matkailijoille, kun taas pienempi, Kecil, backpackereille. Saaret sijaitsevat Malesian itärannikolla. 

Saarille matkustin Penangista bussilla, joka yllättäen lähti puoli tuntia myöhässä liikkeelle. Kyseessä ei ollut varsinainen yöbussi, joten vaikka penkit olivat leveät, oli nukkuminen haastavaa. Bussi ei siis ollut Kaakkois-Aasiassa yleinen “sleeping bus”, jollaisista löytyy kunnolla makuuasentoon taipuvat penkit tai peräti makuupaikat. Taukoja pidettiin matkan aikana jatkuvalla syötöllä. Pisin taisi olla kuskien yöpala-pysähdys, joka kesti noin tunnin. 

Aamuyöstä viiden aikaan meidät bussimatkalaiset herätettiin, kun olimme saapuneet määränpäähämme Besutiin. Siellä saimme odotella parisen tuntia lauttaa. Lippujen kanssa oli säätöä, ja lopulta unihiekat karisivat silmistä, kun lauttamatkan korvasi pikavenekyyditys saarelle. 

Vene jätti meidät saaren länsirannikolle Coral Bayhin, joten tallustelimme vajaan kymmenen minuutin matkan saaren halki toiselle puolelle hieman isommalle rannalla, Long Beachille. Tämä ranta on ehkä noin puolen kilometrin mittainen. Koko saarella ei ollut teitä, eikä näin myöskään ajoneuvoja.

Malesian upein ranta?

Long Beach oli kyllä upea, ehkä paras rantakokemukseni Malesiassa. Leveä ranta, valkoinen hiekka, turkoosi meri ja saarta ympäröivä viidakko tekivät siitä paratiisin. Majapaikkoja ja ravintoloita oli vielä harvassa, ja turisteja oli vähän.

Tutkailin saaren tilannetta nyt. Luin harmikseni, vaan en yllätyksekseni, että nyt ranta alkaa olla täyteen rakennettu. Löytyy hotellia, ravintolaa, loungea, aurinkovarjoa ja värikästä muovituolia. Todella roskaistakin on kuulemma nykyään. Tuli oikein surku. Äkkiä ne unelmakohteet suosiota saavuttaessaan turmeltuvat. 

Pankkiautomaatteja saarelta ei tuolloin vajaa kymmenen vuotta sitten löytynyt. Ei myöskään luotettavaa wifiä. Sähkötkin katkeilivat joskus. Majapaikkoja, joista valita, ei liikaa ollut. Ei myöskään ravintoloita. Oli rauhallista ja todella rentoa! 

Hintataso saarella oli Malesian mannerta korkeampi, kuten arvata saattoi. Majapaikaksemme valikoitui Panorama Chalets Long Beachin puolivälissä. Ei erityisen huikea kokemus, mm. koska suihkussa oli kerran iso hämähäkki. Oli muuten ainoa iso karvajalka, jonka näin koko Kaakkois-Aasian reissuni aikana. Paikan omistaja oli myös välillä kohtalaisen epäystävällinen. 

Perhentianin aktiviteetit

Saaren aktiviteetteihin kuului vaeltelu viidakkopoluilla, pallopelit hiekalla, uiminen (virtaukset olivat vaarallisia ja voimakkaita!), snorklaaminen ja sukeltaminen. Saarten läheisyydestä löytyi hyviä sukelluskohteita. Snorklausretkiä oli myös tarjolla. Snorklaamaan pääsi myös rannasta. Vesi oli kirkasta ja näin siellä yhden suosikkikaloista, erittäin sympaattisen yellow box fishin. Se on todella nimensä veroinen, hymy nousee huulille, kun mietin kalan ulkonäköä. 

Vesi oli lämmintä, 29 asteista. Näin sukelluksilla mm. enkelikaloja, triggereitä, mureenoja, rauskuja, pienen bambuhain, nemon ja paljon muuta. Paras saitti oli ehdottomasti Temple of the Sea, meren pohjasta noin 20 metrin syvyydestä nouseva muodostelma. Sukellukset tehtiin pienistä veneistä, joista veteen meno tapahtui selälleen kellahtamalla aluksen reunalta. Oma meininkinsä oli ahtaassa purkissa sukelluslaitteiden selkään laittamisessa. 

Hauskaa saarella oli hyvällä porukalla ranta- ja vesielämää viettäen ja auringosta päivät nauttien. Rusketus alkoi tässä vaiheessa reissua olla viritettynä äärimmilleen. Iltaa sai hiekkarannalla viettää rennoissa tunnelmissa. Välillä sitä ihmettelee, kuinka mitään vatsatauteja ei tullut reissussa. Katselin siinä kerran nimittäin, kun paikalliset toivat aamiaistarpeita rantaravintolaan. Jogurtit saivat ottaa lämpöä kohtalaisen hetken rantahietikolla ennen niiden siirtämistä kylmäsäilytykseen. Nämä reissut eivät sovellu herkkävatsaisille.

Sirkus Sepangilla 

Kuala Lumpur tunnettiin vuoteen 2017 saakka Malesian GP:n näyttämönä. Siellä sijaitsee Sepangin moottoriurheilupyhättö. F1-sirkus laskeutui sinne maaliskuun loppupuolella vuonna 2012, samoin kuin AirAsian halpalentokone Penangilta Kuala Lumpuriin, jolla saavuin seuraamaan showta. Meno-paluu lennot maksoivat käsittämättömän 13 euroa, vaikka matka ei toki pitkä olekaan, alle tunnin. Lentokentällä pääsi muutaman euron hintaisella bussilipulla Kuala Lumpurin keskustaan. 

Edullinen oli myös viikonloppulippu seuraamaan tuota moottoriurheilun kuninkuusluokan kilpailua, jossa aikamme gladiaattorit taistelivat MM-pisteistä. Hinta oli noin 15 euroa. Sillä summa kisaa sai seurata K2-hillstandilla, josta näimme radan mutkan numero kolme. Kyseisestä mutkasta autot ampaisivat reilun 200 kilometrin tuntinopeuteen jarruttaakseen vain hieman seuraavaan mutkaan numero neljä. Istumapaikkoja meillä ei siis ollut, vaan katselimme kisaa väljällä nurmialueella. 

Kaupan päälle, kirsikkana koko herkullisessa kakussa, oli uskomattoman upea penthouse-majoitus Times Squaren kauppakeskuksessa. Tuo kattohuoneistomajoitus tuli ilmaiseksi, kun KL:ssa tuolloin opiskellut hyvä ystäväni ja reppureissukaverini sen tarjosi vaihtariporukkansa kanssa vuokraamassaan kämpässä. Huima kokemus, kiitos siitä vielä näin vuosien jälkeenkin koko kommuunin väelle. 

Malesian GP 2012

Kuala Lumpurissa voisi harjoitella tinkaamista ja suorittaa transaktioita lukuisissa vaate-, kenkä- ja kelloliikkeissä, mutta päätin kokea kisaviikonlopun koko tunnelman lauantain aika-ajoista alkaen. Aika-ajoissa Kimi johti kahden ensimmäisen osuuden jälkeen, mutta joutui taipumaan viidennelle sijalle viimeisellä osuudella. Lisäksi hänen saamansa rangaistuksen takia lähtöruutu vaihtui kymmenenteen, joten suomalaisten juhlaa ei ollut sunnuntain kisaa ajatellen odotettavissa.

Hieman ennen kisan starttia sunnuntaina taivas sitten aukeni sateen muodossa niskaamme. Autot pääsivät kuitenkin matkaan. Jokusen kierroksen jälkeen sade yltyi niin, että turva-auto tuli radalle, ja lopulta kisa keskeytettiin. Me kattamattomassa katsomossa olevat suojauduimme kosteudelta sateenvarjoin ja sadeviitoin. 

Uutta lähtöä odoteltiin tunnin verran, jolloin vaihtariporukkamme keräsi katseita juoksemalla Suomen lipun kanssa katsomoalueellamme, ja meidät ikuistettiin satoihin aasialaisten valokuviin. Tätä kisan parasta väliaikaviihdettä ei ilmeisesti ikävä kyllä tarjoiltu televisiokatsojille, mutta livenä se upposi kuin Trumpin haaveet toisesta kaudesta presidenttinä.

Lopulta kisa pääsi jatkumaan, ja yllätysvoittajaksi nousi Ferrarin Alonso ja kakkoseksi Perez. Hamilton oli kolmas, Kimi nousi viidenneksi. Sateesta huolimatta tai ehkä juuri siksi kisa oli näitä yllätyksiä täynnä. Vaikka en F1-fani olekaan, oli hieno kokemus käydä haistelemassa tunnelmia ja kuuntelemassa formuloiden ulvontaa paikan päällä. Voi silti olla, että en toisten mene, ainakaan varta vasten. 

Palloilua Malesiassa

Jutuistani voi saada sen käsityksen, että vietin aikaa vain vaihtarien kanssa reissaten. Mutta ei. Menin ensin Penangilla pelaamaan lentopalloa paikallisen harrastajien kanssa, jotka sattuivat höntsäilemään asuinpaikkaani lähellä olevalla hallilla. Siellä tutustuin muutamiin kavereihin, ja jotain kautta minut pyydettiin pelaamaan joukkueeseen, joka pelasi kansallista liigaa. Turistireissujen lisäksi siis kiersin Malesiaa tämän joukkueen mukana turnauksissa. 

Pelireissuviikonloppuja mahtui viiteen kuukauteen viisi. En edes nyt tarkemmin muista, missä kaupungeissa pelattiin, ainakin Kuala Selangorissa. Tuntemattomampia paikkakuntia oli kyseessä. Niissä en varmasti olisi muuten käynyt. Joka tapauksessa sain matkustaa busseilla ja autokyydeissä ympäri Malakan niemimaata pallopelin perässä. 

Olen siis todennäköisesti ainoa suomalainen, joka on pelannut Malesian liigaa. Käsittääkseni olin myö tuolla kaudella ainoa länsimaalainen pelaaja sarjassa. Oma pelikunto oli kyllä tuolloin tavallistakin vaatimattomampi, kun kyseisenä vuonna ei ollut tarkoitus palloa pelata sarjatasolla. Hauska kokemus kyllä oli, kun sain oppia paikallisesta kulttuurista. 

Joukkueen mukana menin paikkoihin, joissa ei muita länsimaalaisia näkynyt. Mutta malesialaiset eivät olleet kiinnostuneita tutustumaan, poikkeuksena moniin muihin maihin. Ei minuun kiinnitetty huomiota. Ei tultu juttelemaan tai kyselemään mitään, kuten monessa muussa paikassa. Malesialaiset ovat kai juroja tai ujoja, kuten me suomalaiset. Ja sitten ongelmana on myös kielitaito. 

Hankaluutena oli, että monet joukkueesta eivät puhuneet englantia, ainakaan hyvin, joten kommunikointi ja tutustuminen jäivät vajavaisiksi. Syömässä yms. ollessa kaverit juttelivat paikallisella kielellä, joka oli kyllä todella haastava. En oppinut yhtään. Mutta yksi kaveri puhui oikein hyvää  englantia. Hän oli todella puhelias ja hauska kaveri. Antoi minulle lempinimen “Angry bird”. Peli oli tuolloin todella suosittu Aasiassa. Vaihdamme kyseisen kaverin kanssa edelleen kuulumisia silloin tällöin.  

Muslimipoikien kanssa reissatessa opin arvostamaan enemmän heidän kulttuuriaan. Esimerkiksi perheet ja ystävät kokoontuivat ravintolaan iltaisin istumaan ja syömään yhdessä. Vaikka väkeä oli paljon, yhtään humalaista ei tietenkään näkynyt, kun alkoholia ei käytetty. Siksi olikin eräänlainen käänteinen kulttuurishokki palata Suomeen, ja nähdä baarien terasseilla lippikset vinossa öriseviä bensalenkkareita.

Malesia-kokemuksia

Suomessa ennen matkaan lähtemistä tiesin suurin piirtein vain sen, että Malesiassa on lämmin. Olin toki lukenut vaihtoraportteja ja -blogeja etukäteen. Hyvää pohjustusta vaihto-opiskeluun oli myös käydä Asian Business and Culture -kursseja yliopistossa.

Vaihto-opiskelu ja reissaaminen Malesiassa olivat uskomattoman hienoja kokemuksia, jotka eivät unohdu. Minulle ne olivat elämäni ehkä tärkeimpiä ja mullistavimpia kokemuksia siihen mennessä. Kannatti lähteä, vaikka lähteminen jännittikin. Keksin helposti kymmenen syytä, miksi kannattaa lähteä reissuun Kaakkois-Aasiaan!

Lue lisää: Selviytymisopas Malesiaan – Toimi näin ja vältät virheet