Reissuissa sattuu ja tapahtuu. Aikaisemmin olen kirjoittanut pelottavimmista reissukokemuksestani kuten siitä, kun juoksin ammuskelua pakoon lentokentällä. Nyt kerron, millaisia ovat olleet pahimmat reissumokani. Mokista on seurannut joskus hieman ikävämpiäkin tunnelmia. Toiset jutut taas naurattavat jälkikäteen. Kaikesta on kuitenkin selvitty viimeistään rahapussia hieman avaamalla. Miksi viisumini oli päässyt vanhenemaan Thaimaassa? Miksi taksien kanssa tulee aina ongelmia ulkomailla? Ja miksi sain suomalaisen perusturistin maineen? Tässä tulee matkabloggaajan viisi pahinta reissumokaa!
Reissumoka 1: Typical Finnish holiday
Olen kerran nuorena saanut tyypillisen suomalaisen lomailijan maineen. Se on omalla mittapuullani yksi pahimmista ja noloimmista mokista, mitä minulle on reissuissa sattunut.
Tämä tapahtui Riminin rantalomakohteessa Italiassa. Olin siellä lentopalloturnauksessa 19-vuotiaana. Pelien loputtua viimeisenä iltana tietenkin muutamat kaverit, minä mukaan lukien, lähtivät rantakadulle ottamaan muutamat drinkit.
Ilta eskaloitui siinä vaiheessa, kun sisäänheittäjä sai meidät houkuteltua johonkin yökerhoon. Siellä sitten pöytään kannettiin kaksi yhden hinnalla -tarjouksen voimien erilaisia drinkkejä. Naula upposi päähän viimeistään tequila-shottien kohdalla. Kokemattomuus kostautui. Ilmeisesti rahat kuitenkin riittivät, eikä juomia mitenkään ryöstöhinnoiteltu.
Jolloin aivan random-kyydillä selviydyimme takaisin hotellille ilman, että tulimme ryöstetyiksi. Hotelli oli pienehkö, yksityisomisteinen hotelli, jossa ei yöllä ollut respassa henkilökuntaa. Ulko-ovikin oli lukossa. Jollain keinoilla saimme ryskytettyä hotellin omistajan hereille. Ovea avaamaan tulleen miehen sanat painuivat heikosta hapesta huolimatta hyvin muistiini. Kommentti saapumiseemme yöllä hotellille oli ytimekäs: “Typical Finnish holiday.”
Onneksi nuorena tehdyistä virheistä oppii. Tämän tapauksen jälkeen olen toivottavasti onnistunut välttelemään tavanomaisen suomalaisen turren leimaa.
“Typical Finnish holiday”
Italialainen hotellinpitäjä suomalaisten lentopallonuorukaisten edesottamuksista Riminillä
2. Lentokentän takahuone kutsui Thaimaassa
Ihan oikea reissumoka sattui Thaimaassa reissatessa. Jännittävän tilanteen sain kokea Bangkokin lentokentällä maasta poistumassa ollessani, kun passivirkailija komentaa minut takahuoneeseen perässään. En ymmärtänyt aluksi, mistä on kyse.
Selvitellessä käy ilmi, että Thaimaan viisumini oli vanhentunut. Olin siis oleskellut maassa laittomasti. Onneksi kyse ei ollut monesta päivästä. Taskustani kaivamani bahtit riittivät kuittamaan lunnaani, ja pääsin jatkamaan matkaa.
Miten sitten olin mokannut näin nolosti? Tiesin suomalaisen saapujan saavan passiinsa 30 päivän oleskeluun oikeuttavan leiman. Mutta tämän 30 päivän leiman sai vain lentokoneella saapuessa. Olin saapunut Thaimaahan maata pitkin Laosista, jolloin passiin tulikin vain 14 päivän leima. Enpä ollut tajunnut tällaista asiaa tarkistaa. Kannattaa siis aina vilkaista, millainen se leima on, eikä vain olettaa.
Ei minusta ilmeisesti mitään vakavampaa rekisteriä viranomaisille jäänyt, koska olen päässyt maahan vielä useasti uudestaan tämän sattumuksen jälkeen. Varmasti on moni muukin samanlaiseen mokaan sortunut.
3. Väärällä taksilla Kuubassa
Kuubassa sattui hieman ikävä tapaus, jonka lopullinen syy jää ikuisesti hämäränpeittoon. Oliko kyseessä vain puhdas virhe vai oliko kyseessä jonkinlainen huijaus?
Olin sopinut etukäteen sähköpostitse majoituksen Trinidadiin. Sama majoittaja lupasi järjestää myös taksikyydin Havannasta luottokuljettajansa toimesta noin yhden aikaan sovittuna päivänä.
Majatalon (casa particular) emäntä Havannassa olisi kovasti halunnut hänkin järjestää meille kyydin Trinidadiin, mutta kerroimme, että meillä on jo kyyti tänä tiettynä päivänä. Kommunikointi oli aika vaikeaa, sillä hän puhui vain espanjaa. Jotenkin kuitenkin tuntui, että hän ei pitänyt siitä, että me olimme jo itse sopineet asian. Kuubassa kun majapaikkojen omistajat järjestelevät kyytejä saaden itse niistä komissiota.
Lähtöpäivä, mutta kuitenkin ennen sovittua lähtöaikaa, hän saapui ilmoittamaan meille, että taksinne Trinidadiin odottaa. Olimme toki hämmentyneitä, että aika on aikaisempi kuin aiemmin sovittu. Yritimme kysellä, häneltä ja kuljettajalta, onko asia nyt varmasti näin, että tämä on meidän kyytimme. Kuljettaja ei lainkaan puhunut tai ymmärtänyt englantia. Kommunikointi oli siis vaikeaa.
No, lähdimme matkaan hyvässä uskossa. Jossain vaiheessa kuljettaja sai jostain puhelun. Kimppataksissa mukana olleet Etelä-Amerikkalaiset tytöt tulkkasivat meille, että kuljettaja on nyt ilmeisesti ottanut väärät henkilöt kyytiin. Enää ei kannattanut takaisin kääntyä. Kokonaisuudessaan matkaan meni neljä-viisi tuntia. Kuski oli hermona, mutta vei meidät sopimallani hinnalla Trinidadiin.
Perille päästyämme saavuimme majoittajamme luo. Hän oli aivan ihmeissään, että miten olemme jo siellä, kun hänen taksinsa on vasta matkalla. Selitimme sattumuksen, ja majatalon pitäjä, hollantilainen vanhempi nainen, oli aivan shokissa. Meidän pitäisi kuulemma korvata tämän tyhjänäkin ajelevan taksin matka. Ikävien tunnelmien laannuttamiseksi maksoimme siitä puolet eli mikään katastrofi ei ollut kyseessä.
Koskaan ei selvinnyt, oliko Havannan majatalon pitäjä huijannut meidät väärään taksiin komissiot keräten vai oliko vain täysin kielimuurista johtuva väärinkäsitys kyseessä.
Lue lisää: Reissuvinkit Kuubaan
4. Riiassa loppuivat rahat kesken matkan
Toinen taksimatkoihin liittyvä kommellus sattui Riiassa, Liettuassa. Lähdimme majapaikaltamme viimeisenä päivänä vielä käymään keskustassa ostoksilla tuhlaamassa loppuja paikallisesta valuutasta.
Olimme ajelleet hotellin ja keskustan väliä monta kertaa, joten tiesimme suurin piirtein hintatason taksimatkalle. Kuitenkin paluumatkalla mittari raksutteli huimaa tahtia. Valuuttavastaavana jouduin toteamaan kuskille, että käykö eurot, kun meiltä loppuu tämä lokaali valuutta. Olimme nimittäin varanneet oletetun oikean summan enää taskuun viimeistä matkaa ajatellen. Tämä ei kuskille ollut ok. Hän veti auton tien sivuun, heitti ostoksemme takaluukusta jalkakäytävälle ja vaati maksun siihen saakka. Ihan ymmärrettävää kyllä.
Kuulemma Riiassa on eri hintaisia takseja, ja hänen taksinsa oli virallisten taksojen mukaan vain huomattavasti kalliimpi kuin aiemmin käyttäämämme. Loput rahat siis menivät kuskille ja me kävelimme ostosten kanssa loppumatkan.
Kerran hieman vastaavassa tilanteessa Liettuassa kyllä löin vain perille päästyämme kuskille kouraan kyseiselle reitille sopivaksi havaitun summan. Tällä kuskilla oli mittari kuulemma rikki, ja hän vaati suurta summaa tutulta reitiltä. Kun hintataso oli tiedossani, niin kerroin asian ja maksoin sen mukaan. Ei tullut rähinää sillä kertaa.
5. Hotelli väärässä maassa
Kaakkois-Aasin reppureissulla varasin lentoyhtiön sivuilta lento-hotellipaketin Hong Kongiin. Varauksen jälkeen ilmeni kuitenkin, että hotelli sijaitsi Shenzhenissä, Manner-Kiinan puolella. Onneksi tämä asia tuli huomattua ajoissa, ja hotellin pystyi peruuttamaan. Kannattaa siis katsoa hieman tarkemmin, millaisen paketin varaa!
Millaisia mokia sinulle on reissuissa sattunut?
Ota Maapalloilija seurantaan Instagramissa ja Facebookissa!
LUE MYÖS: Aloittelevan matkailijan virheet ja miten välttää ne, yleisimmät turistihuijaukset ja miten selvitä niistä sekä vinkkini, miten matkustaa halvalla.
Joissain Afrikan maissa tuntuu, että viisumin voimassaoloajoissa ei aina ole logiikkaa. Marikan kanssa viime reissulla meille esimerkiksi tuli eri pituinen voimassaolo. No onneksi se riitti suunniteltuun maassaoloon. Aika vähän on tullut reissumokia, itselleni tulee mieleen tapaus, kun saavuimme Boliviasta Chileen ja meidän piti samana päivänä mennä lentokentällä. Maiden välinen aikaero on tunti emmekä huomioineet tätä ja myöhästyimme meidän lentokenttäkuljetuksesta, mutta taksilla onneksi vielä ehdittiin, kun kyse oli maan sisäisestä lennosta.
Se tyypillinen suomiloma voisi kyllä tarkoittaa myös brittejä, useilla matkoilla yleensä aina britit ovat heti juomassa myös risteilyllä viettivät kaikki päivänsä laivan baarissa, vaikka olisi ollut buffet, retkiä ja kaikkea. Taxihuijaukset on aika yleisiä, Saksassa yksi ei paikallinen kuski yritti pari vuotta sitten kaupata (ilmeisesti yhteistyökumppanin) hotellia 300e yksi yö, johon en suostunut. Kuski ajelutti kauas keskustasta ja yritti väittää että se on ainoa vapaa hotelli, no ei ollut ainoa menin junalla toiseen kaupunkiin. Tosin toisessakin kaupungissa oli useiden hotellien ovet suljettu, jota vähän ihmettelen kun mainostettiin olevan respa 24h, myös yksi hostellikin oli pimeänä. Nykyään liikun mieluiten busseilla, junilla, kävellen yms.
Näitä oli hauska lukea! Vaikka mokailut harmittavat, niin onneksi useimmille pystyy ajan kanssa jo nauramaan 🙂 Itse olen ainakin useaan otteeseen jättänyt kännykkäni ties minne, kerran goalaiseen guesthouseen ja kerran puolalaiseen rekkaan. Eihän sitä mitenkään takaisin saanut. Aikana ennen älypuhelimia sentään, joten kyseessä oli joku Nokian halvin kapula ja nettikahviloissa pystyi pitämään tarvittavasti yhteyttä.
Mokia on sattunut paljonkin. Tässäpä muutama: ensimmäinen matka yksin Taiwanin ja kolme päivää Bangkokissa – oli vaatetus kuin Suomen huhtikuussa (tästä kirjoitin blogissa jutun), huumaus Lanzarotella (ensimmäinen charter matka), taksikuskien kanssa vääntöä matkasta ja hinnasta tai matkanopeudesta (pahin “ihmislaji”), rajahässäkkää Yerevanissa (Azerbaidžanin leima passissa vie mut kuulusteluun).. laillista “kusetusta” tai yrityksiä..
Onneksi mitään hirmupahoja mokia ei ole sattunut. Pahin lienee se, kun meinattiin joskus myöhästyä lennolta kun jostain ihmeen syystä katsottiin koneen lähtöaika pari tuntia myöhemmäksi kun se olisikaan. Onneksi olimme sentään jo kentällä hengailemassa taxfreessä huolettomina, kun kuulimme kuulutuksesta pari tuttua nimeä, joita kaivattiin koneeseen mitä pikimmiten….Kerran jäi myös Venäjällä auton paperit hotellin yöpöydän laatikkoon ja asiahan huomattiin vasta tullissa! Onneksi ei tullut kuin pari tuntia ylimääräistä ajelua, mutta se kyllä jo väpsäytti. Onneksi paperit oli jo respassa odottamassa.
Taksihuijaukset ovat kyllä mitä ilmeisimmin varsin yleisiä. Suosimme yleensä julkista liikennettä mahdollisimman paljon muun muassa tämän takia.
Heh, vähän tuohon Typical Finnish Holiday -henkeen itsekin olen toikkaroinut teininä alkoholin vaikutuksen alaisena, esimerkiksi Virossa, jossa hävitin ajokorttini, jonka olin alle puoli vuotta aiemmin vasta saanut. Ja tuosta hotellijutusta tuli mieleen, kun varailin meille Bookingsta yhdellä kertaa majoituksia kolmen viikon USA:n-reissulle, varasin San Franciscosta kaksi hotellia. Se oli suunnitelmallista, koska joskus varailen yhden ja myöhemmin perun kun löydän paremman, mutta nyt olinkin varannut yhdeltä no-go-alueelta hotellin, jossa ei ollut maksutonta peruutusta. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, kirjoitin nyyhkytarinan hotellille siitä, kuinka mies olisi myös varannut hotellin ja nyt meillä on kaksi hotellia ja bla bla bla… saimme kaikki rahat takaisin!
Tähän voi vain todeta, että reissussa sattuu ja tapahtuu. Noita taksivedätyksiä on varmasti sattunut jokaiselle, niin minullekin, ainakin lentokentillä on aina monenhintaisia takseja, usein ylihinnoiteltuja. Kannattaa ottaa bussi tai juna jos vain voi.
TÄmmöinen tuli mieleen: saavuin Kiotoon junalla ja pyysin rautatieasemalla taksia viemään minut paperilapulle kirjoittamaani osoitteseen. Taksi ei suostunut. En antanut periksi vaan istuin kuin tatti taksissa ja pakotin kuskin liikkeelle. No, hän kurvasi sitten rautatieasemaa vasta päätä olevan hotellin eteen…..
Kyllähän näitä sattuu … meille hurjimpana on ehkä jäänyt mieleen tilanne, jossa ennen iltalentoa päätimme Washingtonissa vielä matkalaukut kentälle heti aamusta ja palata sitten kiertelemään vielä kaupunkia päiväksi. Iltapäivällä tarkistimme sitten aikataulua – ja siinä samalla lentokenttää ja totesimme, että lentomme lähtee kentältä B ja matkalaukut ovat kentällä A. Tuli vähän kiire!
Samainen moka sitten vielä toistettiin kerran Reykjavikissa, oltiin yötä Blue Lagoonissa Keflavikin kupeessa kun tarkoitus oli jatkaa seuraavana aamuna melko aikaisinkin Grönlantiin. Taas sitten aikatauluja tsekatessa todettiin, että lento Grönlantiin ei lähdekään Keflavikista vaan kaupunkikentältä, jonne oli sitten jo pakko ottaa taksi. Matka Keflavikin kupeesta Reykjavikin kentälle taksilla Islannissa ei ole ihan halpaa huvia 🙂
Hauskoja sattumuksia!
Hirveen vähän on tullut mokailtua , kun mitään ei tule edes mieleen. No, kerran kun lento oli myöhässä kyttäsin ensin lentotietoja 10min välein, mutta kun uutta aikaa ei ruudulle tullu, menin lukemaan. Seuraavalla kerralla kun katsoin olikin jo boarding käynnissä ja mä jouduin etuilee paniikissa pitkän passintarkastusjonon. Köpiksessä toiselle puolelle ei päässy odottelee ennen kuin portti oli tiedossa. Tää oli vielä mun työmatka, juosta piti että ehdin!
Tällasia juttuja on aina hauska lukea, vaikka nuo tapahtumat sinällään ei varmasti tapahtumahetkellä kovin hauskoja olekaan olleeet. Itselleni ei mitään kovin kummoisia juttuja ole sattunut, mitä nyt esimerkiksi ajoin bussilla väärään maahan 😀 Piti mennä Slovakiasta Unkariin, niin hyppäsinkin bussiin, joka meni Puolaan. No, eikun Krakovassa uutta bussia metsästämään eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Apua, näissä olikin jo kuumottavia juttuja. Mulla ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut. Isoin moka on varmaan se, että menin kerran klo 7 am lähtevälle lennolle. Olin kentällä jotain vähän viiden jälkeen aamulla. Ihmettelin kovasti, kun lentoani ei löydy lähtevien listalta. Noh, tutkittuani lippuani tajusin, että lento lähtikin klo 7 pm. 😀
Nähän on aivan parasta luettavaa. Pystyn samaistumaan myös moneen. Näitä sattuu ja kuulukin sattua – siitähän ne parhaat tarinat syntyvät.
Omista mokista saisi muutamankin kirjan kirjoitettua ja suuri osa ei taida kestää edes päivänvaloa. 😀 Hämmentävintä on se, että vaikka kokemusta karttuu, mokat ne vaan muuttavat muotoaan.