Oletko sinä koskaan nähnyt jääkarhuja? Minulla oli pitkään haaveena käydä Ranuan eläinpuistossa katsomassa noita arktisen alueen eläimiä. Tämä onnistui tänä kesänä pohjoisen autoreissulla, paluumatkalla Norjasta. Millainen paikka on Ranuan eläinpuisto aikuisen silmin? Mitä eläimiä näimmekään, ja mitkä piilottelivat katseiltamme?
Lue lisää: Luksusmajoitus lasi-iglussa Arctic Fox Igloosissa, talvinen RanuaZoo ja huskyajelu Ranualla
Ranuan eläinpuiston aukioloajat ja liput
Ranua Zoo (Ranuan eläinpuisto) sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Rovaniemeltä, ja kahden tunnin matkan päässä Oulusta. Näin Pirkanmaalta ei tuolla aivan helposti tulekaan pyörähdettyä. Mutta kun sillä suunnalla liikkuu, kannattaa Ranua ottaa reitille pysähtymispaikaksi.
Eläinpuisto on auki kesäkaudella klo 10-18 ja talvikaudella klo 10-16 joka päivä. Meille selvisi vasta paikan päällä, että nämä ajat koskivat lipunmyyntiä. Alueella sai olla vielä sulkemisajan jälkeenkin.
Saavuimme paikalla myöhäisiltapäivällä, ja luulimme meillä olevan vain noin tunnin aikaa tutustua eläinpuistoon. Onneksemme saimme rauhassa viettää pidempään aikaa eläinten seurassa, sillä nähtävää riitti. Saimme lisäksi olla rauhassa, sillä saimme käytännössä olimme alueella ainoat asiakkaat muutamaa muuta pariskuntaa lukuunottamatta.
Lipun hinta aikuiselta oli 18,50 euroa, josta sai vihreällä etukortilla vielä höylättyä 10 prosenttia pois. Rapiat 33 euroa kahdelta aikuiselta ei siis tuntunut mitenkään mahdottomalta. Etenkään kun olimme oikein tyytyväisiä kohteeseen.
Ranuan eläinpuiston eläimet
Eläinpuiston vetonauloina toimivat Suomen ainoat jääkarhut. Niiden lisäksi nähtävissä on noin 50 arktisen ja pohjoisen alueen eläinlajia. Eläimiä on yhteensä reilut pari sataa.
Aloitimme kierroksen lintujen osastolta. Mielenkiintoista oli nähdä monia eri pöllölajeja, sillä niitä näkee kovin harvoin luonnossa. Huuhkaja on aina komea lintu, hieman jopa sadunomainen.
Lisäksi tietenkin haukat ja erityisesti meri- ja maakotkat ovat vaikuttavia ilmestyksiä. Muutaman merikotkan näimme luonnossakin Norjan puolella tällä reissullamme.
Osalle eläimistä päivä oli ollut rankka. Monet pienet nisäkkäät olivat käpertyneet kerälle nukkumaan koloihinsa. Paitsi saukko, joka veti reporankana lonkkaa selällään koivet ojossa kattoa kohden.
Ilveskin nukkui kopissaan. Punakettu ja vuorisusi loikoilivat koppiensa katoilla. Susia emme nähneet lainkaan. Niillä oli pentuja, ja pääsy osalle aitausta kiertävälle tarkkailusillalle oli estetty. Sen sijaan ahmat tappelivat keskenään pitäen kovaa meteliä. Vai olikohan se vain leikkiä.
Hienoa huomata, että eläimillä on eläinpuistossa niin isot häkit, ettei niitä välttämättä edes näe. Mainittujen lisäksi mm. naalia ja kurkea emme ollenkaan nähneet. Villisiatkit röhkivät vain katoksessaan suurelta osin katseilta suojassa.
Sorkkaeläimiä Ranua Zoossa on sen sijaan helppo nähdä. Lajejakin on useita. On hirviä, metsäkauriita, myskikauriita, metsäpeuroja, valkohäntäpeuroja, myskihärkiä ja poroja.
Kai muuten tiedätte, miksi Lapissa ei ole hirviä? Ne paloivat poroiksi!
Jääkarhu on uhanalainen laji
Jääkarhuja, arktisen alueen upeita valkoisia eläimiä ei tätä menoa pian enää luonnossa ole mahdollista nähdä. Ne ovat valitettavasti joutuneet uhanalaisten eläimien listalle. Aikaisemmin niiden määrää luonnossa on sakottanut metsästys. Nyt uhkana ovat saasteet ja arktisen merijään sulaminen.
Jääkarhuja esimerkiksi hukkuu, kun uintimatkat ahtojäälauttojen välissä kasvavat liian suuriksi ilmaston lämmetessä. Jäiden sulaminen vaikeuttaa myös niiden ravinnonhankintaa. Lisäksi lunta olisi oltava riittävästi, jotta jääkarhujen pesiminen onnistuisi.
Jännitys oli suuri, kun saavuimme jääkarhujen aitauksille. Ne voisivat olla luolissaan piilossa. Emokarhun näimmekin aitauksessaan ensimmäisenä. Se nukkui kasvillisuuden takana niin, ettei sitä kovin hyvin nähnyt.
Mutta sitten toisessa aitauksessa oleva nuorempi jääkarhu päätti poistua pesästään, ja tuli meille kunnolla poseeraamaan. Aivan kuin hän olisi tullut meille esittäytymään, että tässä minä nyt olen. Ei tullut turha reissu tältäkään osin!
Ruskeakarhut
Olisi hienoa nähdä Suomen metsien kuningas, itse mesikämmen, luonnossa. Mutta mieluusti siten, että olen lähtenyt luontoon karhuja bongaamaan, eikä siten että kontio yhtäkkiä luonnossa bongaa minut. Otso ja otsoni, molemmat ovat hankalia havaita.
Lapsuuden kotikaupungissani, Pohjois-Pirkanmaalla Virroilla, oli tänä kesänä nähty karhu juoksentelemassa kylän raitilla. Olimme siis lukion poikien kanssa aikaamme edellä jo vuonna 2005, kun teimme abiturienttien juhlaan huumorivideon Virtain urbaanikarhuista. Kova pätkä, joka saattaisi jonkun kovalevyn uumenista vielä löytyä! Pitäisikö etsiä?
Ruskeakarhuja eläinpuistossa on kaksin kappalein. Molemmat olivat aitauksessaan paikoilla, joista ne hyvin näki. Toinen söi jonkun hedelmän, ja asettui sitten kiven päälle levolle.
Kokemuksia Ranuan eläinpuistosta
Ranua Zoon alueella on helppo liikkua reittejä pitkin. Kävelyä tulee alueella pari kolme kilometriä.
Eläinpuisto vaikuttaa laadukkaalta, ja pitävän huolta eläimistä. Aitaukset ovat isoja, joten eläimillä on tilaa liikkua.
Eläimiä on paljon, ja niiden katselemiseen saa useamman tunnin kulutettua helposti. Ranuan eläinpuisto on oikein mukava ja suositeltava retkikohde pohjoisessa Suomessa. Erityisesti se on tietenkin lapsiperheiden suosiossa.
Seuraavaksi eläinmaailmaan liityvänä toiveenani on mennä Ähtärin eläinpuistoon pandoja katsomaan. Se onnistuu onneksi hieman lyhyemmällä reissulla täältä Tampereen suunnalta.
MUKAAN MAAPALLOILIJAN MATKOILLE VIRTUAALISESTI?
SUOSITTELE: Jaa kirjoitus muille sosiaalisessa mediassa alla olevista napeista.
Itsekin ajelin juuri Rovaniemeltä alaspäin ja huomasin kyltin tuonne. Näytti olevan isot tilat eläimillä kieltämättä. Toivottavasti tulevaisuudessakin jääkarhut pystyvät elämään villissä luonnossakin, ei vain eläintarhoissa.
Jääkarhu on uljas eläin, sääli, että sen tulevaisuus näyttää niin uhatulta.
Oli kiva lukea Ranuan kuulumisista. Ähtäri on tuttu, mutta Ranua sen verran kaukana, että jäänyt tähän mennessä kokematta. Täytyy käydä sopivassa välissä jollain tulevalla Lapin-matkalla. Mainitsit karhujen näkemisen luonnossa. Suosittelen vahvasti, karhujen ja ahmojen bongaaminen Kuhmon ja Lieksan piilokojuissa menevät ihan samalla linjalle vaikkapa tiikerien bongaamisen kanssa. Tai oikeastaan ylikin, kun saa aivan omassa rauhassa katsella karhujen ja muiden suomalaisten suurpetojen touhuamista.
Kiitos viestistäsi ja vinkistä. Täytyy toteuttaa tuo kyllä!
Eläinpuisto on jännä paikka, se on ainoa näkemisen arvoinen paikka pitkällä välillä Rovaniemeltä Pudasjärvelle. Olen jäänyt tuolle välille jumiin liftatessa, eikä ole kiva. Olen käynyt eläinpuistossa ja nähnyt jääkarhut ja muut suurpedot. Kuitenkin eniten jäi Mieleen kiljuhanhi, niitä harvoja Suomessa pesiviä lintuja, joita en ole nähnyt. Jos se edes pesii. No, ehkä pitäisi puhua historiallisesti pesivistä lajeista. Ikävä juttu käynnilläni oli se, että oli sateinen ja kurja ilma, niin kuin Lapissa usein on. Mitenkähän siellä onnistuu vierailu talvella, kun on niin paljon pimeää.
Ranuaa – kuten Ähtäriäkin – olen joskus kevyesti miettinyt, mutta laiskalle autoilijalle, joka asuu pääkaupunkiseudulla, molemmat ovat tuntuneet olevan liian kaukana. Norjassakin kävimme tänäkin kesänä, mutta lentäen, kuten muutama vuosi sitten Lofooteilla. Tosin tänä kesänä tuttavapariskunta matkasi autojonolla pohjoiseen ja ajoi sitten sieltä etelään, sillä lailla ei sentään tarvitsisi ajaa edestakaisin, ehkä sitä voisi ajatella joskus …
No ei ollu kyllä pahan hintanen pääsylippu! Monesti on käynyt mielessä, että tuolla vois pysähtyä pohjoisen matkalla, vielä joku päivä! Lapsille varsinkin varmasti aika kiva pysähdyspaikka, kun siirtymät pohjoiseen on usein pitkiä.
On se pohjoinen kyllä kaukana, ehkä junalla seuraavan kerran 🙂
Kävimme joskus muutama vuosi sitten Kööpenhaminan eläintarhassa, mutta siellä raukat jääkarhut näytti kyllä tosi onnettomilta. Tänä kesänä kävin karhunkatselukopissa, mutta eipä sekään varsinaisen sieltä vastuullisesta päästä ole. Nämä suuret eläimet on kyllä hienoja!
Kiitos kommentista! Tietenkin sitä eniten toivoisi, että eläimet saisivat vapaana temmeltää siellä, minne ne kuuluvatkin. Olen ajatellut kuitenkin, että jos eläintarhan olot ovat kunnossa, niin eläimet niissä toimivat hyvänä muistutuksena ihmisille, että tällaisiakin luontokappaleita on olemassa, ja ihmisen teolla on vaikutus niiden elämään ja selviytymiseen. Ehkä tämä on sellaista “uhrataan yksi suuremman hyvän vuoksi” -ajattelua, mikä voi olla täysin väärinkin.
Mikä tuossa karhunkatselukopissa on mielestäsi ei-vastuullista?
Eläinpuiston täti tässä hei! Julkisessa keskustelussa unohtuu usein eläintarhojen hoivaeläintoiminta. Ranuan eläinpuisto toimii vahingoittuneiden luonnoneläinten hoitolana, jonne ihmiset voivat toimittaa apua tarvitsevia villieläimiä. Ranuan eläinpuistossa on vuosien varrella hoidettu yli 90:n eri eläinlajin edustajia. Yleisimmät hoidettavat lajit ovat laulujoutsen sekä oravanpoikaset. Muita tavallisimpia lajeja ovat mm. pöllöt sekä vesilinnut ja nisäkkäistä saukko ja hirvieläinten vasat. Tänä vuonna on hoidossa ollut mm. nälkiintynyt kuutti, vastasyntynyt saukko ja kärppä. Nämä eläimet on kaikki vapautettu onnistuneesti.
Kantojen suojelu on myös tärkeä osa eläinpuistojen toimintaa. Ranuan eläinpuisto on eurooppalaisten eläintarhojen yhteisön, EAZA:n, jäsen. EAZA:lla on useita yhteisiä ohjelmia, joiden tavoitteena on tarhata uhanalaisten eläinlajien terveitä, geneettisesti tarpeeksi monimuotoisia populaatioita niiden tulevaisuuden turvaamiseksi. EAZA ja sen jäsenet pyrkivät kampanjoiden avulla suojelemaan myös uhanalaisten eläinten elinympäristöjä luonnossa. Ranuan eläinpuiston jääkarhut, vesikot, ahmat, saukot, myskihärät ja dholet kuuluvat European Ex Situ Programiin (EEP)–ohjelmaan. Ohjelmassa pidetään siihen kuuluvien lajien kantakirjaa, ja eläinten lisääntymistä sekä siirtoja eläintarhojen välillä säädellään lajikoordinaattorin ja lajikomitean suositusten mukaan.
Ranuan Eläinpuisto toimii myös hankekumppanina MetsäpeuraLIFE-projektissa. Se on seitsemän vuoden (2016 – 2023) mittainen metsäpeuran kannanhoitohanke, jonka keskeisimpänä tavoitteena on palauttaa laji sen alkuperäisille esiintymisalueille eteläiselle Suomenselälle. Palautuskohteiksi on valittu Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistot, joihin metsäpeuroja vapautetaan totutustarhauksen jälkeen.
Eli paljon työtä tehdään sen lisäksi mitä eläinpuistossa yleisölle näkyy.
Kiitos tästä kommentista, tämä oli tosiaankin asia, josta minulla ei ollut tietoa. Kiitoksia arvokkaasta työstänne eläimien puolesta!