Kesä on saapunut Suomeen joka niemeen ja notkelmaan. Monet haaveilevat mökistä järven rannalla. Lehtitietoihin vedoten osaan antaa vinkin, että sellaista ei kannata itse rakentaa, jos mielii henkensä säilyttää. Rakennusalan lehtiotsikon mukaan nimittäin “seitsemän kymmenestä lomarakentajasta päätyy hirteen“.
Jos teidät kutsutaan ystävien tai tuttavien mökille tänä kesänä vierailulle, niin jotain tuliaisia olisi mukava viedä kutsun esittäjille. Jos kyseessä ovat taiteensuosijat, suosittelen lahjukseksi Suomen yleisintä lintuaiheista taulua, nimittäin tikkataulua.
Alkukesästä on juhlittu koulujen päättymistä ja valmistujaisia. Jos olette kuten minä, ja ylioppilaskirjoituksissa ei oikein sujunut pitkä matikka, niin kannattaa tulla Tampereelle ja ottaa haltuun pitkä ratikka.
Juuri koivuun puhjenneet lehdet ja juhlaviikonloppu saivat minut muistelemaan yläasteaikoja. Sanoilla ja niiden merkityksillä on pelailtu jo silloin. Olin ainakin muutaman kerran koulussa hyvin hereillä, ja vastasin innokkaasti opettajan kysymyksiin kuten seuraavat esimerkit osoittavat.
Englannin tunnilla pohdittiin sanajärjestystä. Taululla oli joku lause kirjoitettuna, ja opettaja kysyi, että mihinkäs väliin se “ALWAYS” laitetaan. Vastasin, että kyllähän teidän naisten ainakin pitäisi se tietää.
Ruotsin tunnilla taas arvuuttelin luokkatovereiltani ja opettajalta, että mikä eläin osaa puhua ruotsia? Vastaus on karhu. Se sanoo murmur (=isoäiti ruotsiksi, kirjoitetaan mormor)!
Yläasteella meillä oli matematiikan opettaja, joka saapui säännönmukaisesti reilusti myöhässä pitämään oppituntia. Luokkien ovet olivat yleensä lukossa, mutta tällä kertaa se ei ollut, kun odotimme opettajaa saapuvaksi. Yksi oppilaista kävi luokassa, ja siirsi kelloa sopivasti eteenpäin, lukiten oven perässään astuessaan ulkopuolelle.
Opettaja sitten vihdoin saapui, ja tunti pääsi alkamaan. Vaan eipä aikaakaan, kun kello näytti jo tunnin päättymistä. Oli iltapäivä, joten opettaja päästi meidät kotiin luokan kellon osoittaman ajan mukaisesti. Tunti oli ehtinyt kestää ehkä vartin, kun sitä oli molemmista päistä typistetty.
Kyseinen opettaja ei koskaan maininnut tapahtuneesta meille, mutta luokanvalvojamme kautta kuulimme hänen kyllä huomanneen tapahtuneen, kun oli opettajainhuoneeseen ehtinyt. Ei siitä tullut vihoja luokkamme ylle, pikemminkin tepsivä opetus opettajalle.
Lukion puolella eräällä oppitunnilla opettaja pohti kahden henkilön välillä, kumpi kotitehtävän ratkaisseista henkilöistä tulisi liiduttamaan taululle tehtävän. Ehdotin, että heitettäisiin kolikkoa. Kruunalla Lasse tekisi tehtävän, klaavalla taas Lauri joutuisi ei opettajan maalitauluksi. Alea iacta est, loihe opettaja lausumahan, ja Lassehan se sinne taululle joutui. Todennäköisyyksien puolesta taisi kyseessä olla sellainen fifty-sixty-tilanne.
Meikäläisestähän tuli sitten myöhemmissä elämänvaiheissa laskentaekonomi. Meitä on kolmenlaisia. Niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa.
Asustelen nykyään Hervannassa. Tokihan täällä on aika paljon juoppoja liikkeellä, mutta onneksi tilanne rauhoittuu aina kesäksi, kun nuo teekkariopiskelijat lähtevät kotikonnuilleen. Muutoin voisikin sanoa, että täällä on menossa se kuuluisa ikuinen vappu. Mies voi lähteä Hervannasta, mutta Hervanta ei lähde miehestä ilman voimakasta antibioottikuuria.
Ylioppilasjuhliin olennaisena osana kuuluva latinankielinen laulu “Gaudeamus igitur” muistuttaa meitä elämään nyt, kun vielä olemme nuoria, ja ennen kaikkea hengissä. Kohta puoliin se maan povi meitä kuitenkin kutsuu, ja ehkäpä vielä täysin yllättäen.
Suomeksi laulun kehotus on käännetty seuraavasti: Riemuitkaamme, vielä on suonissamme tulta!
Lopuksi pieni kevennys: Kerran kotipaikkakunnallani käyneet vierailijat kysyivät minulta, että onko täällä aina näin paljon paarmoja. Vastasin, että vain kesäisin. Että kyllä se tilanne siitä viimeistään lokakuun korvilla rauhoittuu.
Lue myös aiemmat jutut: Pakina road tripista Lofooteille ja syksyinen pakina.
Hauska lukea välillä erilaisiakin juttuja. Ja hyvinhän juttu tosiaan oli kirjoitettu, kuten on edellisetkin vastaavat juttusi. Paljon tosiaan onnea valmistuneille!
Tällaiset jutut on vähän sivuharrastuksen rönsyilyä 😀