Luxemburg – kokemuksia pikavisiitistä kääpiövaltioon

En oikein tiennyt mitä odottaa matkustaessani Luxemburgiin tai tarkemmin sanottuna Luxemburgin suurherttuakuntaan. Tai en oikeastaan odottanut mitään. Ei ollut odotuksia moisen pikkupaikan suhteen, varsinkin, kun viettäisimme siellä vain yhden yön. 

Kun kuulen Luxemburgista puhuttavan rikkaana kääpiövaltiona, minulle tulee väistämättä mieleen Taru sormusten herrasta -tyyppinen kuva, jossa lyhytkaskuiset, parrakkaat ja uljaat soturit puolustavat kultavarantojaan pimeän luolan uumenissa. 

Todellisuudessa maalla taitaa olla tätä huonompi maine. Sitä on jopa pidetty veroparatiisina tiukan pankkisalaisuutensa vuoksi, jonka vuoksi maasta kehittyi finanssialan yrityksiä houkutteleva private banking -keskus. 

1980-luvun tunnettujen Kouri-kauppojen sata miljoonaa markkaa epäiltiin kadotetun luxemburgilaisten pankkien suuntaan tai niiden kautta maailman veroparatiiseihin. Verokarhu jahtasi turhaan käpäliinsä suurien pörssikauppojen tuottoja jääden näppejänsä nuolemaan. 

2010-luvulla Luxemburg on kuitenkin avannut pankkisalaisuuttaan sopimalla pankkien tiedonvaihdosta EU:n hallinnollisen yhteistyön direktiivin muodossa.

Oli miten oli, mm. terästeollisuudella ja rahoitusalan innovaatioilla noin 600 tuhannen asukkaan maa on nostanut itsensä maailman rikkaimpien joukkoon. Se on top3:ssa, kun verrataan maailman maiden bruttokansantuotetta henkilöä kohden. 

Hieman yllättävää on, että tällainen koulutettua väkeä tarvitsema valtio omaa vain yhden yliopiston ja sekin on perustettu vasta vuonna 2003. Mutta mihinkäs sitä koulutusta tarvitaan, kun maassa on minimipalkkalainsäädäntö, joka takaa parin tuhannen euron kuukausipalkan, jos vain onnistuu töitä hankkimaan. 

Töitä menestyvässä maassa tuntuu riittävän, sillä siellä käy tienaushommissa toistasataa tuhatta ulkomaalaista naapurimaista Ranskasta, Saksasta ja Belgiasta. 

Paikalliset puhuvat Luxemburgissa ranskaa, saksaa ja luxemburgia (letzeburgesch), mutta englannilla pärjää loistavasti

Brysselistä junalla Luxemburgiin

Belgian pääkaupungista Brysselistä Luxemburg Cityyn on matkaa reilut 200 kilometriä. Junia kaupunkien välillä kulkee tunnin välein aamusta iltaan, eikä junaa yleensä tarvitse vaihtaa välillä. 

Lue lisää Brysselin nähtävyyksistä.

Me saavuimme aamupäivällä Brysselin lentoasemalle, josta otimme junan kaupungin keskustaan (9,30€). Päärautatieasemalla söimme ja ostimme evästä Luxemburgin junamatkaa varten sekä hankimme tietenkin myös junaliput perille (21,80€).

Luxemburgin junaan voi nousta kaikilta Brysselin asemilta: Brussel-Zuid/Midi (eteläinen asema), Brussel-Centraal (keskusrautatieasema) ja Brussels-Noord (pohjoinen asema). 

Junamatka Brysselistä Luxemburg Cityyn kestää 3 tuntia ja 17 minuuttia. Välimatka taitetaan sellaisella lähijunan kaltaisella, joka pysähtyy monilla asemilla. Siksi matka kestää yllättävän kauan. Junassa ei ole sen ihmeempiä palveluita, kuten ravintolavaunua. Vessat sentään löytyvät. Ainakaan kakkosluokassa paikkalippuja ei ole, mutta junassa oli hyvin tilaa. 

Matka kuitenkin taittuu ihan mukavasti. Mitään ihmeellisempiä maisemia reitti ei tarjoile. Pääosin nähtävänä on vain alavaa peltomaata ja jonkin verran metsää. 

Menomatkalla jostain syystä viimeisellä asemalla Belgian puolella junaa piti vaihtaa. Kuulutus tästä tuli vain ranskaksi, joten me ja muut tyhmät turistit jäimme junaan istumaan, kunnes konduktööri viittilöi ikkunasta käsimerkein, että nyt tuohon laiturin toisella puolella olevaan junaan ja vähän äkkiä. 

Paluumatkalla valmistauduimma samaan manööveriin, mutta sellaista ei ollut, vaan sama juna kolkutteli kiskoilla koko matkan perille saakka. 

Juna-aikatauluja voit katsella esimerkiksi täältä.

Majoitus ja julkinen liikenne

Hotellimme Hotel Grey Luxemburgissa sijaitsi aivan rautatieasemaa vastapäätä, joten sinne oli helppo mennä kirjautumaan sisään. Hotelli oli siisti ja huoneemme muuten ihan hyvä, mutta parisänky oli kapeaa mallia, ja muutenkin parhaat päivänsä nähnyt. Hintakin oli odotusten mukainen, 141 euroa joulun ja uudenvuoden välipäivinä aamiaisella. 

Keskustaan hotellilta oli vielä matkaa pari kilometriä. Rautatieaseman edestä sinne pääsi nopeasti ratikalla. Ja uskomatonta, mutta totta, Luxemburgissa julkinen liikenne on maksutonta! Näin on ollut vuodesta 2020 lähtien kaikille, paikallisille ja turisteille. 

Eikä tässä vielä kaikki. Maksuttomuus ei koske Luxemburgissa pelkästään lähiliikennettä, vaan kaikkia busseja ja junia maan sisällä. Toki noin pienessä maassa ei kuitenkaan voi varsinaisesti kaukoliikenteestä puhua. 

Luxemburg – kokemuksia joulukuussa

Luxemburgissa lämpötila oli siinä viiden asteen tienoilla joulukuussa. Taivas oli pilvisen harmaa. 

Illan jo hämärtyessä suuntasimme keskustan alueelle kävelemään. Keskustan alue on pienehkö, joten sen ottaa helposti haltuun jalkapatikassa. 

Luxemburgin joulumarkkinat loivat joulun taikaa lumettomaan kaupunkiin värivaloineen ja huvipuistohärveleineen. Joulumarkkinat vuonna 2022 kulkivat vuonna 2022 nimellä “Winterlights” ja ne oli avattu jo marraskuussa jatkuen vuodenvaihteen yli loppiaiseen saakka. Väkeä nuo pääosin ruoka- ja juomamarkkinat vetivätkin rutkasti. Sen sijaan monet ravintolat ilmoittivat tylysti olevansa lomalla joulusta loppiaiseen asti.

Luxemburgin nähtävyydet

Luxemburg City osoittautui yllättävä  mielenkiintoiseksi kaupungiksi jo muutaman tunnin kävelykierroksella päivänvalossa. Luxemburgin vanhat kaupunginosat ja linnoitukset ovat Unescon maailmanperintökohde.

Kiertely kannattaa aloittaa “yläkaupungilta” Bock Casemates (Casemates du Bock) suunnalta. Siellä on useampia hyviä näköalapaikkoja, joista katsella alhaalla joen mutkan sisäpuolella levittäytyvää vanhaakaupunkia.  

Bock Casemates on yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä, mutta valitettavasti se oli vierailumme aikaan kiinni. Kyseessä on yli 20 kilometrin mittaiset linnoitetut tunnelit kaupungin alla useiden kymmenien metrien syvyydessä. Tämä olisi ehdoton vierailukohde Luxemburgissa, mutta me valitettavasti missasimme sen.

Yläkaupungilla, lähellä Bock Casematesia sijaitseva “Chemin de la Corniche” -näköalatasanne (Cornichen muurit) on saanut lisänimen “Euroopan kaunein parveke”. Sieltä aukeaa hienot näkymät Alzetten laaksoon, jonne laskeuduimme kävellen.

Kiertelimme vielä lisää laaksossa, josta löytyi myös näköalapaikkoja. Lopulta halusimme syödä, mutta suurin osa ravintoloista oli kiinni. Onneksi Oscar’s Bar oli auki. Se tarjoili erilaisia annoksia edulliseen hintaan. Päivän suositukset maksoivat vain 12,50 euroa per annos. 

Onko sinulla kokemuksia Luxemburgista?