Edellisessä postauksessa kerroin, millaisella paratiisisaarelle yövyimme Seychelleillä. Se sijaitsee Praslinin saaren Cote D’Or Beachin edustalla. Aamiaista nautittuamme meidän oli aika jättää tuo upea paikka taaksemme ja siirtyä veneellä takaisin Praslinille. Siellä jätimme matkatavaramme pikaisesti autoon. Rannalla liityimme mukaan päiväretkelle, joka veisi meidät katsomaan jättiläiskilpikonnia ja snorklaamaan.
Päiväretki Praslinilta
Olimme varanneet päiväretken Kreol Adventuresin kautta. Hintaa sille tuli 110€ per henkilö. Kustannus siis on Seychellien hintatason mukaisesti korkea. Maksun pystyi suorittamaan paikan päällä joko euroilla tai luottokortilla.
Rannalta nousimme heidän mukavaan veneeseensä. Oppaamme oli oikein humoristinen veikko, joka hauskuutti matkalaisia jutuillaan. Esimerkiksi kun hän kysyi jokaiselta matkassa olleelta kansalaisuutta, niin vastatessamme “Finnish”, niin hän tietysti vastasi, että “No, I’m not finished yet, I just got started!”
Lyhyen venematkan jälkeen saavuimme pikkuruisen, asumattoman saaren, St. Pierren edustalle. Paikka on osa Curieuse National Parkia. Kuvauksellisen kauniille saarelle ei rantauduta, vaan sen edustalla teimme snorklauspysähdyksen. Mitään erityisempää ei vedessä tullut nähtyä tällä kertaa. Korallit ovat alueelta kuolleet, mutta merivesi on uskomattoman lämmintä ja kirkasta!
Snorklailun jälkeen matka jatkui Curieusen saarelle, joka myös sijaitsee aivan lähellä Praslinia. Saari on aikaisemmin ollut leprapotilaiden eristyshoitola lähes sadan vuoden ajan.
Saavuimme suoraan Aldabranjättiläiskilpikonnien suojelualueelle, missä useampi sata yksilöä saa elellä vapaasti, mutta suojeltuna. Pienemmät yksilöt olivat kuitenkin häkissä, jotta ihmiset eivät pistäisi niitä taskuihinsa tai kasseihinsa. Vanhimmat yksilöt ovat jopa yli 100-vuotiaita.
Opas kertoi, että eräänä joulukuun lopun päivänä vuonna 2004 kilpikonnat olivat suunnanneet saaren rannalta ylös vuoria kohti. Puistonvartijat eivät olleet käsittäneet, miksi, ennen kuin seuraavana päivänä tsunami iski saarelle. Kilpikonnilla on siis uskomaton kyky aistia moinen luonnonkatastrofi.
Aldabranjättiläiskilpikonna ovat vaarantunut laji. Niitä elää luonnossa enää kaukaisella Aldabran atollilla Seychelleillä. Siksi niiden suojelu on tärkeää.
Kilpikonnien ihailemisen jälkeen kävelimme muutaman kilometrin matkan mangrovemetsän läpi toiselle rannalle, jossa söimme retken hintaan kuuluvan yksinkertaisen BBQ-aterian.
Kävelymatkan aikana alkoi sadella hiljalleen, mutta eihän se kuumassa säässä haitannut. Ruokailutila oli katoksen alla, joten sateesta ei ollut häiriöksi. Pian syömisen jälkeen se sitten jo loppuikin.
Ennen paluuta Praslinin saarelle meillä oli vielä aikaa uida ja snorklailla rantavedessä. Siinä näin säppikalan (triggerfish), mutta tälläkin kertaa vältyin reviiriään aggressiivisesti puolustavan kalan hyökkäykseltä.
Hiljalleen kotia kohti
Päiväretki oli ohi kolmen maissa päivällä, jolloin suuntasimme vuokra-autolla tankkauksen kautta palauttamaan sen lauttasatamaan. Satamassa söimme snäksejä kioskista. Ai että jäätelö maistui hyvältä kuumana päivänä! Lopulta sullouduimme täpötäyteen lauttaan, joka kuljetti meidät Seychellien pääsaarelle, Mahelle.
Mahella vietimme yhden yön. Seuraavana aamuna selvisi, että hotellin kautta varaamaamme vuokra-autoa emme päiväksi saisi. Lopulta saimme päiväksi itsellemme taksin ja kuljettajan käyttöön. Hän kuljetti meitä useille saaren rannoille ja yhdelle näköalapaikalle. Lopuksi hän jätti meidän matkatavaroinemme lentokentälle.
Ennen turvatarkastusta on onneksi mahdollisuus käydä suihkussa, mistä olimme todella tyytyväisiä hikisen, aurinkorasvaisen ja merivedestä suolaisen päivän jälkeen ennen lentoa.
Seychellien kansainvälinen lentoasema on pieni, eikä turvatarkastuksen jälkeen ole edes kunnon ravintolaa, joten kannattaa syödä etukäteen.
Näin tuli päätökseen viikkomme Seychelleillä, kun suuntasimme Qatar Airwaysin siivin Dohaan, jossa vietimme lentokentällä yön. Finnair kuljetti sitten loppumatkan Helsinkiin.
Noita kilpikonnia olisi mukavaa päästä päästä näkemään. Todella paljon muistuttavat Galapagoksen kilpikonnia. Mielenkiintoista, että jättiläiskilpikonnia elää vain kahdella, niinkin eristäytyneessä paikassa.
Ihminen on ainakin tuolla Intian valtameren suunnilla tainnut tuhota monilta saarilta jättiläiskilpikonnapopulaatiot, missä niitä on joskus ollut.