Jouluinen pakina – Maapalloilijan joulutervehdys kaikille lukijoille!

Joulukuu on puolessa välissä. Tänään päivä ei valjennut lainkaan. Harmaus syö syövereihinsä kaikki värit. Ikkunasta voisi kuvitella katselevansa mustavalkoista kuvaa. Kaikki sävyt ovat mustan ja valkean välimaastossa. On vain lähes maahan saakka vajoava utu, joka ei päästä juuri auringon valoa lävitseen. 

Näin pimeään aikaan pihat ja parvekkeet valaistaan jouluvaloilla. Ja niistähän se aina polemiikki syntyy. Milloin jouluvalot laitetaan liian aikaisin, milloin ne ovat mauttoman räikeät monine väreineen ja välkkeineen. Tarpeellista on erottaa myös kausivalot jouluvaloista. Mutta miksi pitäisi tituleerata sitä valosarjaa, joka meidän parvekkeellamme on kesät talvet?

Olen tässä googlaillut lämpimiä lomakohteita, mihin voisi matkustaa tänä talvena. Euroopassa ei ole tarpeeksi lämmin. Thaimaa on jo niin nähty. Meksikoon on suuri aikaero. Egyptissä iskisi varmasti turistiripuli. 

Malediivit näyttää unelmakohteelta. Valkoisella hiekkarannalla kasvavat palmut kaartumassa turkoosin meren ylle, jossa ui rauskuja, kilpikonnia ja värikkäitä kaloja. Tuonne kun pääsisi. Vaikka edes viikoksi, parempi jos kahdeksi. Tai mieluiten koko talveksi. Mutta yksi yö tuollaisesta veden päällä sijaitsevassa bungalowissa voi maksaa tonnin! 

Suomessa on yleensä ihan kivat kelit juhannukselta elokuulle, mutta jospa lopun ajan voisi viettää lämpimämmissä maissa. Voisi asua jossain muualla ja saapua Suomeen nauttimaan vain kesälomasta. 

Ja ehkä joulusta, jos vain on lunta ja pakkasta. Harvoin Etelä-Suomessa enää on. 

Yleensä joulut ovat mustia kuin se savupiippu sisäpuolelta, josta amerikkalaisten Joulupukki saapuu sujauttamaan lahjat takan reunalla oleviin sukkiin. Miten ihmeessä se paksu ukkeli muka sujahtaisi läpi nokisesta, kapeasta putkesta läpi puhtaana ja jumiin jäämättä? Onko hän kenties rasvannut atleettisen vartalonsa kinkun paistamisesta yli jääneellä rasvalla? 

Ja entä jos talon väki olisi erehtynyt edellisenä iltana tekemään takkaan kunnon tulet, niin joutuuko Pukki pakenemaan tuli takapuolen alla? 

Joulussa ja työelämässä on jotain samaa. Molemmissa joutuu itse hoitamaan kaikki työt, mutta tukeva mies puvussa saa kaiken kiitoksen ja kunnian. Mahtaakohan joulupukin tyytyväiseen ilmeeseen aattoiltana olla syynä se, että hän tietää myös, missä tuhmat tytöt asuvat.

Joulupukki on saamieni tietojen mukaan edellisen joulun jälkeen käynyt mentaalivalmennuksessa. Hän ei nimittäin enää uskonut itseensä.

Suomen Lappi on yleensä sentään paikka, josta pääsee talvella tekemään “Winter Wonderland” -päivityksen sosiaaliseen mediaan. 

Ulkomaalaisille on ihmetys, että siellä porot kulkevat vapaana. Luulivatko he kenties niiden olevan valjastettuina Pukin reen eteen? 

Vielä suurempi yllätys on se, että Petteriä nautitaan herkullisena käristyksenä, suurena herkkuruokana. Pohtipa kerran eräskin vieras, että mahtaako tuo punainen tuossa lautasen reunalla olla Punakuonon nenästä tehty. Hän tarkoitti puolukkahilloa.  

Lappi on ollut aasialaisten turistien suosiossa ennen koronaa. He liikkuvat ryhmänä paikasta toiseen busseillaan nähdäkseen mahdollisimman paljon lyhyen visiittinsä aikana. Kun japanilaiset turistit kuulevat säätiedotuksesta, että lumipyry on sakea, niin he säntäävät ulos juoksemaan suut auki. 

Aina varusteet eivät ulkomaisilla turisteilla ole aivan viimeisen päälle Suomen talveen sopivat. He saattavat saapua aamiaiselle varvassandaaleissa huolimatta siitä, että lasi-iglumajoituksesta pitää kävellä ulkona pakkasessa ravintolaan. 

Sen jälkeen, kun kolme itämaista viisasta miestä saapuivat, on idästä päin saapuvien visiteerajien järjenjuoksun kanssa ollut välillä vähän niin ja näin. 

Onpa käynyt niinkin, että he ovat kuivattaneet kenkiään huoneistossa olevan saunan kiukaalla, kuumalla sellaisella. Onneksi vahinkona oli vain muovisten kenkien sulaminen käyttökelvottomaksi möykyksi. Eihän sitä nyt saunoa tarvitsekaan, kun suihkukoneella saapuu puhtaana perille. 

PS. Tänä vuonna on turha odottaa laihialaisilta sukulaisilta joulutervehdystä. Onneksi minulla on tallessa kortti viime vuodelta, jossa luki ”Hyvää joulua vuosille 2020-2030”.

Lahjojakaan Laihialla ei jaeta ihan joka vuosi. Siellä isäntä oli ostanut edellisenä jouluna vaimolleen hautapaikan lahjaksi, mutta heti perään tänä vuonna vaimo on alkanut kinuta uutta lahjaa. Isäntä vetää kuitenkin tiukkaa linjaa: ”Ei uutta lahjaa tänä vuonna, kun et ole käyttänyt viimevuotistakaan.”