Parikkalan patsaspuisto on Suomen merkittävimmän ITE-taiteilijan, Veijo Rönkkösen, mittavan elämäntyön aikaansaannos ja perintö jälkipolville. Näin hämmentävää paikkaa ei Etelä-Karjalan kunnailla toista ole. Yli 500 betonista veistosta tervehtivät kymmeniä tuhansia vierailijoita vuodessa.
ITE on lyhenne sanoista “itse tehty elämä”. ITE-taide tarkoittaa Suomessa tehtyä, kouluttamattomien taiteilijoiden arjen ympäristössä syntyvää taidetta. Tällaiset taiteilijat ovat itseoppineita, eivätkä ammattilaisia taiteensaralle, aivan kuten Parikkalan patsaspuiston isä Rönkkönen.
Aivan Valtatie 6:n varrella, noin 50 kilometriä Imatralta itään sijaitseva patsaspuisto on maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen paikka. Taiteilija Rönkkönen (1944-2010) veisteli patsaat 50 vuoden aikana, aloittaen urakkansa vuonna 1961. Patsaita on yhteensä 560. Suurin osa niistä esittää ihmistä erilaisissa asennoissa.
Lue lisää: Itä-Suomen parhaat nähtävyydet
Parikkalan keskustaan patsaspuistolta on matkaa 8 kilometriä. Imatralta päin saavuttaessa kannattaa olla hereillä, jotta huomaa kurvata oikealla puolella sijaitsevalle levähdysalueelle. Siihen voi jättää auton ja kävellä lyhyen matkan puistoon.
Pääsymaksu on aikuiselta viisi euroa, lapselta kaksi. Sen voi maksaa käteisellä purkkiin, tekstiviestillä tai puistossa sijaitsevaan putiikkiin kortilla tai käteisellä. Patsaspuisto ei saa julkista rahoitusta, joten sen hoitaminen katetaan pääsymaksuilla. Puisto on aina avoinna ja siellä voi vierailla milloin vain. Valaistusta siellä ei kuitenkaan ole.
Sammal on alkanut peittää osaa hahmoista. Tyhjinä tuijottavat patsaiden silmät ja liikkumattomat hahmot luovat aavemaistakin tunnelmaa. Parikkalan patsaspuistoa voisi luonnehtia erityislaatuiseksi paikaksia. Erityinen täytyy myös olla taiteilijan, joka kykenee tällaisen luomaan.
Patsaspuisto on puolen hehtaarin kokoinen vehreä alue. Toisella puolella aivan vierestä kulkee kuitenkin junarata, eikä Venäjän rajakaan ole kaukana. Toisella puolella puisto rajautuu tiehen. Silti puistossa on aivan oma tunnelmansa, aivan kuin toinen maailma.
Veijo Rönkkönen ehti saada tunnustusta elämäntyöstään ennen kuolemaansa. Vuonna 2007 hän sai Suomi-palkinnon, joka annetaan merkittävästä taiteellisesta urasta, huomattavasta taiteellisesta saavutuksesta tai lupaavasta läpimurrosta. Hän ei matkustanut Helsinkiin vastaanottamaan palkintoa. Elämänsä aikana hän ei muutenkaan matkustellut.
Elämäntyönsä lisäksi Rönkkönen teki työtä elääkseen koko elämänsä ajan. Hän työskenteli kolmivuorotyössä Simpeleen paperitehtaalla 16-vuotiaasta eläkeikään saakka. Vaimoa tai lapsia hänellä ei ollut. Mies tiedettiin syrjäänvetäytyväksi erakoksi, mutta houkutteli vierailijat luokseen patsaiden avulla.
Tämä on hauska paikka ja todella helppo pysähdys, jos kutostietä ajaa. Omaan silmään hahmoja osin peittävä sammal näyttää tavallaan kivalta. Juuri hiljattain luin muuten puistoon liittyvän harmillisen uutisen, jonka mukaan ainakin jotkin patsaista olisivat kohdanneet ilkivaltaa.