Praslinin nähtävyyksiä kiertämässä autolla

Praslinin saarelta Seychelleiltä jäi mieleen erityisesti maailman suurin siemen. Lisäksi selviydyimme mutkaisilla pikkuteillä ajamisesta väärällä puolella tietä. Tässä jutussa kerron siis millaisia Praslinin nähtävyyksiä löysimme autolla saarella ajellen.

Praslin on Seychellien toiseksi suurin saari. Mutta ei sekään mikään suuren suuri ole, noin 11 kilometriä pitkä ja 4 kilometriä leveä. Asukkaita on alle kymmenen tuhatta. 

Saarelle pääsee pääsaarelta Mahelta lautalla reilussa tunnissa ja lentäen vartissa. Me saavuimme lautalla läheiseltä La Diguen saarelta vartissa (15€/hlö). 

Autoilu Praslinilla

Satamasta otimme vuokra-auton alle (60€/päivä). Kansainvälistä ajokorttia ei tarvittu, vaan meidän suomalaiset ajokorttimme riittivät mainiosti. 

Autonvuokrauksen pystyi maksamaan kortilla tai käteisellä. Me maksoimme käteisellä ja tarkistimme ja kuvasimme auton olemassa olevat lommot ja kolhut. Omavastuutonta vakuutusta ei ollut mahdollista ostaa, joten joten jos jotain olisi sattunut, niin artisti olisi maksanut.  

Monien muiden brittien siirtomaiden tavoin Seychelleillä ajetaan vasemmalla puolella tietä. Tiet ovat usein mutkaisia ja kapeita, jyrkkiä nousuja ja laskuja on paljon. 

Nopeusrajoitukset ovat jotain luokkaa 40 kilometriä tunnissa, mutta eiväthän paikalliset niin hitaasti aja. Kapeissa ja mutkaisissa kohdissa sai siis usein vähän jännittää, että nytkö lähtee peili tai keulat raapaisevat toisiaan, mutta mitään ei onneksi käynyt. 

Liikennettä ei onneksi ole kovin paljon. Normaali kuljettaja kyllä selviää autoilusta ilman ongelmia. Teiden kunnon vuoksi välttäisin kuitenkin öisin autoilemista. Muutenhan Seychelleillä on turvallista niin, että jopa automurrot ovat harvinaisia. 

Tärkeä huomio on, ettei parkkeeraa palmupuun alle, sillä kookos särkee auton, mutta säilynee itse ehjänä. 

Anse Lazio

Ajoimme lauttasatamasta suoraan saaren toiseen päähän, yhdeksi maailman kauneimmista äänestetyistä rannoista, Anse Laziolle. Jätimme auton viralliselle valvotulle parkkipaikalle hintaan 100 SCR (7€), josta oli muutaman minuutin kävelymatka rantaan.

Olisi kuitenkin ehdottomasti kannattanut ajaa parkkipaikalta eteenpäin aivan tien loppuun asti. Siellä on ravintola, jonka asiakkaat saavat parkkeerata ilmaiseksi. Me päädyimme kyseiseen Le Chevalier Bar Restaurant Anse Lazioon lopulta lounaalle. Siellä on asiakkaille vessat ja ulkosuihkutkin käytössä. 

Anse Lazio ei tehnyt meihin erityistä vaikutusta. Olihan se hieno, mutta kuitenkin Seychellien mittapuulla sellainen tavanomainen. Mielestämme La Diguella oli paljon hienompia rantoja, erityisesti Anse Source d’Argent. 

Emme viettäneet Anse Laziolla tuntia pidempään, kun alkoi hieman sataa. Silloin totesimme olevan sopivasti lounasajan ja menimme edellä mainittuun aivan rannan takana sijaitsevaan ravintolaan. Sen jälkeen kävimme vielä pikaisesti rannalla, mutta koska sade jatkui, päätimme jatkaa matkaa. 

Grand Anse

Ajelimme saaren eteläistä reittiä pitkin kiertäen toiselle puolelle, jossa seuraavan yön majapaikkamme sijaitsi. Reitti näytti kartassa isommalta ja paremmalta kuin saaren halki menevä tie. Aika mutkainen ja hidas reitti oli etelän rannikkoa pitkin kiertävä reitti, joten kun seuraavana päivänä ajoimme saaren poikki menevää tietä, totesimme sen paremmaksi ja nopeammaksi vaihtoehdoksi.

Majoituimme Diamond Plaza -nimisessä hotellissa edulliseen hintaan 86€ sisältäen aamiaisen. Huoneemme oli oikein iso ja siisti. Grand Anse Beach ei ainakaan niillä main ollut mitenkään kummoinen rantalomailua ajatellen. Alue oli kyllä siistiä, ehkä kuitenkin enemmän paikallisten kylä kuin turistialuetta. 

Suositumpi ja hienompi ranta-alue majoittua on saaren toisella puolella, Cote D’Or beachin alueella. Siellä on leveä hiekkaranta ja paljon palveluita.

Illallista söimme Breeze Gardenissa, josta sai hyvän pizzan ja oluen noin 20 eurolla. Pizzat olivat niin isoja, että yksi olisi riittänyt meille puoliksi. Vieressä oli myös suositun oloinen Zilwa reggae bar cafeteria take away -ravintola, mutta sitä emme testanneet.

Maailman suurin siemen

Seuraavana aamuna ajoimme lyhyen pätkän kohti saaren keskiosaa Valleé de Main luonnonsuojelualueelle. Se on yksi Praslinin tärkeimmistä turistinähtävyyksistä. Se on Unescon maailmanperintökohde, sillä siellä kasvaa harvinainen Seychellienpalmu, jonka siemen on saanut nimen Coco de Mer eli “meren pähkinä”.

Vallée de Mai on auki klo 9-16. Pääsylippu oli hintavampi 450 SCR per henkilö eli noin 30 euroa. Raha menee kuitenkin onneksi Seychellien eläimistön ja kasvillisuuden turvaamiseen.

Luonnonsuojelualueella on monia polkuja, joita pitkin voi kävellä esihistoriallisissa tunnelmissa suurten palmupuiden ja muiden jättimäisten lehtien katveessa. Aikaa kannattaa varata pari tuntia sekä reilusti vettä, sillä sademetsässä on kuuma.  

Seychellienpalmua kasvaa Praslinin saaren lisäksi vain toisella lähisaarelle luonnonvaraisena. Sen jättimäinen, sydäntä tai takapuolta muistuttava siemen on maailman suurin. Se voi olla jopa puolen metrin levyinen ja painaa 30 kiloa. 

Kyseinen siemen aiheutti aikoinaan ihmetystä, kun niitä Seychellien saaria ei tunnettu, mutta niitä huuhtoutui mm. Sri Lankaan, Intiaan ja Malediiveille. Merimiehet löysivät niitä merestä, joten luultiin niiden kasvavan meren pohjassa ja pulpahtelevan sieltä pintaan. Coco de Mer oli niin arvokas, että Malediivien kuningas käski toimittaa kaikki löytyneet sellaiset hänelle. Kuolemanrangaistus uhkasi, jos joku piti sellaisen itsellään. 

Mielenkiintoisia faktoja ja erikoisia legendoja Coco de Merista

Coco de mer -palmut ovat joko uros- tai naaraspuolisia. Molemmilla on ainutlaatuiset lisääntymiselimet, uroksella fallokset ja naaraalla suuret, pyöreät hedelmät. Seychelleillä legenda kertoo, että joko täysikuun aikana tai myrskyisinä öinä puut kävelevät metsässä pariutumassa.

Coco de mer -palmu on yksi maailman vanhimmista ja korkeimmista palmuista, ne voivat olla jopa 800 vuotta vanhoja. Palmun lehdet voivat olla jopa 6 metriä pitkiä ja 3,5 metriä leveitä. Coco de mer -lehdet kestävät yli 50 vuotta, mikä saattaa olla pisin kasvikunnan lehtien elinikä.

Coco de merin hedelmät painavat tyypillisesti 15-30 kiloa. Suurin punnittu hedelmä painoi 42 kg, mikä on pähkinöiden maailmanennätys. Palmu voi kantaa jopa lähes 200 kilon verran pähkinöitä kerrallaan.

Vallee de Maista seikkailumme jatkuivat Praslinin pienille lähisaarille. Seuraavassa jutussa kerron erityisestä majapaikastamme ja jättiläiskilpikonnista.