Tässä jutussa kerron, millainen matkakohde on Prizren ja mitä reissuvinkkejä minulla on Kosovoon. Lisäksi kirjoittelen kokemuksia autoilusta Balkanilla ja miten jouduimme poliisiasemalle Kosovossa.
Autolla Kosovoon
Lähdimme aamusella ajelemaan Durmitorin kansallispuistosta Montenegrosta, Žabljakin kaupungin liepeiltä kohti Kosovoa ja Prizrenia.
Käännyimme ennen Taran siltaa vasemmalle P4-tielle. Se on oikein kaunis maisematie, joka kulkee jokea seuraillen Taran kanjonin pohjalla. Sitä ajettuamme reilut puoli tuntia tietyö esti etenemisen ja piti kääntyä takaisin. Jos jotain kylttejä risteyksissä asiasta ilmoitti, meillä ei ollut niistä mitään havaintoa. Jouduimme siis ajamaan koko matkan takaisin Taran sillalle.
Tuosta tuli heti aamuun sellainen tunnin verran lisää ajoa, ja vaimo oli aivan hermona auton tankki alkoi hiljalleen olla viimeisellä neljänneksellä. Täytyi lähteä kiertämään Plevljan kautta tankkaamaan autoa. Tästä tuli reitillemme lisää kiertoa ja ajelimme lopulta aika pientä ja mutkaista maalaistietä P10 varmaan 1,5h ennen kuin pääsimme vähän isommalle tielle.
Seuraavaksi matkaa hidasti itään päin menevällä E65-tiellä pitkään jatkuva tietyömaa. Se alkoi kyltillä, joka kertoi tietyömaan jatkuvan seuraavan 35 kilometriä. Balkanilla ilmeisesti aina revitään tiet auki koko matkalta molemmilta kaistoilta ja sitten ryhdytään päällystämistyöhön. Vaimo ajoi ja oli aivan hermona kuoppien ja töyssyjen siivittämässä mateluvauhdissa. Nopeus oli työmaa-alueella varmaan tuon 35km/h.
“Stop worrying about the potholes in the road and enjoy the journey”.
Se, joka on keksinyt tuon yllä olevan, inspiroivan sanonnan “Lopeta murehtiminen kuoppaisesta tiestä ja nauti matkasta”, ei varmasti ole tehnyt road trippiä Balkanilla.
Me tosiaan ajoimme vaimon kanssa vuorotellen, mutta siitä huolimatta jostain syystä aina se parempi kuljettaja istui pelkääjän paikalla. Palautteen määrä pysyi vakiona.
Teiden epätasaisuuksista johtuvasta mutkittelusta ja äkkijarrutuksista johtuen lanseerasin oman sanonnan. Sen tarkoitus on muistuttaa, että kuljettaja tekee varmasti parhaansa, hän on vain olosuhteiden uhri. Saa käyttää, kunhan lähdeviitteet on kunnossa ja rojaltit rullaa tähän suuntaan!
“Don’t hate the driver, hate the roads.” -Maapalloilija 2024 Balkanin road tripilla
Ennen Kosovoa pysähdyimme lounaalle hieman random-ravintolaan, mutta erittäin suosittuun sellaiseen jossain metsän keskellä. Etno Restorant Ognjisten pihalla juoksenteli siipikarjaa ja samaan aikaan siellä värkkäiltiin hääjärjestelyjä.
Asiakkaita oli niin paljon ettei terassille mahtunut, joten piti syödä sisällä, missä pörräsi paljon kärpäsiä ja viereisissä pöydissä tottakai savuteltiin. Ruoat lisukkeet kahveineen maksoivat 20 euroa.
Seuraavaksi oltiinkin jo Kosovon rajalla, missä neuvottiin ystävällisesti, että mitään erillisiä vakuutuksia ei tarvitse ostaa enää, kun autossa on green card eli ulkomailla ajamisen kattava vakuutus.
Autoa vuokratessa pitää erikseen varmistaa, jotta sen saa viedä Kosovoon ja Albaniaa. Me jouduimme maksamaan tästä vuokrauksen yhteydessä vähän ekstraa.
Raja ylitettiin nopeasti. Siinä vaiheessa oltiin korkealla vuorilla, joten melkoista neulansilmämäkeä saatiin lasketella ennen kuin oltiin alhaalla tasaisessa laaksossa.
Kosovossa ensimmäistä kertaa törmäsimme ruuhkiin ja paikalliseen ajokulttuuriin, kun piti kääntyä vasemmalle risteyksessä, jossa molemmista suunnista tuli koko ajan autoja useampia kaistoja pitkin, eikä risteyksessä ollut valoja. Siinä piti vain seurata paikallisten esimerkkiä ja tuupata johonkin väliin.
Prizrenissä oli pientä ruuhkan poikasta ja ajoin kerran navigaattorin opastamana jo alueelle, joka oli liikenteeltä suljettu. Äkkiä käännös ja seuraavaan mahdolliseen paikkaan parkkiin.
Siinä ihmeteltiin, että mitähän tuo kyltti sanoo pysäköinnistä, mutta onpa tässä paljon muitakin autoja, joten jätetään siihen. Kamat mukaan ja vanhassa kaupungissa olevalle hotellille käppäilemään.
Epic fail, josta lisää myöhemmin tässä jutussa.
Prizrenin vanhakaupunki
Hotellimme Castello Prizren sijaitsee hieman korkeammalla paikalla. Modernin ja siistin huoneemme parvekkeelta aukeavat hyvät näköalat vanhaankaupunkiin. Hintakin on vain 60 euroa yöltä. Ongelmana oli ainoastaan, että kapeita kujia pitkin autolla oli vaikea löytää perille saati sitten pysäköidä hotellin lähelle.
Prizren on Kosovon toiseksi suurin, 150 tuhannen asukkaan kaupunki. Sen tärkein nähtävyys on vanhakaupunki ottomaanien ajan arkkitehtuureineen ja moskeijoineen. Prizrenissa on on hieman itämaista tunnelmaa. Kaupunkia vartioi ylhäällä vuorella oleva linnoitus, joka on pääasiassa enää muureja ja raunioita.
Kaupungin läpi virtaa kapeahko joki, joka oli aika kuiva kesähelteillä. Sen yli kulkee kuvauksellisia siltoja. Sen varrella riittää terasseja, joista yhteen menimme ottamaan juomat.
Lähistöllä oleva Sinan Pasha -moskeija on kaupungin kuuluisin. Päivälliselle menimme Konak Nargile -nimiseen ravintolaan aivan moskeijaa vastapäätä. Heillä on upea kattoterassi, joten halusimme syödä siellä.
Katsoimme menua ulkona ja ajattelimme, että voi olla kallis paikka, kun on 30-40 euron pihvejä ainakin listalla. Laskumme oli kuitenkin lopulta yhteensä 14 euroa pizzasta, pastasta sekä juomista eli lähes naurettavan vähän.
Ruokaillessamme ilta alkoi hämärtää ja moskeijat kajauttivat rukouskutsunsa. Pimeän kaupungin valoja oli mukava katsella myös hotellilta.
Prizrenin linnoitus
Seuraavana aamuna heräsin varhain ja lähdin etsimään reittiä Prizrenin linnoitukselle. Hotellilta ei ollut pitkä matka, mutta tienpätkä oli suljettu työmaan vuoksi. En tiennyt, mistä olisin kiertänyt, joten kun ketään ei näkynyt, puikahtelin työmaa-aitojen välistä.
Nousu kallion laelle tietä pitkin oli lyhyt, mutta jyrkkä. Ketään muuta ei ollut paikalla aamutuimaan. Sain katsella raunioitunutta aluetta ja sieltä avautuvia maisemia aivan rauhassa.
Paluumatkalla oikaisin saman työmaan poikki, se kun meni aivan hotellin kulmalle, enkä tiennyt muuta reittiä. Ja varsinkin kun seurasin jotain risukasaa rahtaavaa ukkoa, niin ajattelin, että se on ihan ok.
Mutta tämä ukko alkoi minulle jotain mutisemaan ja itse pyytelin kovasti anteeksi. Ainoa mitä sain selvää, oli että hän ei varmaan ollut tyytyväinen anteeksipyyntöihin, kun hoki kovasti sarkastiseen sävyyn “soli, soli”.
Ei kilpikonna, vaan kilpipoliisi
Aamiaisen jälkeen lähdimme hotellilta autolle, niin jahas, kilvet on viety ja ikkunassa on lappu, jota emme osaa lukea.
Kadunkulmassa ihmeteltyämme paikallinen, jolta pyysimme apua, puhui hyvää englantia. Meidän pitäisi mennä poliisiasemalle. Otamme läheltä taksin alle, kun emme tiedä, mihin kauas olemme menossa. Matka ei ole pitkä. Kuski jättää auton parkkiin kadunkulmaan ja tulee saattamaan minua asemalle.
Aseman ovella kuski ilmeisesti tietää jonkun, jolta kysyä asiasta. Sitten selviää, että tarvitsemme auton rekisteriotteen. No sehän on siellä autossa, joka on parkissa. Ei muuta kuin taksilla sinne ja takaisin, ja uusi yritys papereiden kanssa. Sama kuski on edelleen apunamme, vaikka meillä ei yhteistä kieltä olekaan.
Ja tosiaan sisälle poliisiasemalle minulla tai kuskilla ei ole asiaa, kun meillä on shortsit jalassa.
Sitten kuski viittoo, että nyt juostaan kadun toiselle puolella olevaan kioskiin, jossa varsinainen parkkisakko maksetaan. Se on 31 euroa, minulle aivan sama, mutta ehkä paikalliseen hintatasoon nähden aika korkea summa.
Vielä kerran menemme takaisin poliisiasemalle, josta hetken päästä saamme vuokra-auton kilvet. Taksikuski ajaa meidät autolle ja napsauttaa kilvet paikalleen. Maksamme taksan, reilut tipit ja kiittelemme vuolaasti.
Koko showssa meni ehkä vain reilun tunnin verran. Taksilla ajaminen ja kuskin aika eivät olleet mitenkään kalliit, olikohan 15 euroa. Saman verran annettiin vielä juomarahaa, kun hänestä oli niin suuri ja helpottava apu.
Olimme siis parkkeeranneet joen eteläiselle, vanhankaupungin puolelle, mihin ei olisi saanut autoa jättää. Nyt siinä edessämme oli auto suomalaisissa kilvissä. Siellä oli mies, joka osoittautui kosovon-suomalaiseksi.
Kuulemma päiväsaikaan siinä paikassa ei helposti sakoteta, mutta yöaikaan poliisit ehtivät tarkastaa pysäköinnin. Mies oli suuntaamassa autollaan Suomeen viileämmän ilman alan perässä.
Hän neuvoi, ettei kannata tankata Kosovossa, sillä polttoaine on huonolaatuista ja Pohjois-Makedoniassa on halvempaa. Hän myös ohjeisti, että me voimme kyllä ajaa Skopjeen vuorten kautta tietä R115, vaikka siellä kuulemma on serbejä, mutta Suomen passin kanssa ei pitäisi ongelmia tulla.
Ajoimme sitten sitä kautta, mutta serbejä emme kohdanneet. Olihan se tie aika mutkainen ja vuoristoinen, joten ehkä olisi vain kannattanut ajaa isoja teitä pitkin. Joka tapauksessa pienen seikkailun jälkeen olimme valmiit jättämään Kosovon taaksemme.
Albanian lippu Kosovossa
Yksi juttu, mikä Kosovossa ajellessa pistää silmään, on Albanian liput. Niitä heiluu lipputangoissa ja mm. hääseurueet heiluttelevat niitä autoista, kun ajavat kulkueessa.
Tämä siksi, että Albanian lippua pidetään albaanien kansallislippuna kaikkialla, missä he asuvat. Balkanilla heitä on myös Pohjois-Makedoniassa, Serbiassa, Montenegrossa, Kreikkassa. Siksi katukuvassa näkyy paljon Albanian lippuja myös Kosovossa.
Kosovo: Tietoa ja vinkkejä lyhyesti
- Kosovon asukasluku on 1,587 miljoonaa.
- Kosovon pääkaupunki on Pristina.
- Viralliset kielet ovat albania ja serbia.
- Valuutta on euro. Yleisimmät luottokortit käyvät monissa paikoissa, mutta käteistä tarvitaan myös.
- Pääuskonto on islam, mutta muslimikulttuuriin liittyviä erityisiä käyttäytymissääntöjä ei ole.
- Kosovo ei ole YK:n jäsenvaltio, mutta se on itsenäistynyt oman julistuksensa perusteella Serbiasta vuonna 2008.
- Kosovon turvallisuustilanne on yleisesti ottaen hyvä, mutta se voi muuttua erityisesti Pohjois-Kosovon serbialueilla. Serbian ja Kosovon välit ovat kireät.
- Kosovo ei ole NATOn jäsen, mutta sen läsnäolo näkyy laajalti Kosovossa. Näet todennäköisesti NATOn tankkejaan tai panssaroituja ajoneuvojaan.
- Kosovon maahantuloleima passissa saattaa olla este rajanylitykselle Serbiaan. Tarkista maahantulomääräykset Serbian viranomaisilta, jos olet menossa Kosovosta Serbiaan.
- Suomalainen ei tarvitse viisumia Kosovoon.
- Jos olet vuokra-autolla liikkeellä, varmista, että saat viedä sen Kosovoon.
- Norwegian lentää Helsingistä suoraan Pristinaan.
Vinkkejä Prizreniin
- Prizren on Kosovon toiseksi suurin kaupunki ja suosittu turistien keskuudessa.
- Prizrenin pääsee bussilla Pristina, mutta myös muista maista kuten Albaniasta ja Pohjois-Makedoniasta.
- Prizrenin nähtävyydet: Sinan Pasha -moskeija, Prizrenin linnoitus, museot, moskeijat, katedraalit.
- Hintataso on edullinen: Jäätelö alle euron, olut 1-2€, pizza, pasta ja paikalliset ruoat ravintolassa noin 5 euroa.
Onko Prizren tuttu? Onko sinulla vinkkejä Kosovoon?
Leave a reply