Kansallispuistojen kierros Balkanilla jatkuu, mutta maa vaihtuu. Serbian Taran kansallispuistosta ajoimme etelään, Montenegroon Durmitorin kansallispuistoon. Siellä ensimmäinen kohteemme oli Tara-kanjoni ja sitä ylittävä silta.
Parin sadan kilometrin matkalla sai jälleen aikaa kulumaan reilusti. Alkumatkasta Serbian puolella tie oli ensin serpentiiniä, sitten tien päällyste muuttui hieman heikommaksi.
Ajoimme sitten hyväkuntoista tietä E-763 ohi Zlatiborin kaupungin, jonka kohdilla oli pieniä ruuhkia hidasteena. Paikka tunnetaan hiihtokeskuksestaan. Tuolta tieltä suuntasimme pienemmälle tielle ja rajaa kohti. Ylitys sujui suhteellisen joutuisasti.
Montenegron puolella Pljevljan kaupungin ohi ja pian sen jälkeen pysähdyimme tien varrella olevaan ravintolaan lounaalle. Siitä ei enää onneksi ollutkaan pitkä matka, kun olimme P4-tietä perillä.
Tara-kanjoni
Taran kansallispuistosta Serbiasta päädyimme siis Montenegron puolelle ihmettelemään Tara-kanjonia (The Tara River Canyon) ja sen ylittävää Tara-siltaa (The Đurđevića Tara Bridge). Tässä menee helposti Tarat sekaisin.
Saavuimme kuuluisalle sillalle ja parkkeerasimme auton sen pohjoispuolelle kahvilan parkkipaikalle. Olin ajatellut, että ehkä voisin lasketelle ziplinella kanjonin yli, mutta sillalle päästyäni totesin välittömästi, että ei, liian korkealla ollaan minulle.
Tara-joki ja sen kanjoni ovat mielenkiintoisia paikkoja. Joki on noin 150 kilometriä pitkä ja se sen muodostama kanjoni on jopa 1300 metriä syvä! Näin se on siis Euroopan syvin ja suurin kanjoni, ja Wikipedian mukaan toiseksi suurin kanjoni maailmassa Grand Canyonin jälkeen. Tästä aiheesta tuntuu löytyvän kuitenkin monenmoista tietoa eri lähteistä.
Tara-kanjoni sijaitsee Durmitorin kansallispuiston alueella, joka on Unescon maailmanperintökohde. Alueella on runsasta kasvillisuutta ja eläimistöä.
Tara-jokea kutsutaan “Euroopan kyyneleeksi”, sillä vesi on turkoosia ja puhdasta, suoraan joesta otettuna juomakelpoista. Se onkin Euroopan suurin yksittäinen juomaveden lähde. Voisi luulla, että juomavedet otetaan pääasiassa järvistä, mutta itse asiassa Euroopassa suurin osa juomavedestä otetaan joista.
Joki on myös yksi Euroopan parhaista koskenlaskupaikoista. Se on siis alueelle saapuville erittäin suosittu aktiviteetti.
Taran silta
Taran silta valmistui entisen Jugoslavian alueelle vuonna 1940. Se on 365 metriä pitkä ja on noin 170 metrin korkeudella alla virtaavasta Tara-joesta. Silta tuhoutui osittain toisessa maailmansodassa, mutta se rakennettiin sodan jälkeen uudelleen.
Silta on mukana brittiläisessä toiseen maailmansotaan sijoittuvassa toimintaelokuvassa Navaronen haukat vuodelta 1978 (Force 10 from Navarone). Se perustuu Alistair MacLeanin samannimiseen kirjaan. Elokuvan ohjasi Guy Hamilton, ja siinä esiintyi mm. Harrison Ford.
Sillan pohjoispuolella joimme kahvit ja sitten kävelimme sillan yli toiselle puolelle ja takaisin. Se on hyvin kapea, joten autoja väistääkseen saa painautua lähelle sillan kaiteita, jotka eivät meikäläisen mittapuulla ole kovin korkeat. Turistibusseja meni ja tuli.
Sillan eteläpäässä on majapaikkoja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Väkeä riitti yllin kyllin. Silta ja kanjonin maisemat ovat kyllä oikein komeat, joten tämän nähtävyyden takia kannatti kyllä ajella Pohjois-Montenegroon!
Ovatko Tara-kanjoni ja Taran silta sinulle tuttuja?
Tara-kanjoni ja sen ympäristö tarjoavat upeita luontoelämyksiä, ja silta on vaikuttava maamerkki alueella. Kiinnostavaa oli lukea alueen historiasta ja koskenlaskumahdollisuuksista. Montenegro on selvästi ainutlaatuinen matkakohde niille, jotka arvostavat sekä luonnonkauneutta että kulttuurihistoriaa. Kiitos tästä kattavasta esittelystä!
Kiitos kommentistasi, palautetta on mukava saada!
Tuttuja paikkoja ovat omalta kesän matkalta. Ja onhan tuo hienon näköinen paikka, sekä kanjoni että silta. Sitä en tiennyt, että se on suurin yksittäinen juomaveden lähde.