Taran kansallispuisto Serbiassa

Balkanin road trip jatkui Bosnia ja Hertsegovinasta seuraavaksi Serbian puolelle. Kohteemme melkein häämöttikin jo rajan takana Visegradista matkaa jatkaessamme. Sarajevon jälkeen vuorossa oli luontokohde, Taran kansallispuisto (Tara National Park).

Sarajevosta Taran kansallispuistoon

Ajomatka kartalla Sarajevosta Visegradin kautta Taran kansallispuiston pohjoisosaan Perucacin tekojärvelle on vain noin 190 kilometriä. Ajamiseen sai silti varata nelisen tuntia. Mutkaisia tienpätkiä mahtui siis matkan varrelle. 

Ajamiseen kuluneen ajan lisäksi aikaa kului rajalla jonottaessa tunti. Jono Bosnia ja Hertsegovinan puolen raja-asemalle näytti pitkältä, joten sinne saapuessa ei yhtään tiennyt, kauanko siinä tulisi kulumaan aikaa. Autoletka kuitenkin liikkui, eikä varsinainen passin ja auton tietojen tarkastus kestänyt pitkään. 

Serbian puolella meidän piti maksaa joku turistimaksu. Se taisi olla 200 Serbian dinaaria eli vajaat pari euroa, jonka onneksi pystyi kortilla maksamaan. Eihän meillä paikallista valuuttaa ollut.

Teimme pian Serbian puolella yllätyspysähdyksen, kun bongasimme opaskirjassa olevan Drvengradin tien varrella. Käännettynä tuo ilmeisesti tarkoittaa “puista kylää”, mikä olikin varsin kuvaava nimitys.

Erikoinen paikka sijaitsee kukkulalla hienoissa maisemissa. Se näyttää perinteiseltä paikalliselta kylältä puisine taloineen, mutta ei kuitenkaan ole. Se on rakennettu 2000-luvun alussa Emir Kusturican Life Is a Miracle -elokuvan kuvauksia varten, mutta siitä tuli suosittu matkailukohde sen jälkeen. Täytyisi tuon elokuva katsoa. 

Sisäänpääsy maksoi 300 RSD per henkilö eli alle kolme euroa. Paikka ei ole suuren suuri, joten sen paikat katselee kävellen nopeasti. Katuja, aukioita ja taloja on nimetty kuuluisuuksien mukaan, kuten Nikola Tesla tai Diego Maradona.

Hotelli Vila Drina Taran kansallispuistossa

Loppumatka Drvengradista hotelli Vila Drinaan kesti vielä varmaan tunnin, kun tie mutkitteli vuorilla. Vasta aivan Drina-joen varrella oli tasaisempi ja suorempi osuus. 

Vila Drina on pikkuinen hotelli ja seudun ainoita sellaisia. Hotelli oli yksinkertainen, mutta ihan ok. Alue ei mitenkään erityisen viihtyisä ole. Toisella puolen tietä oli hylätty ja rapistunut betonikerrostalo, jonka pihaan meidän käskettiin auto jättää. Majoituksen hintaan (60€/yö) kuului aamiainen viereisessä Vrelo-ravintolassa. Aamiainen oli tuhtia ja suolaista. Listalta valittavissa annoksissa oli lähinnä lihaa, makkaraa, juustoa ja kananmunaa. 

Majoitus Taran kansallispuiston alueella on pääosin mökkimajoitusta tai guest houseja. Olisimme halunneet majoittua Perućacin tekojärvellä ponttoonien päällä kelluvassa mökissä, mutta olimme varauksen kanssa liikkeellä liian myöhään, eikä sellaista ollut enää sopivaan hintaan saatavilla. Se vähän harmitti.

Taran kansallispuisto

Serbiassa on vain neljä kansallispuistoa. Niistä yksi on Tara, joka yhdessä Drina-joen laakson kanssa on pyrkimässä Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon. Vuonna 1981 perustetun puiston pinta-ala on noin 220 neliökilometriä. 

Taran kansallispuisto vuoristoineen ja järvineen on erittäin vehreää ja metsäistä. Siellä elää paljon eläimiä, mm. karhuja, mutta niihin törmääminen on harvinaista. Isommista nisäkkäistä me näimme ainoastaan tien yli viilettävän gemssin (lyhytsarvinen vuohieläin) poikasensa kanssa. 

Meidän majapaikkamme sijaitsi laaksossa, Drina-joen varrella lähellä Perućacin tekojärveä. Tekojärvi on muodostettu Bajina Baštan vesivoimalan padon avulla. Järvi on suosittu turistien keskuudessa, sillä vaikka varsinaisia uimarantoja ei ole, veden päälle on rakennettu laajoja laitureita. Niillä lapsiperheet sitten ottavat aurinkoa ja uivat tekojärvessä. Vesi oli todella lämmintä kesähelteillä. 

Tekojärven ja Drina-joen toisella puolella on Bosnia ja Hertsegovina. Järvellä jokunen suppailija saattoi rajan ylittää.

Kansallispuiston nähtävyydet

Laaksosta vuorelle nousee hyväkuntoinen ja turvallinen serpentiinitie, jonka varrella pysähdyimme maisemia katselemaan. 

Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli kansallispuiston ehkä kuuluisin näköalapaikka, Banjska Stena. Loppumatka sinne oli huonompaa tietä. Parkkipaikalta perille oli noin vartin kävelymatka helppoa reittiä pitkin. Näköalapaikalta avautuu näkymä noin 1000 metrin korkeudella merenpinnasta Drina-joen laaksoon. Lämpötila vuoristossa oli miellyttävästi noin 25 asteen tienoilla. 

Matkamme jatkui katsomaan Zaovinen tekojärveä, joka on isompi ja muodokkaampi kuin Perućac. Ajoimme järven ympäri, mutta se oli hieman turhaa, sillä pohjoispuolella tie on huonompaa, eikä näköaloja järvelle oikein ole. 

Lounasta söimme Restaurant Tarsko Jezerossa. Sieltä oli komeat maisemat ympäröivään vuoristoon ja alempana avautuvaan laaksoon. Päiväkahvit taas joimme Restoran Tarvilissa, jonka suurelta terassilta oli myös mukavat maisemat. 

Vilvoittelimme välillä uimalla Zaovine-järvessä. Alueella lähellä tekojärven patoa oli jonkin verran väkeä viettämässä rantapäivää. 

Taran kansallispuisto oli ihan mukava kohde hienoine maisemineen. Valitettavasti se vain on hieman syrjäinen vierailla niin Montenegron pohjoispuolelta, Bosnia ja Hertsegovinasta tai Serbian Belgradista. Upeita maisemia kun löytyy esimerkiksi Durmitorin kansallispuistosta Montenegrosta ja erityisesti suosittelen vierailemaan Albanian alpeilla. 

Taran kansallispuisto – yhteenveto

• Valuutta: Serbian dinaari (RSD), eurolla saa noin 115 dinaaria.

• Hintataso: Edullinen, vaikkakin varmasti kalliimpi kuin monissa muissa paikoissa Serbiassa tai Balkanilla. Ateria juomineen noin 10-15€ per henkilö. Kahvi 1,5-2€.  

• Maksaminen: Luottokortit käyvät monessa paikassa, mutta käteistä on hyvä olla. Nosta rahaa automaatista tai vaihda rahaa ennen kansallispuistoon saapumista. 

• Tippaaminen: Lisää 10-15 prosenttia laskun loppusummaan.