Näsijärvi kutsuu kulkemaan Runoilijan tien Tarjanne-höyrylaivalla

Kapteeni kääntää komentosillalla puista ruoria varmoin ottein. Höyrylaivan ujeltava pilli kaikuu järvenselkää pitkin kimpoillen kallioisista rannoista kiiriäkseen sitten sitkeiden honkien peittämille saarille. Tasaisen tarkasti kohti kapeikkoa lipuva alus yskäisee hiljaisesti pienet savut keuhkoistaan. 

Läheisellä luodolla joutsenpariskunta poikasineen katsoo rauhallisesti, kun yli satavuotias Tarjanne-laiva luovii pitkin Näsijärven historiallista Runoilijan tietä. Vaimoni ja minä nautimme leppoisasti seilaavan laivan tarjoamasta kyydistä ja ravintolatarjonnasta maisemia katsellen. 

Päiväretkellä yhdistyvät korona-aikana suosioon noussut lähimatkailu sekä trendikäs hidas matkanteko. Jokaisen pirkanmaalaisen pitäisi kulkea Runoilijantie päästä päähän kerran elämässään kotiseutunsa maisemissa. Ja muualta tänne tuleville matkailijoille elämys on myös varmasti ikimuistoinen.   

Runoilijan tie 

Runoilijan tie kulkee Tampereelta Virroille Ruoveden sataman sekä Muroleen ja Visuveden kanavien kautta Näsijärveä pitkin. Se on saanut nimensä Johan Ludvig Runebergilta, joka runoili nuoruudessaan Ruoveden maisemissa. 

Kulttuurihistoriallisen reitin varren maisemat ovat inspiroineet muitakin tunnettuja suomalaisia taiteilijoita kuten Oskar Merikantoa, Akseli Gallen-Kallelaa, Hugo Simbergiä, Lauri Viitaa ja Aila Meriluotoa. 

Runoilijan tie kuljettaa kuvittelemaan itsensä entisiin aikoihin, kun liikkuminen oli vielä kätevintä vesiteitse. Matkan varrella näkee kapeikkoja ja kanavia, laajoja järvenselkiä sekä kallioisia saaria, vesilintuja sekä muita vesillä liikkujia. 

Matkan aikana laivan kaiuttimista kerrotaan reitin varren kohteista ja paikoista mielenkiintoista tietoa. Esimerkiksi erästä saarta Visuveden lähellä kutsutaan Siperiaksi, koska siellä piilotteli suomalaisia sotilaita välttääkseen karkotuksen Venäjän Siperiaan 1800-luvun alkupuolen sotien aikaan. 

Reitin surullisin nähtävyys on Visuveden kanavan kupeessa oleva ruostunut höyrylaiva Kurun runko. Laiva upposi Näsijärven myrskyissä vuonna 1929, mutta nostettiin ylös ja kunnostettiin uudelleen liikennekäyttöön.     

Parhaat maisemat ja mielenkiintoisimmat paikat osuvat Virtain ja Muroleen kanavan välille. Reitin osuus Muroleelta Tampereelle kulkee suurempia järvenselkiä pitkin. 

S/S Tarjanne

S/S Tarjanne on vuonna 1908 valmistunut höyrylaiva. Laiva on historiansa aikana toiminut mm. aseistettuna sotalaivana 1. maailmansodassa ja oli mukana vuonna 1929 Näsijärven tyrskyihin uponneen höyrylaiva Kurun pelastustöissä. Laivan yläkerran ravintola, jossa mekin saimme nauttia tarjoiluista, on Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema. 

Tarjanne on viimeinen pitkän linjan matkustajahöyrylaiva Suomessa ja maailman vanhin alkuperäistä reittiään kulkeva matkustajahöyrylaiva. Höyrykone toimii kuitenkin nykyään polttoöljyllä puiden sijasta. 

Me nousimme laivaan sen toisesta päätepisteestä, Virtain laivarannasta. Tampereella matkanteko päättyy Mustalahden sataman laituriin aivan Särkänniemen viereen. Koko reitin kulkeminen kestää kahdeksan tuntia. Lähdöt tapahtuvat Tampereelta keskiviikkoisin ja perjantaisin, Virroilta torstaisin ja lauantaisin kello 10. 

Aikuisen lipun hinta Tampere-Virrat välille on 62 euroa. Tampere Ruovesi maksaa 42 euroa ja Tampere-Murole 32 euroa. Polkupyörän saa kyytiin 8 euron lisämaksulla, ja ajoipa joku moottoripyöränkin kannelle. 

Virroilta matkaan lähdettäessä laivassa ei montaa kyytiläistä ollut, mutta jo Ruovedeltä nousi lisää risteilijöitä kyytiin. Muroleesta matkustajia nousi vielä reilusti lisää, jolloin loppumatka taittui vähemmän seesteisissä tunnelmissa suuren seurueen nautittua kuumaan kesäpäivään soveltuneita virvokkeita kaksin käsin siihen malliin, että laivasta loppuivat tuopit. 

Aiemmin laivan yläkansi oli varattu ykkösluokan matkustajille ja alakansi kakkosluokalle. Nyt laivassa sai liikkua vapaasti. Istumapaikan sai valita vapaasti. Erityisesti perässä tilaa on paremmin isommille seurueille. Laivan peräosasta löytyvät myös wc-tilat. 

Tarjanne-laivan kahvila- ja ravintolapalvelut

Laivan kahvila palvelee koko matkan ajan tarjoillen kuumia ja kylmiä juomia sekä suolaista ja makeaa purtavaa (Hinnat 1,5-5,5€). 

Laivan ravintolaan suositellaan tekemään varaus ennakolta netissä lipun ostamisen yhteydessä. Ja mehän tilasimme sekä lounaan että kolmen ruokalajin a la carte menun. Tämä aiheutti pientä sekaannusta henkilökunnassa, kun yleensä asiakkaat ottavat jommankumman. 

Me olimme ajatelleet, että koko päivän risteilyllä ehtii hyvin syödä kahdesti. Asia selvisi nopeasti, ja meille järjestettiin myös lounas alkumatkalle. Loppumatkasta taas istuimme ravintolan pöytään nauttimaan pidemmän kaavan kautta. 

Lounaaseen kuului tällä kertaa alkusalaatti ja pääruoaksi lämminsavulohta. Ateria oli sen verran kevyt, että hyvä, ettemme olleet pelkästään sen voimin liikkeellä koko reissua. 

Päivällisellä taas nautimme alkupalaksi kalakeiton, pääruoaksi minä otin muikut muusilla ja vaimo otti broileria. Jälkiruoaksi valitsin suussasulavat köyhät ritarit vaimon herkutellessa juustolautasella, jonka kaksi juustoa olivat lähiseutujen tuotantoa. Menu oli siis erittäin kala- ja lähiruokapainotteinen, mikä tietenkin on erittäin asialliasta näissä olosuhteissa.  

Ruokajuomiksi ravintolasta löytyi tietenkin mietoja juomia sekä erilaisia viinejä. Lounaan hinta oli 22 euroa. A la carte -listan alkupalat maksoivat 10 €, pääruoat 21 € ja jälkiruoat 7-9 €. Ruoat olivat oikein hyviä. Olisin kaivannut kalakeittoon ja muusiin hieman enemmän suolaa, mutta verisuonet varmasti kiittävät tästä. 

Henkilökunta ja palvelu laivalla olivat todella ystävällisiä. Pienet töksähtelyt ravintola-asioiden suhteen voi laittaa alkukesän piikkiin. Ehkä ateriajärjestelyiden varaaminen netissä voisi olla selkeämpää, niin tietäisi, mitä varata ja mitä odottaa. Mielestäni lounas ja kolmen ruokalajin kombo kahdeksan tunnin reitillä ei ole liioittelua, ainakaan näin ruokaorientoituneelle ihmiselle. 

Yhteenveto Tarjanne-reittimatkasta 

Tarjanne-laivalla seilaaminen on ollut omalla bucket-listallani. Onnistuimme vieläpä matkustamaan reitin lämpimänä kesäpäivänä, joten kannella ei palellut edes pienen sateen sattuessa. Loppumatkalla aurinko porotti jo täydeltä terältä, jolloin matkasta olisi voinut nauttia vieläkin pidempään kuin tuon kahdeksan tuntia. 

Runoilijan tien kulkeminen päästä toiseen sopii hyvin aikuiselle väelle, mutta koko pitkän reitin kulkeminen voisi olla pikkulapsille liikaa. Laivassa ei nimittäin oikein ole tilaa juosta ja temmeltää, pallomerestä nyt puhumattakaan. 

Runoilijan tien kuljettuaan on yhtä kokemusta ja monta muistoa rikkaampi. Päiväretken hinta lippuineen, ruokineen ja juomineen voi tuntua suurelta, mutta elämys oli sen arvoinen. Turha se on lähteä Näsijärveä kauemmas seilaamaan.

Mitä tehdä Tampereella – 40 vinkkiä by Maapalloilija!