Kun vaimo sai valita mukavan viikonloppukohteen, minne me menimmekään? No paikkaan, jossa tapahtui maailman vakavin ydinvoimalaonnettomuus! Kuulostaako mahdolliselta ja turvalliselta? No, sellainen päiväretki Tšernobylin kielletylle alueelle (Chernobyl Exclusion Zone) kuitenkin oli. Tšernobyl-päiväretki tarjosi kurkistuksen elämään entisessä Neuvostoliitossa. Siellä oli paljon mielenkiintoista ja jännittävää nähtävää. Ja päivän päätteeksi vaimo näytti entistäkin säteilevämmältä.
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus
Ukrainan sosialistisessa Neuvostotasavallassa tapahtui 26.4.1986 maailman vakavin ydinvoimalaonnettomuus. Se tapahtui noin sadan kilometrin päässä maan pääkaupungista Kiovasta, lähellä Pripyatin kaupunkia.
Onnettomuuden syyt
Neljännen reaktorin määräaikaishuollon yhteydessä oli sovittu tehtäväksi koe. Sen toteutuksessa ei noudatettu turvaohjeita. Kyseisessä reaktorityypissä oli suunnitteluvirhe, joka onnettomuuden aiheutti. Myöskään henkilöstöä ei oltu koulutettu erikoistilanteiden varalta.
Kyseisiä epävakaiksi todettuja reaktorityyppejä oli käytössä vain Neuvostoliitossa. Maa oli yrittänyt vauhdittaa talouskasvuaan rakentamalla nopeasti ja halvalla ydinvoimaa. Turvallisuus ei ollut reaktoreiden suunnittelun ykkösprioriteetti.
Reaktorin teho nousi hallitsemattomaksi aiheuttaen suuren räjähdyksen. Tšernobylin onnettomuus on historian kaikkien aikojen vakavin ydinvoimalaonnettomuus. Syitä siihen olivat reaktorin huono suunnittelu, käyttötavat sekä turvallisuuskulttuurin ja valvonnan puute. Ongelmien korjaaminen ajoissa olisi voinut estää onnettomuuden tai ainakin rajoittaa sen vaikutukset ydinvoimalan sisään.
Neuvostoliitossa ei ollut riippumatonta ydinvoimalaitosten valvontaviranomaista. Turvallisuuden valvonta oli heikkoa. Muut seikat ajoivat sen ohi. Epäturvallisia laitoksia ei suljettu.
Pelastustoimet
Onnettomuuden vakavuus oli aluksi epäselvä. Säteilymittareiden asteikko ei riittänyt mittaamaan niin korkeita säteilyarvoja kuin räjähtäneestä reaktorista vapautui. Pelastus- ja sammutustoimissa ollut henkilökunta työskenteli aluksi ilman suojavarustusta.
Läheisen kaupungin, Pripyatin, evakuoinnissa viivyteltiin. Kaupungin ihmiset eivät saaneet tietoa vaarasta, vaan lapset leikkivät ulkona kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lopulta kaupunki määrättiin evakuoitavaksi.
Neuvostoliitto ei tiedottanut aluksi onnettomuudesta omille kansalaisilleen, eikä ulkomaille. Onnettomuus paljastui, kun naapurimaissa, mm. Suomessa ja Ruotsissa, havaittiin kohonneita säteilyarvoja. Lopulta Neuvostoliiton oli pakko myöntää tilanteen vakavuus. Onnettomuus vauhditti omalta osaltaan Neuvostoliiton hajoamista.
Tšernobyl nykyään
Nykyään ydinvoimalan ympärillä on 30 kilometrin säteellä suojavuöhyke, jonne ei pääse vapaasti liikkumaan. Suojavyöhyke on pinta-alaltaan Luxemburgin kokoinen, 2600 neliökilometriä. Alueella on edelleen voimakkaasti säteileviä alueita, mm. punaiseksi metsäksi kutsuttu alue. Siellä ei asu ketään vakinaisesti, mutta väliaikaisesti siellä työskentelee edelleen tuhansia ihmisiä mm. alasajettujen ydinvoimaloiden parissa.
Miksi vierailla Tšernobylissa?
Koen, että minulla ja Tšernobylilla on hieman yhteistä historiaa. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui hieman ennen kuin minä synnyin. Siinäkö on syy, että minusta tuli tällainen? Halusin selvittää, millainen tuo onnettomuuden kuuluisaksi tekemä paikka oikein on.
Vierailun tekeminen Suomesta oli onneksi helppoa ja turvallista. Kannattaa tehdä vierailu pian, koska alue rapistuu ja metsittyy entisestään. Vierailun mahdollistavat säännöksetkin voivat muuttua nopeasti. Alueella voi sattua jotain, mikä myöhemmin estäisi matkailun, kuten kevään 2020 maastopalo.
Matkustaminen ja majoitus Kiovaan on mahdollista toteuttaa kohtuuhintaan. Päiväretki kielletylle alueelle ei sekään maksanut liikoja.
Miten vierailla Tšernobylissa?
Tšernobyl sijaitsee Ukrainassa, entisen Neuvostoliiton alueella. Kätevin tapa vierailla siellä on tehdä päiväretki Kiovasta. Myös pidempiä, yöpymisen sisältäviä retkiä järjestetään.
Omatoimisesti retkeä ei voi tehdä, vaan on lähdettävä laillisen matkanjärjestäjän reissulle. Turistit ovat päässeet alueelle vierailemaan vasta toista vuosikymmentä. Alue on edelleen eristetty ja tarkasti valvottu.
Tšernobyl ei ole varsinaisesti turistikohde, eikä sitä ylläpidetä turismin toivossa. HBO:n Chernobyl-niminen suuren suosion ja hyvät arvostelut saanut televisiosarja on kuitenkin innoittanut ihmisiä sankoin joukoin matkaan. Niin myös meidät.
Varaa matka etukäteen
Vaimo oli varannut retken meille etukäteen netistä. Matkanjärjestäjämme oli Chornobyl Tour, jonka hommat toimivat sujuvasti. Oppaamme puhui hyvää englantia. Pikkubussi oli hyväkuntoinen, mutta tilat pitkäjalkaiselle ahtaat.
Päiväretken hinta oli siinä 100 euron hujakoilla. Lisähintaa kertyi, jos otti oman Geigermittarin, jolla reissussa pystyi itse toteamaan säteilyn määrän eri paikoissa. Hot spotien toteaminen onkin jännittävää puuhaa.
Matkamme starttasi aikaisin aamulla Kiovan juna-aseman liepeiltä. Samasta paikasta starttasi monen muunkin matkanjärjestäjän reissu aamutuimaan.
Saavuimme lähtöpaikalle hotellilta Uberilla nopeasti ja edullisesti. Saimme mukaamme hotellilta mukavat aamiaispussukat. Olimme pyytäneet ne edellisenä iltana, sillä lähtö oli niin aikainen, ettemme olisi ehtineet syödä hotellilla. Nappasimme vielä kioskista take away -kahvit bussimatkalle. Sai ihan valita, että tumma- vai vaaleapaahtoista, ja erikoiskahveja oli myös tarjolla!
Tšernobyliin on Kiovasta noin parin tunnin ajomatka. Matkan aikana opas kertoili päivän kulusta, nähtävyyksistä ja erityisesti turvallisuudesta.
Turvallisuus Tšernobylissa
Turvallisuuteen liittyvät kysymykset nousevat varmasti ensimmäisinä mieleen, kun puhutaan vierailusta ydinonnettomuusalueella. Voiko Tšernobylissa vierailla turvallisesti? Millainen on säteilyn määrä suoja-alueella? Mitä riskejä vierailuun sisältyy?
Käytännössä Tšernobylissa vierailu on turvallista.
Säteilyä saa suurin piirtein saman verran päivän aikana kuin normaalissa elämässä muutoinkin. Alueella on kuitenkin paikkoja, joissa säteily on voimakkaampaa. Näistä alueista varoitetaan varoitusmerkein. Osassa niistä pysähdytään vain pikaisesti, osassa ei ollenkaan.
Jokainen sai päivän ajaksi mittarin säteilyä mittaamaan. Tulokset sai päivän päätteeksi ennen valvotulta alueelta poistumista. Me saimme päivän aikana säteilyä 0,002 mSv (millisievert). Esimerkiksi hammasröntgenistä potilas saa 0,01 mSv eli viisinkertaisen määrän säteilyä meidän päiväretkemme saldoon verrattuna.
Turvallisuusmääräykset ovat tietenkin tiukat. Ulkona ei saa syödä mitään. On käytettävä pitkälahkeisia housuja ja paitaa (mikä ei meille ollut ongelma helmikuun viileässä säässä). Matkamuistoja ei luonnollisestikaan saa ottaa, eikä muutenkaan koskea mihinkään. Liikkua saa vain alueella, jossa on lupa. Moniin rakennuksiin ei saa mennä sisälle romahtamisvaaran vuoksi.
Tšernobyl-päiväretki
Tšernobyl on eristetty 30 kilometrin säteeltä suojavyöhykkeellä. Pinta-alaltaan alue on noin 2.600 neliökilometriä. Suojavyöhykkeitä on kaksi. Toinen, 10 kilometrin suojavyöhyke, turvaa pahemmin saastunutta aluetta.
Kun saavuimme aluetta turvaavalle uloimmalle raja-asemalle, Dytyatkyn tarkastuspisteelle, siellä oli jo monia muita turistibusseja odottelemassa. Opas hoiti paperityöt viranomaisten kanssa. Meillä oli aikaa jaloitella, käydä vessassa ja asioida kioskilla. Matka pääsi jatkumaan suojavyöhykkeen sisäpuolelle, kun rajavartija oli tarkistanut passimme.
Tšernobylin turistifasiliteetit
Tšernobylin alueelta löytyi turisteille työmaakoppi-tyylisiä wc-tiloja. Käsienpesupaikkaa ei kaikissa ollut. Muutoinkaan alueella ei infrastruktuuria ole rakennettu länsimaisia turisteja miellyttämään. Käsidesit ja vessapaperiakin kannattaisi varata matkaan varmuuden vuoksi.
Dytyatkyn tarkastuspisteellä oli pari kioskia, joista sai kahvia, snakseja ja matkamuistoja. Kunnon ravintolapalveluita raja-alueella ei ole, joten eväitäkin kannattanee varata matkaan.
Etukäteen tilatun ja maksetun lounaan söimme Tšernobylin lähellä olevassa työmaaruokalassa. Karuissa, Neuvostoliiton aikaisissa tiloissa ei toki mitään herkkuja voinut odottaakaan, mutta kyllä ruoka ihan syötävää oli.
Ravintolaan kuljettiin säteilymittarin läpi, joka muistutti hieman lentokenttien turvatarkastuslaitetta. Ravintolassa ollessamme sieltä katkesivat sähköt. Oli hieman ironista, että olimme ydinvoimala-alueella, mutta sähköä ei silti ollut. Toisaalta Tšernobylin historian tuntien “pienet” ongelmat eivät yllätä.
Tšernobylin historian tuntien ongelmat eivät yllätä.
Tšernobylin nähtävyydet
Vartioidulla Tšernobylin alueella on paljon nähtävää. Niistä vähiten aikaa käytetään surullisen kuuluisan, tuhoutuneen reaktori nelosen hautapaikan katselemiseen. Eikä siinä metallikuoressa niin paljon katsomista olekaan.
Päivään mahtui monta mielenkiintoista kohdetta. Erityisesti mieleen jäivät Pripyatin aavekaupunki huvipuistoineen, kuin kauhukertomuksesta oleva lastentarha ja massiivinen ohjustutka “Tikka”.
Zalissya
Ensimmäinen pysähtymiskohteemme suojavyöhykkeen sisäpuolella oli Zalissyan hylätty kylä. Se sijaitsee lähellä Tšernobylin kaupunkia ja Dytyatkyn tarkastuspistettä. Kylän asukkaat evakuoitiin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen vuonna 1986. Sen jälkeen kylä on rapistunut aavemaiseksi, ja luonto ottanut sen valtaansa.
Moniin rakennuksiin voi mennä sisään. Uunit ja savupiiput on rikottu, jotta ihmiset eivät olisi voineet palata koteihinsa. Köyhät ihmiset olisivat halunneet palata alueelle onnettomuudesta huolimatta, mutta uunien ollessa rikki selviytyminen kylmien talvien aikana tuli mahdottomaksi.
Tšernobylin kaupunki
Tšernobylin kaupunki on osittain hylätty paikka, joka sijaitsee 15 kilometrin päässä itse ydinvoimalasta. Kaupunki evakuoitiin onnettomuuden jälkeen, mutta vasta toukokuun alussa, 9 päivää räjähdyksen jälkeen. Kaupungissa asuu tänä päivänä noin tuhat henkilöä, joista suurin osa työskentelee alueella.
Kaupungissa on pari kauppaa ja hotelli. Useamman päivän retkillä turistien on mahdollista kokea Neuvostoajan tunnelmaa majoittumalla siellä. Baariin ei kuulemma kuitenkaan kannata mennä, sillä humalaisilta työmiehiltä tulee kuulemma varmasti nekkuun.
Lastentarha
Lastentarha sijaitsee tien varressa hieman kauempana Tšernobylista. Pihassa, tien vieressä, on “hot spot” eli paikka, jossa säteilee tavallista enemmän. Yhtenä selityksenä on pidetään sitä, että siinä kohtaa alueelta poistumassa olevat ajoneuvot pestiin. Säteilyä kertyi veden mukana juuri tähän yhteen kohtaan tavallista enemmän.
Myös lastentarhan seinien vieressä Geigermittarin lukema nousee. Kun seiniä on pesty säteilystä, se on valunut seinien viereen maahan. Vierailu on kuitenkin turvallista, kunhan et syö maa-ainesta, ja karistelet sen kenkiesi pohjista ennen autoon menoa.
Lastentarha on yksi alueen kuvatuimmista nähtävyyksistä karmivuudessaan. Lastenkirjojen sivut lepattavat rikkoutuneesta ikkunasta tulevassa tuulessa. Rähjäinen nukke katselee sinua silmäpuolena lahonneesta lastensängystä. Mietityttää, onko nykyisessä kauhujen talossa aikoinaan ollut 1980-luvun lapsien mukava temmeltää.
Punainen metsä
Punainen metsä on Tšernobylin alueen nähtävyys, jota ei jäädä paikalleen ihastelemaan. Tämä alue nimittäin sai onnettomuuden jälkeen ison annoksen säteilyä. Ajaessamme alueen ohi Geigermittarit alkoivat piipittää yhdessä kuorossa minibussissamme.
Punainen metsä on saanut nimensä siitä, että sen puut kuolivat ja muuttuivat punaisiksi laskeuman vaikutuksesta. Alue on edelleen tänä päivänäkin yksi maailman saastuneimmista paikoista.
Pripyat
Pripyat tai Prypjat oli retkemme ehdottomasti mielenkiintoisin nähtävyys. Siellä kävelimme noin tunnin ajan. Rakennukset ovat pahasti rapistuneet ja luonto vallannut paikat. Entiset suuret kadut ovat metsittyneet. Erittäin apokalyptinen kokemus, sanoisin.
1970 perustettu kaupunki sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Tšernobylin ydinvoimalasta. Se rakennettiin ydinvoimalan työntekijöitä ja perheitä varten. Ennen onnettomuutta siellä asui lähes 50 tuhatta henkeä. Nykyisin ei ketään.
Vierailu kaupungissa muistuttaa ydintuhosta, mutta on myös mielenkiintoinen kurkistus Neuvostoliiton aikaiseen elämään. Kaupungissa aika pysähtyi reilut 30 vuotta sitten.
Elämä Pripyatissa oli neuvostoliittolaisittain verrattain mukavaa, sillä fasiliteetit olivat paremmat kuin monessa muussa kaupungissa. Tällä tavoin saatiin houkuteltua väkeä töihin ja viihtymään kaupungissa. Sinne saatettiin saada esimerkiksi hieman parempia elintarvikkeita kauppaan kuin jossain muissa paikoissa. Vaan eipä siellä Neuvostoliitossa tarvinnut huolehtia tavarapaljoudesta tai valinnanvaran määrästä edes Pripyatissa.
Pripyat on kaupunki, joka syntyi ja tuhoutui ydinvoiman takia.
Pripyatin rakennukset
Kaupungissa oli luonnollisesti aikoinaan poliisiasema, paloasema, sairaala, posti, koulu ja kaupungintalo. Lisäksi siellä oli elokuvateatteri, kulttuuritalo, uimahalli, ravintola, kauppa, hotelli, kauppakeskus ja taidekoulu. Uusi urheilustadion oli juuri saatu valmiiksi ennen onnettomuutta.
Mieleenpainuvin ja eniten kameran räpsäyksiä keräävä nähtävyys on kuitenkin huvipuisto, jota ei koskaan ehditty ottaa käyttöön. Törmäilyautot ja maailmanpyörä ovat Pripyatin karunpuoleiset, mutta kenties kuvatuimmat kohteet.
Tšernobylin reaktori 4
Tšernobylin tuhoutunut reaktori neljä sijaitsee muutaman kilometrin päässä Pripyatin kaupungista. Kaupungin hotellin katolta oli näkymä ydinvoimalaan, ja sieltä pelastus- ja sammutustöitä ohjailtiinkin.
Räjähtänyt, säteilevä reaktori sai onnettomuuden jälkeen päälleen betonisen suojakuoren, joka myöhemmin alkoi hajota. Siksi 2010-luvulla rakennettiin uusi suojakuori, joka paljastettiin 2016. Sen paino on 31 tuhatta tonnia, ja se on maailman painavin siirrettävä metallirakennelma. Hintaa kertyi reilut kaksi miljardia euroa, joten toivottavasti se kestää tavoitteena olevat 100 vuotta!
Tšernobylin reaktorit 5-6 ja keskeneräinen jäähdytystorni
Alueella oli onnettomuuden aikaan neljä toimivaa reaktoria, joista kolme toimi vielä onnettomuuden jälkeenkin. Viimeisimmän käyttö lopetettiin vuonna 2000. Muiden reaktoreiden toiminta loppui 1991 ja 1996.
Alueelle oli onnettomuuden aikaan lisäksi rakenteille kaksi uutta reaktoria, numeroiltaan viisi ja kuusi. Onnettomuuden seurauksena rakennustyöt lopetettiin, ja keskeneräiset reaktorit jäivät niille sijoilleen.
Duga-1 tutka-asema
Duga eli “Venäläinen tikka” oli Neuvostoliiton tutkajärjestelmä, jonka oli tarkoitus oli havaita Yhdysvaltojen ampumat ohjukset ennen kuin ne ehtisivät iskemään Itäblokin maihin. Kyseessä on aivan käsittämättömän kokoinen, kylmän sodan aikainen tutkajärjestelmä, joka sijaitsee suojavyöhykkeen sisällä. Paikan valinnan syynä on kenties se, että laitos tarvitsi rutkasti sähköä toimiakseen.
Tikka-nimitys tulee siitä, että se aiheutti Euroopassa nakuttavaa häiriösignaalia radiotaajuuksilla. Yhdysvallat huomautti tästä Neuvostoliitolle. Kuten siellä suunnalla on tapana, asia kiellettiin. Dugaan liittyvät asiakirjat eivät vieläkään ole julkisia, vaan ne on joko tuhottu tai arkistoitu Moskovaan.
Dugan koko ihmetyttää, kun sen juurella kävelee! Se on 150 metriä korkea ja 700 pitkä.
Neuvostoliitto ei koskaan myöntänyt sen olemassaoloa, vaan paikan kohdalla oli kartalla lasten leirikeskus. Koska laitos oli niin salaperäinen, kylmän sodan aikana sen käyttötarkoitusta arvailtiin. Jonkin teorian mukaan se voisi jopa ohjailla ajatuksia tai käristää vihollisten aivoja.
Yhdysvaltalaiselle toimittajalle paikka esiteltiin keskeneräisenä hotellina, kun hän näki sen horisontissa vieraillessaan Tšernobylissa.
Oppaamme mukaan hämäämistarkoituksessa Dugasta lähetetyissä kirjeissä käytettiin sellaisen postitoimiston leimaa, jota ei oikeasti ollut olemassakaan. Jos siis agentti tai vakooja saisi tällaisen kirjeen käsiinsä ja menisi kyselemään, missä tällainen postitoimisto sijaitsi, olisi hän paljastunut.
Dugan tarkoituksena oli siis mannertenvälisten ohjusten bongailu. Sen lisäksi, että laitoksen hinta oli aivan käsittämättömän suuri, sen toiminta oli epävarmaa, riippuvaista mm. säästä ja vuorokauden ajasta.
Huipputeknologiaa a la Soviet Union!
Vinkit Tšernobylissa vierailemiseen
Tšernobyliin matkustaminen on mahdollista toteuttaa pidennetyn viikonloppureissun aikana, kohtuu hintaan, pienellä vaivalla ja turvallisesti. Jos hieman erikoisempi ja jännittävämpi kohde kiinnostaa, niin tämä päiväretki kannattaa ehdottomasti yhdistää Kiovan matkaan.
Tässä yhteenveto, miten päiväretki tai pidempi vierailu Tšernobylissa onnistuu:
- Ajankohta: Matkusta sopivana ajankohtana: Kesällä voi olla liian kuuma retkeillä pitkähihaisissa, ja puiden lehdet heikentävät näkyvyyttä. Matkusta pian ennen kuin kasvillisuus nielaisee nähtävyydet kokonaan.
- Mihin: Varaa lennot ja majoitus Kiovasta, Ukrainan pääkaupungista, johon on suoria sekä vaihtoyhteyslentoja Suomesta.
- Mitä: Varaa retki luotettavalta matkanjärjestäjältä ennakkoon netissä.
- Miten valmistautua: Virittäydy tunnelmaan katsomalla HBO:n TV-sarja kotona ennen lähtöä.
- Mitä jalkaan: Laita jalkaan kunnon kävelykengät, sillä retkellä kävellään jonkin verran ja alusta voi olla epätasainen.
- Mitä päälle: Pukeudu pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin.
- Varaudu: Viileään säähän ja sateeseen, sillä ulkona liikutaan pisimmillään noin tunti kerralla.
- Mitä tarvitset mukaan: Ota mukaan passi, käsienpuhdistusainetta, juomaa ja syötävää.
- Turvallisuus: Noudata reissussa oppaan ohjeita ja turvallisuusmääräyksiä.
- Kohteessa: Valokuvaa paljon, mutta älä tuo mukanasi muita muistoja alueelta.
Leave a reply