Yllätysmatka

On erittäin aikainen aamu Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Odotan kauempana lähtöselvitystiskistä kahvia juoden, kun vaimoni selvittää meitä lennolle. Ja minulla ei ole hajuakaan, minne olemme matkalla. Tämä on yllätysmatka!

Oletko koskaan miettinyt, kuinka jännittävää olisi mennä lentokentälle tietämättä, minne olet matkalla? Minä olen miettinyt, ja olen sen myös nyt kokenut.

Päätimme vaimoni kanssa antaa toisillemme joululahjoiksi viikonloppureissut yllätyskohteisiin. Vaimoni sai ensimmäisen vuoron toimia matkanjärjestäjänä helmikuussa. Tuolloin korona ei vielä vaikuttanut matkustamiseen, joten tämä jäi viimeiseksi matkaksemme ennen kriisiä.

Yhteiset elämykset ovat paras lahja

Matkailu yhdistää meitä vaimoni kanssa, ja olemmekin reissanneet monissa maissa yhdessä. Ajatuksenamme on yleensä matkustaa jonnekin, missä kumpikaan ei ole ennen käynyt. Harrastamme siis maabongausta.

Emme välitä niin paljoa aineellisista lahjoista, vaan mieluummin hankimme elämyksiä. Yhteiset kokemukset yhdistävät.

Aineelliset lahjat eivät välttämättä osu nappiin. Esimerkiksi muutama joulu sitten vaimolleni antama urheilukello pölyttyy jossain kaapin nurkassa, joten mitäpä tuota roinaa enempää hommaamaan. Valitsin kuitenkin tarkoituksella mahdollisimman pienen esineen, jotta se ei veisi paljoa hyllytilaa.

Vaan eihän vika ole lahjan saajassa, vaan antajassa, jos lahja jää vaille käyttöä. Jos ei materia kiinnosta tai ole tarpeen, miksi sitä pitäisi toisille antaa? Tämä joululahjaidea on myös saanut kehuja lähipiiristä ja kavereilta, joten lainaa tästä toimiva idea talteen!

Jännitys tiivistyy

Mutta mikä on vaimoni meille valitsema yllätyskohde? Olin tietysti mielessäni kartoittanut vaihtoehtoja, mihin minut voitaisiin viedä. Kohteen täytyisi olla kohtalaisen lähellä, todennäköisesti Euroopassa.

Sen täytyisi olla hyvien yhteyksien päässä, jotta matkustaminen ei veisi liikaa aikaa. Lähtöpäivä reissuun oli perjantai, ja paluu seuraavana maanantaina. Lisäksi moni maa karsiutuisi pois sen takia, että olemme Euroopassa jo suhteellisen paljon reissanneet, ja kohteen pitäisi olla kumpaisellekin uusi.

Saan kahvini juotua, ja nyt olisi aika paljastaa kohde. Saan käteeni kaksi AirBalticin lentolippua. Ensimmäinen vie meidät Riikaan, mutta se ei ole lopullinen kohteemme. Riiasta jatkolento kuljettaa meidät yllätysmatkalle Kiovaan, Ukrainan pääkaupunkiin!

Kohde on minulle mieluisa, ja vieläpä olin itse suunnitellut matkaa sinne sitten, kun minun vuoroni järjestää reissu tulisi.

Onneksi ei tullut lopputalvesta buukattua mitään matkoja myöhemmälle keväälle tai kesälle, niin korona ei ole päässyt sekoittamaan matkasuunnitelmia. Ja nythän suunnitelmat ovat luonnollisesti jäissä määrittämättömän ajan.

Kiovaan matkustaminen

Halpalentoyhtiö AirBaltic lennättää meidät nopeasti Helsingistä Riikaan, jossa kuljetaan passintarkastuksen läpi, sillä Ukraina ei ole EU-maa, eikä se kuulu Schengen-alueeseen.

Koneen vaihto sujuu näppärästi. Tai oikeasti emme edes vaihda konetta, vaan sama Helsingistä tullut kone kuljettaa meidät Kiovaan. Lennot ovat minulle ensimmäiset AirBalticilla, mutta voisin jatkossakin kuvitella käyttäväni vaihtoyhteyttä Riiasta muihin kohteisiin.

Ensimmäinen lento kesti noin tunnin, ja toinen kolmisen tuntia. Väliin jäi vaihtoaikaa parisen tuntia. Tällä reitityksellä olimme hyvissä ajoin perjantai-aamuna Kiovassa, koska lähtö oli todella aikaisin Helsingistä.

Kiovaan olisi myös suoria lentoja Suomesta. Vaimoni ei ollut uskaltanut varata Ukraina International Airlinesin lentoja, koska juuri lentojen buukkaamisen aikoihin hieman aiemmin tänä vuonna yhtiön kone putosi ja tuhoutui. Myöhemmin sitten selvisi, että Iranin vallankumouskaarti ampui koneen alas lyhyen kantaman ohjuksella, joten eihän tästä voi yhtiötä syyttää.

Saapuminen Kiovaan

Nostimme lentokentältä paikallista valuuttaa automaatista, ja suuntasimme bussilla keskustaan. Hotellihuoneen saisimme vasta myöhemmin.

Bussimatka kesti vajaan tunnin, koska kaupunkia lähestyttäessä tiet olivat aika ruuhkaisia. Esikaupunkialue oli täynnä rumia, harmaita rakennuksia, teollisuutta ja kerrostaloja. Uusia korkeita kerrostaloja näytti olevan rakennusvaiheessa paljon.

Vaikka lunta ei ollutkaan, helmikuinen harmaus korosti Neuvostoliitto-henkistä betonirakennuskantaa. Tai itse asiassa näimme me luntakin matkalla Kiovan keskustaan, sillä reitin varrella oli lumetettu pieni laskettelurinne, jossa oli muutamia laskijoita. Kiovassa voisi siis yhdistää kaupunki- ja lasketteluloman!

Jäimme bussista rautatieaseman kupeessa. Menimme kahvilaan, joka tarjoili vain juomia ja kroisantteja. Mutta kroisantteja olikin sitten tarjolla monilla eri täytteillä, niin makeilla kuin suolaisillakin.

Ne olivat isoimpia kroisantteja, mitä olen koskaan nähnyt! Yksi sellainen kunnon täytteillä kävi vallan mainiosti varhaisesta lounaasta. Hintakaan ei päätä huimannut, kun kahvi ja tuhti kroisantti maksoivat yhteensä kolmisen euroa. Niillä eväillä ja fiiliksillä oli hyvä lähteä tutustumaan kaupunkiin. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Jatka tutustumista Kiovan nähtävyyksiin!

Tai lue päiväretkestä Tšernobyliin.