Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt haaste, jossa ihmiset listaavat ammatteja, joissa ovat työskennelleet. Yritin kantaa oman korteni kekoon, mutta lista oli lyhyt ja tylsä. Sen sijaan ajattelin tehdä päinvastoin. Listaan siis eri syistä kariutuneita urahaaveita ja ammatteja, joissa en ole työskennellyt. Tällainen on jokaisen alan ammattimies, joka ei ole vielä löytänyt omaa erikoisalaansa!
Aloitetaan lapsuudesta. Silloin leikittiin paljon poliisia ja rosvoa. Poliisina oleminen oli kovaa hommaa, kun piti juosta rosvoja kiinni. Rosvona taas oli jännittävää pakoilla takaa-ajajia.
Aikuisena ei enää tarvitse leikkiä poliisi ja rosvoa, eikä valita, kumpi näistä on. Esimerkkinä tästä käy hyvin vaikka Jari Aarnio.
Erään kaverin isä työskenteli kaupungin liikenneosastolla. En olisi halunnut uskoa väitettä, että hän varastaa tavaraa työpaikaltaan. Heidän kotonaan kaikki merkit kyllä viittasivat siihen.
Hänen onnensa oli, että paikallista poliisia vaivasi ammattitauti, pidätyskyvyn puute.
Soitin koulun bändissä rumpuja, mutta se ura kariutui rytmihäiriöihin. Oppiaineista koulussa taas kiinnosti historia, mutta en nähnyt sen opiskelussa tulevaisuutta.
Kokeilin opiskeluaikoinani puhelinmyyntiä. Paras lause, jolla suomalaiset sai ostamaan oli “naapurimme väitti, että teillä ei ole varaa ostaa tätä tuotetta”.
Tehtäväni oli kaupustella tuotteita s*ksiaddikteille. En saanut mitään myydyksi, kun soittaessani kaikki tuuttasivat varattua.
Kokeilin hetken aikaa myydä ryhmähenkivakuutuksia työpaikoille, mutta ei niistä kuulemma ollut apua. Kaikki riitelivät ja kyräilivät kuten ennenkin.
Yritin myös kaupitella juomia Vietnamiin, mutta siellä oli jo valmiiksi tarpeeksi vettä Hanoissa.
Teemyymälässä aloitettuani minulle opetettiin aivan ensimmäiseksi perusteet. Olen kuitenkin enemmän kahvi-ihminen, joten ne hommat loppuivat lyhyeen.
Konditoriassa työskentelyyn leipäännyin nopeasti. Siivoojana en ollut tyytyväinen, sillä minulla ei hyvin pyyhkinyt.
Lähetyssaarnaajaksi en halunnut, sillä kuulin tarinan lähetyssaarnaajista, jotka riitaantuivat kannibaalien kanssa, mutta loppuillasta olivat jo hyvää pataa.
Aloitin sukellusoppaan koulutuksen, mutta jo ensimmäisenä päivänä jossain syvällä tajusin, että se ei olisi minua varten.
Heliumkaasutehtaalla työskentelystä en pitänyt, kun pomo puhui minulle siellä koko ajan tietyllä äänensävyllä.
Steariinitehtaalle en halunnut töihin burnout-uhan vuoksi, koska kuulin, että siellä poltetaan kynttilää molemmista päistä.
Kauneudenhoitoalalle minusta ei ollut, sillä epäonnistuneet brasilialaiset vahaukset johtivat karvaisiin pettymyksiin.
Merikapteenin uraa harkitessani mietin, osaisinko ottaa tyynen rauhallisesti. Lentokapteenia minusta ei tullut ilmavaivojen takia.
Elektroniikka-asentajaksi minusta ei ollut, sillä en ole piirinmestari. Sähkömiehenä taas tein vääriä johtopäätöksiä.
Virallisen valvojan toimenkuvaan en soveltunut lainkaan, sillä olen todella iltauninen.
Kätilöopistolta sain potkut siellä jatkuvasti tapahtuvien supistusten vuoksi.
Ennustajan ammattiin en päätynyt, sillä alan ammattilaisten mielestä sen tulevaisuus on hämärän peitossa.
Koomikoksikaan minusta ei ole. Kerran minua pyydettiin kertomaan vitsi joko juristeista tai poliitikoista. En pystynyt siihen, kun ne kaikki ovat tosijuttuja.
Haluan vielä kertoa tarinan nykyiseltä työpaikaltani. Eräänä päivänä pomo tuli sanomaan, että meillä on töissä satunnainen huumetesti. Vastasin närkästyneenä, että minä en kyllä aio kokeilla ainakaan happoa tai sieniä. Kummallista touhua.
Loppuun vielä huumoria.
Ihmeellisimpänä voimannäyttönä olen nähnyt insinöörin taivuttavan ratakiskoa paljain käsin. Kysyt varmaan, miten tämä on mahdollista? Viisaampi antoi periksi.
Sellainen ammattimies minä olen.
Lue seuraavaksi juttu Vaatteet on mun aatteet – Sanontoja ja sananparsia vaatetuksesta
Heh, kieltämättä hauska, taas! Toivottavasti nykyisessä menee hyvin huumetestin jälkeenkin! 😛
Kiitos kommentista ja kannustuksesta, Mikko 🙂