Hyppään pois lentokenttäbussista sateiseen, pimeään iltaan. Ostan lähimmästä kojusta sateenvarjon suojakseni. Suurkaupungin kirkkaat mainosvalot ja oudot hajut iskevät pääni sisään. Minun on etsittävä itselleni ja repulleni yösija seuraavaksi yöksi.
On vuosi 2012 ja paikka on Hongkong, jonne saavuin pikavisiitille vaihto-opiskeluiden keskellä. Hongkong suomennettuna tarkoittaa jotakuinkin “Sulotuoksuista satamaa”. Tapaisin reissukaverini tapaisin vasta seuraavana päivänä. Hän lensi jo aiemmin perille Kuala Lumpurista, minä saavuin Penangilta. Kännykkä simahtaa saman tien, joten yhteyksiä en ulkomaailmaan saa.
Läheiseltä sivukujalta huomaan vapaata majoitusta kaupittelevan kyltin. Työnnyn sateesta ahtaaseen, pimeään portaikkoon, jota kiipeän muutaman kerroksen verran. Soitan ovikelloa, ja oven avaa vanha rouva. Neuvottelen itselleni majoituksen yhdeksi yöksi pienessä huoneessa. Vielä täytyy lähteä haukkaamaan jotain iltapalaa. Rouva kehottaa olemaan varovainen ulkona. Tarkemmin hän ei kerro, missä ja millainen vaara siellä vaanii. Ei silti pelota. Neonvalojen loisteessa on jännittävä harhailla.
Hongkongin nähtävyydet
Seuraavana aamuna yhytän matkakaverini Tsim Sha Tsuin kulmilla kellotornilla, joka on alueen tunnettu maamerkki. Suuntaamme katselemaan Kowloonin satamaa ja Avenue of Starsia. Se on Hongkongin versio Hollywoodin vastaavasta kuuluisuuksien käsien jäljille omistetusta katupätkästä.
Avenue of Stars
Hongkongin Avenue of Stars sijaitsee aivan meren äärellä. Siellä ei kuljeta julkkisten jalanjäljissä, vaan kädenjäljissä. Siellä patsastelee myös Bruce Lee. Kungfun taitaja latailee vastustajansa tyrmäävää lyönti-potkusarjaa kotikaupungissaan vierailevien turistien riemuksi. Parimetrinen pronssimies paljastettiin vuonna 2005, jolloin hän olisi täyttänyt 65-vuotta.
Rantabulevardilta on hyvät näkymät Hong Kong Islandille. Saarella on pilvenpiirtäjiä kuin neulasia muurahaiskeossa. Sumuinen sää tuo näkymään epätodellisista fiilistä.
Hong Kong Island ja pilvenpiirtäjät
Tiemme vei Avenue of Starsilta Kowloon Parkiin, suurelle vehreälle alueelle Kowloonissa. Mikään New Yorkin Central Park ei kuitenkaan ole kyseessä. Laajempaa avointa aluetta siellä ei ole, joten kovin hyvin se ei sovellu piknikiin tai frisbeen heittelyyn. Pinkit flamingot olivat hauska bongaus.
Puistosta matka jatkui lautalla Hong Kong Islandille. Star Ferry -lautat ovat kulkeneet Kowloonin ja Hongkongin liiketoimintakeskuksen väliä jo yli sadan vuoden ajan. Ne ovat nähtävyys ja kokemus jo itsessään. Kokemus ei maksa kuin paikallislipun verran. Sillä rahalla saa nauttia vajaan 10 minuutin merimatkan tarjoamista maisemista Victoria Harbourin yli. Vaikka Hong Kong Island yhdistyy mantereeseen tunnelein, lautoilla liikkuu kymmeniä tuhansia matkustajia päivässä.
Maa jalkojemme alla Hong Kong Islandilla on erittäin arvokasta. Täältä löytyy maailman kalleimpiin kuuluvia neliöitä. Hongkong on Kiinan erityishallintoalue, ja yksi maailman tärkeimmistä kansainvälisistä talouden keskuksista. Yli seitsemän miljoonan asukkaan Hongkong on yksi maailman tiheimmin asutuista alueista. Sen voi hyvin uskoa katsellessaan aluetta.
Hongkongissa on lähes 10 tuhatta korkeaa rakennusta, joista yli 4.000 on yli sata metriä korkeita pilvenpiirtäjiä (Wikipedia). Niitä on enemmän kuin missään muualla maailmassa, jopa New York jää kakkoseksi! Hongkongin korkein rakennus on 108-kerroksinen, 484 metriä korkea International Commerce Center (ICC). Se sijaitsee Kowloonin puolella.
Hongkong oli aikoinaan Brittien imperiumin siirtomaa 1800-luvulla. Kiina luovutti alueen Britannialle ensimmäisen oopiumisodan seurauksena. Se siirtyi takaisin Kiinan osaksi vuonna 1997.
Vaikka Hongkong on nyt osa Kiinaa, se on jotain muuta kuin Manner-Kiina. Sananvapaus ja kulttuuri on välttynyt kommunistisen Kiinan otteelta, joka viime aikoina on kuitenkin ollut kiristymään päin.
Hongkongille on perustuslaissa taattu erillisiää oikeuksia, kuten oma lainsäädäntö ja valuutta, mutta omaa armeijaa sillä ei esimerkiksi ole. Hongkongin oma ei-sosialistinen hallinto- ja talousjärjestelmä Manner-Kiinasta eriytettynä noudattaa “yhden maan ja kahden järjestelmän -periaatetta”.
Hongkongin must see -nähtävyys on iltainen valoshow (Symphony of Light) Hong Kong Islandilla. Sitä on parasta ihmetellä Kowloonin satamasta käsin. Osa pilvenpiirtäjistä valaistaa silloin.
Peak tram ja Victoria Peak
Hong Kong Islandilla suuntaamme Hong Kong Parkiin. Sieltä matka jatkuu edelleen Peak Tramille. Se kuljettaa turistit ylös Hongkongin tärkeimmälle nähtävyydelle, Victoria Peakille. Jono on pitkä. Lopulta ylös päästyämme sankka pilvimassa peittää näkymät kaupungin ylle. Olemme pilvessä, kirjaimellisesti.
Parin päivän päästä tein uusintakäynnin Peakille. Peak Tramin ruuhkan välttääkseni otin bussin Exchange Square Bus Terminuksesta. Ylhäällä oli tällä kertaa kirkas sää. Peakilta pääsi ihastelemaan edessä aukeavaa näkymää.
Takaisin tulin vihreällä minibussilla, joka liikennöi Centralin ja Peakin väliä. Bussimatka ylös kesti reilun tunnin, mutta matkalla oli kyllä enemmän nähtävää kuin tramilla ylös mentäessä. Minibussilla sen sijaan pääsi erittäin nopeasti alas.
Pikavisiitti Manner-Kiinaan
Seuraavana päivänä suuntasimme aamiaisen jälkeen Manner-Kiinaan, Shenzheniin. Köröttelimme bussilla reilun tunnin halki “New Territories”-alueen, jossa metsäisten vuorien keskelle laaksoihin oli rakennettu huima määrä suuria kerrostaloja. Reitti oli siis kohtalaisen mielenkiintoinen valinta verrattuna vaihtoehtoon ottaa metro suoraan kohteeseen.
Sheung Shuihin saavuttuamme vaihdoimme bussista metroon East Rail Linelle, joka vei meidät seuraavalle asemalle Lo Wuun, joka on Hongkongin ja Kiinan rajalla. Lo Wuun saavuttuamme selvitimme ensin Hongkongin puolen “immigrationin” maastapoistumiskortteineen ja passien leimailuineen. Hongkongiinhan me suomalaiset emme viisumia tarvinneet.
Turistiviisumia hankkimassa
Kiinaan päästäkseen ensin täyttää turistiviisumihakemus, ottaa sen jälkeen vuoronumero ja mennä luovuttamaan passinsa ja viisumihakemuksensa ensimmäiselle tiskille. Seuraavalla tiskillä hoidettiin maksu, jonka pystyi hoitamaan vain Kiinan valuutalla. Sitten odoteltiin vielä hetki, kunnes kolmannelta tiskiltä saimme passimme takaisin viisumeilla varustettuna.
Lopuksi vielä täytimme maahantulokaavakkeet. Niiden kanssa saimme tulliviranomaiselta Kiinan leimat passeihimme ja pääsimme maahan, eikä koko rajaprosessiin kulunut edes tuntia, vaikka prosessi kuulosti pitkältä ja monimutkaiselta. Turistiviisumi on voimassa viisi päivää yhdellä maahantulolla ja oikeuttaa liikkumaan vain Shenzhenin alueella.
Luo Hu Commercial Center
Välittömästi Kiinan puolella asemalta ulos tultaessa on vasemmalla suosittu ostokeskus Luo Hu Commercial Center (LCC). Monilla Hongkongiin tulijoilla on tapana tehdä päivän mittainen ostosretki sinne. Kyseisessä rakennuksessa on viidessä kerroksessa ostettavissa kaikkea mahdollista kelloista ja silmälaseista laukkuihin ja vaatteisiin. Tavarat ovat tietenkin väärennöksiä, ja niitä saakin edullisella hinnalla.
Tiukka tinkiminen kuuluu asiaan LCC:ssä. Alkuperäinen ilmoitettu hinta on moninkertainen todelliseen hintaan nähden. Kun siis saat tarjouksen, tee vastatarjous, joka on tilanteesta riippuen jopa vain neljäs- tai viidesosa alkuperäisestä hinnasta. Sitten tingitään taskulaskinta apuna käyttäen, johon siis molemmat vuoronperään naputtelevat hintaehdotuksensa.
Hinnat tippuvat yleensä nopeasti, riippuen tietenkin tinkimistaidoista. Monesti viimeinen pisara tinkimiseen on lähteä kävelemään pois, kun hinta vaikuttaa liian korkealta. Kyllä ne juoksevat perääsi, että “selvä, saat tuotteen tarjoamallasi hinnalla”.
Esimerkiksi tuote, jonka alkuperäinen pyyntihinta oli 250 CNY, maksoi minulle tinkimisen jälkeen vain 65 CNY eli neljäsosan. Silti tiedän, että kauppias teki voittonsa eli en vienyt leipää hänen suustaan. Tinkiminen voi olla hauskaa, kunhan kukaan ei hermostu eli menetä kasvojaan.
Iltatorilla Lao Jieessa
Luo Husta otimme metron yhden pysäkin päähän Guo Maoon, johon päätimme jäädä yöksi löydettyämme mukavan hotellin. Hinta oli kohtuullinen huoneen laatuun nähden, yhteensä noin 25 euroa, sillä huone oli iso, kahdella leveällä sängyllä varusteltu ja siisti. Monenmoista lisävarustettakin huoneesta löytyi, kuten kaasunaamari tilanteisiin, joissa pitää poistua palavasta talosta.
Majaksi asettautumisen jälkeen yhden pysäkin päähän Lao Jieen, jossa söimme iltapalaa paikallisella ruokatorilla. Tarjolla olikin monenmoista herkkua. Paikka oli täynnä kiinalaisia viettämässä iltaa. Näin ainoastaan yhden muun länsimaalaisen ihmisen koko aikana. Alue oli täynnä edullisia ostosmahdollisuuksia, ja paikalliset ilmeisesti tekevät ostoksiaan täällä.
Takaisin Hongkongiin
Seuraavana aamuna herättyämme ja syötyämme suuntasimme Grand Theaterin alueelle, jossa näimme Shenzhenin Stock Exchangen. Yritimme myös päästä alueen korkeimpaan pilvenpiirtäjään ihmettelemään ympärillämme avautuvia maisemia, mutta olimme saaneet väärää informaatiota, emmekä päässeetkään sinne. Paikka oli kuulemma auki vain iltapäiväteetä varten ja maksua vastaan.
Tästä pettyneitä suuntasimme käyttämään viimeisen renmimbimme LCC:in. Edulliset ostokset houkuttivat, ja pian olimme out-of-cash -tilanteessa. Olimme siis valmiit vaihtamaan jälleen rajan toiselle puolelle Hongkongiin. Rajamuodollisuuksista selvisimme jälleen helposti.
Metroasemalla joimme jäähyväiskahvit, sillä matkakaverini oli tarkoitus ottaa bussi Sheung Shuista lentokentälle. Minä taas matkasin metrolla muutaman kerran vaihtamalla suoraan keskustaan saakka.
Maailman pisimmät liukuportaat
Keskustassa ihmettelin jälleen pilvenpiirtäjiä samalla, kun kuljin maailman pisintä ulkoilmassa olevaa liukuporrasjärjestelmää (Central-Mid-Levels Escalator) pitkin ylös saakka.
Vuonna 1993 käyttöönotetut portaat kulkevat yhteensä 800 metrin matkan ja nousuakin kertyy yli 130 metriä. Liukuportaat eivät ole koko matkalta yhtenäiset, vaan välillä kävellään normaalisti. Ne on rakennettu, koska osa Hong Kong Islandista sijaitsee vuoren rinteessä.
Liukuportaat ovat päässeet Guinnessin ennätystenkirjaan pisimpänä ulkona sijaitsevana katettuna liukuporrasjärjestelmänä. Systeemi kuljettaa aamupäivisin alas ja loput päivästä portaat rullaavat ylös. Kymmenet tuhannet ihmiset käyttävät portaita päivittäin kulkeakseen suuntaan tai toiseen. Koko matka vie noin puolisen tuntia, eikä maksa mitään.
Hongkongista jäi hyvä tunne
Viimeiselle reissupäivälle minulla ei ollut erityisiä suunnitelmia. Otin metron Mong Kokiin, josta kävelin vain jonnekin päin minne jalat veivät. Satuin tulemaan Sham Shui Pon alueelle, jossa on myös metropysäkki. Alueelta löytyi loistava Fuk Wa Street Market, jossa monenmoista tavaraa oli myynnissä todella halvalla. Paikalliset ilmeisesti tekevät täällä ostoksiaan, ja länsimaalaisia en juuri alueella nähnyt.
Ostoskokemuksesta teki loistavan se, että suurin osa tuotteista oli jo valmiiksi hinnoiteltuja, joten tinkimistä ei tarvinnut harrastaa, ja tuotteet olivat edukkaiksi hinnoiteltuja. Lisäksi tuotteita sai rauhassa katsella, eikä yksikään kauppias ollut huutelemassa “Sir you buy this” -huutoja korvan juuressa ohi kävellessä.
Lisäksi tarjolla oli monenlaista tavaraa. Paikka nousee kaiken tämän ansiosta ehkä parhaimmaksi ostoskokemuksekseni Aasiassa. Lähellä oli myös Apliu Street Flea Market, jossa oli tarjolla paljon mm. elektroniikkaa ja kaikenlaista muutakin tavaraa. Mukaani tarttui vaatteiden lisäksi Sun Tsun The Art of War parilla eurolla. Olisin saattanut ostaa enemmänkin, mutta rahat alkoivat olemaan loppu ja reppuni liian täynnä.
Täytyy sanoa, että pidin Hongkongista todella paljon. Tuntuu, että vasta viimeisinä päivinä siellä yksin harhaillessani aloin löytää kaupungin sielun, vaikka vasta pintaa pääsinkin raapaisemaan. Paikka on todella länsimainen, mutta samalla se kätkee sisäänsä aasialaista eksotiikkaa. Kutkuttavaa fiilistä kaupungissa yksin harhailemiseen toi se lisätieto, että ketään tuttuja ei ollut lähimaillakaan. “Sulotuoksuinen satama” jäi todella mieleen.
Hongkongin parhaat: Koe ainakin nämä
- Victoria Peak
- Central-Mid-Levels escalator
- Pilvenpiirtäjät ja valoshow
- Merimatka lautalla Kowloonista Hong Kong Islandille
- Avenue of Stars
Lisää Aasian suurkaupunkeja: Kokemukseni Bangkokista
Hongkong voisi olla mukava pysähdyspaikka muutamaksi päiväksi, kun on matkalla muualle Kaakkois-Aasiaan tai takaisin kotiin. Tuo olikin minulle ihan uusi tieto, että tuollaisia turistiviisumeja voi saada. Sen verran hankalalta tuntuu normaaliviisumin hankkiminen Kiinaan.
On hyvä hubi kyllä tuo HK ja helpohko visiitti tosiaan myös Manner-Kiinaan, tosin siis vain Shenzhenin alueelle.
Paljon tuttuja paikkoja ja tuttuja kokemuksia! 🙂 Itseasiassa seuraava matkakertomus, jonka pitäis blogiin päätyä on juuri Hongkongista ja Shenzhenistä (+Macau). Yhdyn kyllä sun kokemuksiin! Mun veli oli aikoinaan pari vuotta Hongkongissa vaihdossa ja sen Hongkongiin tykästymistä seuranneena, oon jotenkin saanut automaattisesti paikasta positiivisen kuvan 🙂
Kiitos kommentista, postaustasi mielenkiinnolla odotellessa siis 🙂
Pysähdyin heti otsikkoon: Hongkong … on kiinnostava kohde.
Nyttemmin kirjoittaisin tuon kyllä jo muodossa … oli kiinnostava kohde.
Kaupunki lienee turistin kannalta pitkälti ennallaan ja tarjoaa tosiaan paljon, myös retkimahdollisuuden Makaoon, mutta nykyisessä poliittisessa tilanteessa se ei kyllä enää oikein houkuttele.
Jänniä pieniä sattumia muuten, mekin päädyimme Peakille kahdesti: ensin kahdestaan ja kun viikon verran kaupungissa oleillessamme aikoinaan loppuosaksi oleskeluamme veljentyttäreni lensi Bangkokista viettämään kanssamme viikonloppua, niin hänen kanssaan sitten toisen kerran.
Shenzenissäkin tuli käytyä, siis aikoinaan, juurikin tuolta.
Niin se taitaa olla, että Peking murskasi tai murskaa Hongkongin itsehallinnon. Ainakaan tässä kohtaa sinne matkustaminen ei houkuta.
Voi, että olisi kiva olla Hong Kongissa, riittäisi kun saisi vain kuljeskella ympäriinsä. Kiitos tästä tuokiokuvasta. Nuo ostosparatiisit ovat kyllä huikeita, mutta niissä tulee osteltua ihan turhaa tavaraa kun oikeastaan mitään ei oikeasti tarvitse.
Niinpä, ostospaikkojen kierteleminen ei olisi järkevää, jos ei oikeasti mitään tarvitse ostaa.
Mukavan nostalgista, niin kuin ylipäätään matkailu nykyään 🙂 En ole Hongkongissa vielä käynyt, mutta monet näistä paikoista on tullut tutuksi niin matkalehdistä kuin matkablogeistakin. Aikoinani olin menossa 11-vuotiaan poikani kanssa hänen synttärilahjamatkalleen Hongkongiin, mutta halusi sitten Floridaan. Huikea reissu oli kyllä kaksin sekin, ehkäpä suuntaamme Hongkongiin vielä tulevaisuudessa keskenämme. Tai ainakin itse sinne aion mennä, upean oloinen kaupunki.
Saa sitten nähdä, miten tuo Pekingin ote vaikuttaa Hongkongin matkailuun.
Ehkä tuo Florida kuulostaa jotenkin kyllä huikeammalta valinnalta kuitenkin 🙂
Lomailin syksyllä 2019 Hongkongissa ja Macaossa. Minäkin pidin siitä paljon ja toivottavasti pääsisi joskus uudestaan. Kaupunki oli silloin toipumassa mielenosoitusten jäljiltä ja turisteja siellä oli vain nimeksi. Peakillä oli meidän lisäksi vain muutama ihminen ja saimme rauhassa ihailla näköaloja ja ottaa kuvia. Mielenkiintoiseksi jää mikä on Hongkongin kohtalo Kiinan kurimuksessa.