Ilomantsin nähtävyydet – Oletko kuullut Pogostasta tai Möhköstä?

Enpä olisi kuunaan uskonut, että vierailu Ilomantsissa voisi olla niin mielenkiintoinen kuin se oli. Saimme syödä karjalaista perinneruokaa, vaeltaa Suomen pienimmässä kansallispuistossa, tutustua sotahistoriaan sekä vierailla Suomen ja Manner-Euroopan itäisimmässä pisteessä. Ilomantsin nähtävyydet yllättivät monipuolisuudellaan. 

Ilomantsi sijaitsee Pohjois-Karjalassa Lieksan ja Joensuun naapurissa. Suhteellisen laajakokoisessa kunnassa kuitenkin asuu vain alle 5000 ihmistä. Kunnan ainoa taajama on sen hallinnollinen keskus, Ilomantsin kirkonkylä. 

Kunnan vaakunassa soi kolme kannelta, ilon, surun ja kohtalon kanteleet. Iloja Ilomantsista meille löytyikin, mutta ei surua siten, että kohtaloamme olisimme surkutelleet. Paitsi ehkä hieman teltassa yöpyessämme, kun ulkona pauhasivat sade ja ukkonen. 

“Ilomantsi, on Karjalan A. Sitä kyllä on syytä mainostaa.”

Juice Leskinen, Ilomantsi

Ilomantsista löytyy Pogosta, Möhkö, Jerusalemi ja Lerssi

Ilomantsissa, itäisen Suomen ihmeessä, kannattaa käydä jo ihan sen takia, että sieltä löytyy mitä eriskummallisimpia paikannimiä. Esimerkiksi Ilomatsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Sitä nimetään käytetään lähes joka yhteydessä. On Pogostan sitä ja Pogostan tätä. Käy Pogostan koulua, lue Pogostan Sanomia ja vaella Pogostan kierros.

Pogostan mukaan on nimetty tautikin. Pogostantauti on nivelrokko, joka tarttuu ihmisiin hyttysten välityksellä. Tautia esiintyy lähinnä juuri Pohjois-Karjalassa, ja sen lisäksi Savossa ja Keski-Suomessa. Sairauteen liittyy pitkäkestoinen niveltulehdus. Nimensä se on saanut siitä, että tauti havaittiin ensimmäisen kerran Ilomantsissa.  

Ilomantsi se on sellainen paikka, että hyttysten levittämien sairauksien lisäksi muitakin vaaroja riittää. Tässä Pohjois-Karjalan kunnassa on nimittäin lukuisia paikkoja, joiden nimi päättyy loppuosaan “-vaara”. Vaaroja riittää Hattuvaarasta Viitavaaraan, joista ainakaan jälkimmäinen ei kuulosta kovin vaaralliselta. Viinivaara kuulostaa paikalta, jossa voisi viipyä pidempäänkin. Lutikkavaara sen sijaan kuulostaa jo ikävämmältä, kun taas Kontiovaara ja Kirvesvaara ovat jo pahaenteisempiä vaaroja.   

Hauskojakin paikkoja Ilomantsista löytyy. Vai kuka voisi väittää, että ei haluaisia vierailla niinkin sympaattisessa paikassa kuin Möhkössä? Me ainakin ajelimme sinne juuri nimen perässä. Möhkön nähtävyytenä on vanha ruukkialue, sekä lähellä sijaitseva Öykkösenvaaran historiallinen taistelupaikka. Suomen itäisin kansallispuisto, Petkeljärven kansallispuisto, sijaitsee aivan Möhkön kylän läheisyydessä. 

Hauskuus ei Ilomantsissa kuitenkaan vielä tähän lopu. Siellä asuu paljon ortodoksiseen uskontokuntaan kuuluvia. Siksi on luonnollista, että kunnasta löytyy myös aivan oma pyhiinvaelluskohteensa, Jerusalemi. Se on myös Kivenpyörittäjän kylä -elokuvan tapahtumapaikka, vaikka elokuvaa ei siellä olekaan kuvattu.

Jerusalemi-nimen alkuperä ei kuitenkaan välttämättä juonnu siitä, että siellä olisi vietetty erityisen uskonnollista elämää, vaan pikemminkin päinvastoin. Tarinan mukaan paikallisen isännän pojat elelivät sen verran riehakkaasti elämän iloista nauttien, että isäukko oli kerran todennut siellä elettävän kuin Jerusalemin hävityksessä. Pojat eivät siis ilmeisesti käyttäneet alkoholia uskonnollisista syistä. Heillä oli aivan muut syyt.

Viimeisimpänä kohteena täytyy ottaa esille vielä Lerssi. Ilomantsista siis löytyy sellainenkin paikannimi. Jostain syystä se pomppasi silmille aluetta Google Mapsissa silmäiltyni. Täytyihän se laittaa navigaattoriin kohteeksi. 

Lopulta tarpeeksi pitkälle pikkutietä ajettuamme matka päättyi maatalon pihaan. Lerssissä ei ollut lopulta paljon näkemistä, aika pieni kun oli. Ei ollut edes mitään kylttiä, jonka vieressä olisi voinut hassun kuvan otattaa. 

Puolustukseksemme täytyy sanoa, että joku muukin oli suunnistanut paikalle selvästikin myös Lerssin innostamana. Me molemmat saimme kääntyä paluumatkalle pettyneinä. Erityisesti vaimoa harmitti, ettei päässyt näkemään kartan lupaamaa kohdetta. Ilomantsiin sellaiset terveiset siis, että Lerssiä voisi hyödyntää enemmänkin maakunnan matkailun tanakkana vetonaulana. 

Petkeljärven kansallispuisto ja Kuikan kierros

Siirrytäänpä seuraavaksi hieman vakavahenkisempään asiaan. Meidän Itä-Suomen kiertueellemme mahtui kaksi kansallispuistoa, Koli ja Petkeljärven kansallispuisto. Ensimmäisenä niistä matkamme reitille osui jälkimmäinen.

Petkeljärven kansallispuisto sijaitsee Ilomantsissa. Sieltä saa ihailla vanhoja honkametsiä ja hiekkaisia harjuja, jotka heijastuvat järvien ja metsälampien pinnasta. Ihmisenkin tekemiset ovat maastossa nähtävissä. Vanhoja taisteluhautoja ja linnoituksia erottuu vielä metsän keskellä. Alueelta löytyy myös entisöity talvisodan aikainen korsu ja juoksuhauta, vaikka alueella ei varsinaisia taisteluita käytykään.

Petkeljärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1956. Kyseessä on Suomen pienin (vain kuusi neliökilometriä) ja itäisin kansallispuisto. Pienestä koostaan huolimatta se on mukava vierailukohde. Me teimme sinne päiväretken, ja kuljimme 6,5 kilometrin mittaisen Kuikan kierroksen. 

Kuikan kierros oli nimensä mukainen, sillä bongasimme kuikan järveltä. Reitti lähtee Petkeljärven leirintäalueelta, ja palaa sinne takaisin. Se kulkee monessa kohtaa hiekkaisella harjulla, jossa molemmin puolin on vesistöjä. Maisemat kuitenkin vaihtelevat, ja välillä kuljetaan soisella maastolla pitkospuita pitkin. Oikein mukava reitti maisemiseen kaikkineen on kyseessä pientä päiväretkeä varten. 

Kansallispuistosta löytyy lisäksi muutama lyhyempi reitti, Harjupolku (3,5 km) ja Korkeasärkän polku (2 km). Sieltä lähtee myös Pohjois-Karjalan vanhin retkeilyreitti, 13 kilometrin mittainen Taitajan taival, joka päättyy Mekrijärven kylään. Se on osa Karjalan Kierros -retkeilyreitistöä. 

Petkeljärven kansallispuistosta löytyy retkeilykeskus Petkeljärvi Center. Se tarjoaa mm. kahvilapalveluita, mökkimajoitusta, leirintäalueen, saunomismahdollisuuden sekä kajakkivuokrausta. 

Öykkösenvaaran sotahistoriallinen alue

En ollut aikaisemmin vieraillut missään talvi- tai jatkosodan taistelupaikoilla. Öykkösenvaaran sotahistoriallinen alue olikin loistava paikka aloittaa itsenäisyytemme kannalta tärkeisiin taisteluihin tutustuminen. Lisää kosketuspintaa juuri tähän paikkaan toi se, että eräs vaimon sukulainen oli osallistunut taisteluihin juuri täällä.

Öykkösenvaaran sotahistoriallinen alue sijaitsee kuuden kilometrin päässä Möhkön kylästä, 21 kilometriä Ilomantsin kirkonkylältä. Paikka oli erittäin mielenkiintoinen, sillä siellä voi lukea alueen sotaisista tapahtumista tietoa, ja taistelupaikkoja on entisöity. Onpa siellä jopa räjäytetty puita poikki eri korkeuksilta, jotta alue näyttäisi samalta kuin tykistökeskityksien jälkeen. 

Ilomantsin taistelut

Ilomantsissa taisteltiin kovaa niin talvi- kuin jatkosodassakin. Alueella on mm. kallioon louhittuja tykistö- ja konekivääriasemia, korsuja ja panssariesteitä. Nopealla aikataululla jatkosodan perääntymisvaiheessa rakennetuilla linnoituksilla oli suuri merkitys Ilomantsin taisteluissa vuonna 1944. 

Heinäkuun loppupuolella Puna-armeija yritti vyöryä Suomeen kahden divisioonan voimin. 21. Prikaati pysäytti Maaselän kannakselta akaneen suurhyökkäyksen Öykkösenvaarassa 29.7.1944.

Suomalaiset onnistuivat korpisodan taitaja, kenraalimajuri Erkki Raappanan johdolla torjumaan hyökkäykset, ja motittamaan hyökkääjän molemmat divisioonat, lopulta pilkkoen ja tuhoten näitä divisioonia.

Vastustajan divisioonista jäljelle jääneet rippeet pakenivat itään. Suomalaiset saivat sotasaaliiksi runsaasti kalustoa. Raappana sai tästä uroteosta lisänimekseen Mottimestari. 

Suomalaiset onnistuivat onneksemme puolustamaan maatamme Öykkösenvaarassa jatkosodan viimeiseksi jääneessä suurtaistelussa. Epäonnistuminen Ilomantsin taisteluissa olisi voinut johtaa siihen, että kirjoittaisin tätä tekstiä nyt venäjäksi. Onneksi asia ei ole näin. Ne kyrilliset aakkoset vaikuttavat aivan mahdottoman vaikeilta. Eihän minulla edes ole sellaisia tässä näppäimistössä!

Suuri osa vuoden 1944 ratkaisutaisteluiden tapahtumapaikoista ei jäänyt nykyisten rajojemme sisäpuolelle. Museovirasto on määritellyt Öykkösenvaaran alueen ensimmäisen luokan sotahistorialliseksi kohteeksi. Alueella on kävelyreitti opasteineen, näyttelypaviljonki tietotauluineen sekä tulentekopaikka vaikkapa makkaranpaistoa varten. Vierailu herätti kiinnostuksen vierailla muillakin taistelupaikoilla. Todella tutustumisen arvoinen paikka!

Hattuvaara ja Suomen itäisin piste

Ilomantsin kylät Möhkö ja Hattuvaara kilpailevat keskenään Suomen itäisimmän kylän tittelistä. Samalla tasalla kylätaajamat vaikuttavat kartan mukaan sijaitsevankin. Pohjoisempana sijaitseva Hattuvaara kuitenkin ulottaa kärkensä kauemmaksi itään. Sieltä löytyy myös Suomen ja Manner-Euroopan itäisin piste. Pitihän meidän sielläkin käydä, kun kerran sillä suunnalla liikuimme.

Hattuvaara on niin pieni kylä, että kannattaa ajaa todella hiljaa, ettei vahingossa aja ohi. Kylän tunnetuin nähtävyys on Taistelijan talo, jossa voi tutustua sotahistorialliseen museoon. Ulkoa löytyy mm. Ilomantsin taisteluissa mukana ollutta tykistöä. 

Hattuvaara on niin sanottu vaarakylä eli se sijaitsee vaaran laella peltojen keskellä. Se on listattu Suomen kansallismaisemien joukkoon, sillä se luetaan mukaan Pohjois-Karjalan vaarakylien listaan ainakin Wikipediassa.  

Ilomantsin Itäpiste

Suomen itäisin, Itäpisteeksi kutsuttu paikka sijaitsee Hattuvaaran kylästä itään noin 20 kilometrin päässä. Tämä pieni soratiepätkä tuntui todella pitkältä ajaa. Välillä jo epäilytti meidän ajaneen jostain pieleen, ja kohta olevamme venäläisen rajavartioston hoivissa. Mutta niin vain reitin varrella olevia ohjeita noudattamalla pääsimme perille. Nettiyhteyttä ei sillä suunnalla juurikaan ollut.

Itäpisteelle vievän tien varresta löytyy jatkosodan taisteluiden muistomerkkejä sekä 1,5 kilometrin mittainen Taistelijan taival -muistopolku. Suomen ja Venäjän raja kulkee Virmajärvellä olevassa saaressa. Sinne ei toki ole asiaa, mutta Itäpisteen katselupaikalla saa vierailla ilman rajavyöhykelupaa, siellä sinne kulkeva tie on rajattu pois rajavyöhykkeestä. 

Rajavartiolaitoksen sivujen mukaan siellä saa valokuvata, mutta paikalla olleiden kylttien mukaan ei. Kuvauskoptereiden lennättäminen on kiellettyä ilman Puolustusvoimien lupaa. Rikkeistä voi seurata rangaistuksia.  

Rajavyöhykkeellä eristysnauhoja ei saa ylittää, eikä Virmajärven vesialueelle saa mennä. Raja on melkeinpä niin lähellä, että piti varoa kompastumasta ja kaatumasta väärään suuntaan, ettei vain aiheuta rajarikettä. Sen verran kuitenkin loukkasin Venäjän rajaa, että huusin sille sen olevan syvältä hanurista. 

Itäpiste sijaitsee noin 70 kilometriä idempänä kuin Pietari. Siellä yhtyy kaksi eri sopimusten rajaa. Rajamerkistä pohjoiseen kulkee Ruotsi-Suomen ja Venäjän välinen Stolbovan rauhan (1617) raja. Eteläinen rajaosuus määriteltiin vuonna 13.3.1940 Moskovan rauhassa Suomen hävittyä talvisodan (1939-40). 

Syrjäisestä sijainnista ja siitä johtuen, että paikalla ei lopulta ole paljoa nähtävää, turistit eivät virtaa valtoimenaan tätä nähtävyyttä katsomaan. Mutta saapahan nyt sanoa, että on tullut sielläkin käytyä. Ehkä pitää keräillä Suomen ja Manner-Euroopan kaikkia itäisimmät, läntisimmät, eteläisimmät ja pohjoisimmat pisteet. Olisi sitten taas joku uusi pieni juju tässä matkailuharrastuksessa. 

Parppeinvaaran runokylä ja Parppeinpirtti

Ilomantsin kirkonkylän läheisyydessä, hienolla paikalla pienoisen vaaran laella, sijaitseva Parppeinvaaran runokylä. Muutoin meiltä jäi tämä karjalaisen kulttuurin mekka vähemmälle huomiolle, mutta kävimme nauttimassa lounasta ravintola Parppeinpirtissä.

Ravintola Parppeinpirtti tarjoili noutopöydästä nykykarjalaisen pitoaterian. Enpä osaa sanoa, mikä ruoan erotti menneiden aikojen karjalaisesta sapuskasta. Joka tapauksessa maistui hyvin. Hintaa lounaalla oli 25, joten aivan yhdellä lounassetelillä ei tässä lounaspaikassa selviä. 

Pöydästä löytyi tietenkin karjanlanpiirakkaa ja karjalanpaistia, kuinkas muutenkaan. Karjalan keskiolutta sen sijaan ei ollut, mutta kotikaljaa senkin edestä. Kylmäsavulohi maistui minulle myös mainiosti. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun maistoin vatruskaa, perunasta ja vehnäjauhoista tehtyä piirakkaa, joka ilomantsilaisittain oli täytetty riisillä. 

Ilomantsi yllätti, kannatti käydä

Ilomantsi oli todellakin jokerikortti Itä-Suomen kierroksellamme. Kannatti kyllä käydä, kun hieman sillä suunnalla liikuimme ja aikaakin liikeni. Välimatkat ovat pitkiä ja asumatonta maastoa sillä suunnalla kyllä riittää, mutta saapahan olla rauhassa muilta turisteilta. Kaikki käymämme kohteet olivat kyllä mielenkiintoisia ja vierailun arvoisia. Paitsi Lerssi. Sitä on turha mennä katsomaan!

• Möhkö valikoitui kohteeksi ihan nimen perusteella
• Öykkösenvaaran taistelupaikka on historiallisesti tärkeä ja mielenkiintoinen, vaikka ei olisi sotahistorian fani
• Petkeljärven kansallispuisto, Suomen pienin ja itäisin sellainen, sopi päiväretkikohteeksi
• Itäpiste eli Suomen ja Manner-Euroopan itäisin paikka Hattuvaarassa, voipahan sanoa käyneensä
• Parppeinpirtti jäi muistoihin maistuvan muonan majatalona

“Ilomantsi, paratiisi on. Ilomantsi, voittaa television.”

Juice Leskinen, Ilomantsi

Oletko kuullut näistä Ilomantsin paikoista? Kiinnostaisiko vierailla joissakin niistä?

---

Lisää Itä-Suomen ihmeitä: Kummitteleva Imatran Valtionhotelli ja kuohuva Imatrankoski