Kokemuksia Hampurista – Saksalaiseen elämään tutustumassa

Vuosia jatkunut perinteisten mökkijuhannusten putki katkesi osaltani tänä vuonna. En ole sitten vuoden 2014 viettänyt juhannusta ulkomailla, jolloin kohteena oli upea Ranskan riviera. Nyt lähdin keskikesän traditioita pakoon Saksaan. Pääsin tutustumaan paikalliseen elämänmenoon, ja sain kokemuksia Hampurista paikallisoppaan johdolla. 

Hampurilaiselle kylään

Matkustin Hampuriin tapaamaan vaihtarikaveria, johon tutustuin kymmenen vuotta sitten Malesiassa. Jos muuten kiinnostaa, millaista oli opiskella Malesiassa, niin tuon linkin takaa löytyy aika monta “hauskaa” tarinaa. Hyvin erilainen meininki siellä oli kuin täällä Suomessa, mikä nyt ei ketään yllätä. Mukavia on nämä muistot jälkikäteen.

Kyseisen saksalaisen herrasmiehen olin tavannut viimeksi viisi vuotta sitten, kun meillä oli kokoontuminen Suomessa. Kaveri tykkäsi Tampereesta ja visiitistään muutenkin. Olemme pitäneet harvakseltaan yhteyttä. Puhuimmekin, että olemme sellaisia kavereita, jotka voivat pitää pitkään hiljaiseloa, mutta sitten taas aktivoitua tapaamaan. Juttu luistaa sitten hyvin taas vuosien tauon jälkeen.

Jälleennäkeminen Hampurin lentokentällä oli saksalaisen jämpti. Kaverin mukanaan tuomat olutpullot korkattiin niillä jalan sijoilla. Sen sijaan parkkilippu oli hetken hukassa, mutta sen löydyttyä maksuautomaatin päältä pääsimme ajelemaan kaverin kotiin kaupungin laidalle, tarkemmin ottaen hieman Hampurin ulkopuolelle rauhalliseen ja viihtyisään kylään. Mainitaan nyt vielä, että kaveri otti omasta pullostaan vain muutaman kulauksen ennen ajomatkaa.

Hampuri on iso kaupunki, yksi Saksan suurimmista. Silti mielestäni iltapäiväruuhka ei ollut erityinen, vaikka saksalaiset autoistaan tykkäävätkin. Matkan varrella ei autobahnia ollut, joten kovaakaan ei ajettu, mutta matka taittui silti alle tunnissa.

Saksalaiseen arkielämään tutustumista

Tässä jutussa kirjoittelen näkemyksiäni ja ajatuksia Saksasta, kun juttelimme kaverin kanssa monista näkökohdista kotimaitamme vertaillen. Mitään faktoja en ole lähtenyt tarkistamaan tai penkomaan, joten mikään tieteellinen, faktapohjainen juttu ei ole kyseessä.

Kaverilla ja hänen avovaimollaan on viihtyisä ja uusi kolmio rauhallisella esikaupunkialueella. Vuokralla asuvat. Puhuivat, että asuntojen ostaminen on Saksassa todella vaikeaa, kun hinnat ovat niin korkeat.

Olen aiemminkin kuullut, että Saksassa on yleistä asua vuokralla. Silti yllättää, että dinkku-pariskunta (double income, no kids), ihan hyvillä tuloillakaan ei pääse asuntovarallisuushissiin hyppäämään. Jos uudet kämpät tuolta alueelta ovat siellä puolen millin hujakoilla, niin voi arvailla kaupungin keskustan arvokkuutta. Jestas sentään, mitkä hinnat, totesi tamperelainen.

Jotenkin olen aina saanut sellaisen käsityksen, että Saksassa on hyvät palkat, kohtuullinen verotus ja hyvä ostovoima. Vertailu Suomeen on vaikeaa, kun verotus on erilaista, ja siihen tietysti vaikuttaa monet muuttujat. Ehkä palkat ovat kohtalaiset, mutta verotus ei mitenkään erityisen löysää ole. 

Ostovoimassa se suurin ero taitaa olla, sillä Saksa vaikutti monessa suhteessa olevan Suomea edullisempi maa. Esimerkiksi durum döner oli kioskissa 6,50 euroa. Suomessa ei hieman vastaavaa tuotetta, rullakebabia, taida enää saada alle kympillä mistään. 

Saksalaisilla oli taas käsitys, että Suomessa on jotenkin erityisen kovat palkat. Viimeistään kun kerroin tiukasta verotuksesta, ja kuinka kaikki on kovin kallista, niin tulimme siihen lopputulokseen, että ei se siniristilipun maa ole kovin otollinen paikka vaurastua, ainakaan työnteolla. 

Toisaalta meillä on ollut mahdollisuus ostaa toinen asunto, ja jättää ensimmäinen oma kotimme vuokralle. Lainoja lyhentämällä varallisuus kasvaa lähes huomaamatta toisin kuin vuokralla asuessa.

Työmatkoihin isossa kaupungissa tuhrautuu helposti paljon aikaa, kuten kaverin aviopuolison esimerkki osoitti. Julkisilla lähes tunti suuntaansa, ja liikennevälinettä piti vielä vaihtaa matkalla. Ja sillä mentiin, vaikka tallista löytyi kaksi autoa. 

Ennen koronaa etätyöpolitiikka oli ollut tiukkaa. Nyt onneksi on työpaikasta riippuen mahdollisuus tehdä ainakin pari päivää etänä viikossa, mikä on tervetullutta ajansäästöä. Työelämän ja vapaa-ajan tasapainoa arvostetaan Saksassakin, ainakin näiden nuorten aikuisten keskuudessa. Lomaa on vuodessa suurin piirtein se, mitä on Suomessakin.

Kokemuksia Hampurista

Saksassa syödään tukevasti aamiaista. Läheisestä leipomosta haetaan aamulla leipää ja ehkä jotain makeaakin. Leivän päälle laitetaan joko leikkelettä tai juusto, mutta ei suomalaiseen tapaan kaikkea mahdollista kerralla. Lisäksi tarjolla oli keitettyjä kananmunia ja jogurttia marjoilla ja myslillä. Näillä eväillä jaksaa hyvin lähteä tutustumaan Hampurin nähtävyyksiin. 

Hampurin julkiseen liikenteeseen sai 9 eurolla päivälipun. Suuntasimme junalla keskustaan noin puolen tunnin matkan. Vaihdoimme junasta metroon, jonka verkosto oli hieman sekavan oloinen. 

Ainoa koronarajoitus, joka Saksassa oli voimassa, oli FFP2-maskin käyttäminen julkisessa liikenteessä. Ja siis vain siellä liikennevälineen sisällä, ei esimerkiksi laiturilla tai asemarakennuksen sisällä. 

Hampuri on siistin ja viihtyisän oloinen kaupunki. Paheellinen, nuhjuinen ja kodittomia majoittava Reeperbahn on tietysti asia erikseen.

Vanhaa rakennuskantaa ei niin paljoa ole, sillä paikkaa pommitettiin kovasti toisessa maailmansodassa. Yksi komea rakennus jäi mieleen keskussa, nimittäin Rathaus eli Rottatalo. Ei kun hetkinen, tarkistan käännöksen sanakirjasta. Kyseessä onkin raatihuone (note to self, muista korjata käännös lopulliseen tekstiin).

Hampurin nähtävyydet

Kartutin kokemuksia Hampurista rennolla ohjelmalla. Minulla oli oikeastaan vain kaksi must-juttua: Konttisataman näkeminen ja Reeperbahnilla käyminen.

Satamaristeily Hampurissa

Helteisen aamupäivän ensimmäisenä aktiviteettina olikin näistä tunnin risteily Elbe-joella ja sen kanaaleissa. Kuski tietenkin vitsaili olevansa ensimmäistä kertaa ruorissa. 

Hansakaupunki tunnetaan pohjolan Venetsiana, niin paljon jokia ja kanaaleja virtaa kaupungin alueella. Niiden yli kulkevia siltoja on kolmatta tuhatta eli enemmän kuin Amsterdamissa ja Venetsiassa yhteensä. Tunnin parin risteilyjä myyvät monet firmat noin 20-25 eurolla. 

Veneretki kulki ensin Speicherstadtin punatiilisten varastorakennusten väleissä. Alue rakennettiin puupaalujen päälle noin sata vuotta sitten Hampurin ollessa tärkeä satamakaupunki. Reitti jatkui rakenteilla olevan Hafencityn alueella, jossa sijaitsee erikoislaatuisesta arkkitehtuuristaan tunnettu oopperatalo. 

Matka jatkui kohti konttisatamaa, jossa veneemme ajoi ensi suuren konttirahtialuksen merestä kohoavan perän alitse, ja sen jälkeen aivan sen viertä pitkin aluksen ollessa laiturissa. 

Kiinnostukseni konttisatamiin selittyy sillä, että työskentelen kyseisessä liiketoiminnassa. Ihmiset eivät varmasti ole tulleet ajatelleeksi, millainen merkitys standardikokoisilla konteilla on ollut maailmankaupan kehittymisessä ja tehostumisessa. 

Näimme laajasta satama-alueesta vain pienen osan. Hampurihan ei sijaitse meren rannalla, vaan sisämaassa noin 100 kilometrin päässä merestä. Joki on toiminut ja toimii edelleen tärkeänä väylänä erityisesti rahdille. Joki- ja satamaristeily onkin Hampurissa ehdoton must do -juttu!

Elbe Tunnel ja Hampurin maisemat

Porottavan auringon alta siirryimme joen alle vilvoittelemaan. Elben alta kulkee noin satavuotias St. Pauli Elbe Tunnel, jonka viileys tuntui oikein mukavalta helteisen ulkoilman jälkeen. Aikoinaan sitä pitkin on kuljettu hevosilla. Nykyisin paikalliset saattavat pyöräillä sen läpi toiselle puolelle. Tunnelin käyttäminen on ilmaista. Sinne pääsee hissillä tai rappusia pitkin. 

Monet Hampurin kävijät ovat Reeperbahnilla umpitunnelissa, mutta tässä tunnelissa ei sitä vaaraa ole. Toisella puolella ulos tullessa tiukasti vasemmalle kääntymällä pääsee näköalapaikalle, josta voi ihailla Hampuria. Paikka löytyy Google Mapsista nimellä “Old Elbe Tunnel viewpoint”. Kannattaa kävellä katsomaan.

Takaisin käveltyämme nautimme oluet ja pretzelit Blockbräu-panimoravintolan terassilla. Siellä olikin mukava paistatella päivää jokimaisemaa katsellen. Vasemmalla näkyi oopperatalo, oikealla siinsi konttisatama. 

Reeperbahn

Sieltä lähdimme kävelemään keskipäivän lähes autiolle Reeperbahnille, joka näytti kyllä aika syntiseltä paikalta jo ihan auringossa ilman mitään menoa ja melskettä. Saavuimme Beatles-Platzille, jossa on sen jäsenten muotoiset teräspatsaat. Beatles kasvoi kovaksi yhtyeeksi juuri Hampurin kippoloissa soittaessaan ennen julkisuuteen ponnahtamistaan. 

Meidän taas täytyi ponnahtaa sateen suojaan, sillä yhtäkkiä Hampurin kirkas päivä muuttui piiskaavaksi kaatosateeksi. Lenkkarini kastuivat litimäriksi, vaikka pääsimme lipan alle suojaan.

Hampurin sää ei kuulemma ole kummoinen. Usein sataa. Talvella ei kunnon talvesta ole tietoakaan. Tätä lyhyttä, kosteaa Reeperbahn-visiittiä lukuun ottamatta reissuuni osui todella loistavat hellekelit!

Yöllinen Reeperbahn jäi minulta tällä reissulla kokematta, mutta sanottakoon näin, että kuulin tarpeekseni tarinoita, joita ei tänne voi kirjoittaa. Joillekin on kertynyt vähän syvällisempiä kokemuksia Hampurista.

Kuulemma legendaarinen juttu on bilettää lauantaista sunnuntaiaamuun saakka, jolloin aukeaa kuuluisa Fischmartk. Markkinoilta käydään kotimatkalla sitten hakemassa tuoretta kalaa, jos baarista ei onnistunut naaraamaan haaviinsa lahnaa. Joka tapauksessa aamulla silmät ovat punaiset kuin särjellä.

Ranskalaista ruokaa ja kallista kahvia

Paikallisoppaan suosituksesta menimme lounaalle crepes-paikkaan, ranskalaiseen ravintolaan Ti Breizh – Haus der Bretagneen. Söin sekä suolaisen että makea crepin. Hyvää oli ja tulin todella täyteen. Vähän kyllä odotin, että minut viedään johonkin perisaksalaiseen olutpaikkaan, mutta suositus tälle paikalle, jos crepit maistuvat. 

Hampurissa vettä ei ole pelkästään joessa ja kanaaleissa. Löytyy sieltä järvikin, Aussen-Alster, kaupungin keskustan kupeesta. Kuumana päivänä siellä riitti melojia, suppailijoita ja purjehtijoita. Sen vehreillä rantamilla on mukava kävellä, lenkkeillä tai vain viettää piknik-päivää. Auringon poltetta pääsee pakoon suurten puiden varjoon.

Järven rantamilta löytyy luksushotelli, jonka kattoterassilta aukeaa upeat näkymät järvelle. Tai siis kuulemma asia on näin. Tarkoituksemme oli mennä sinne nauttimaan kahvit, mutta terassi aukesi vasta myöhemmin iltapäivällä. Joimme sitten sumpit alakerran ulkobaarissa. Normikahvi oli 7 euroa, että enpä ole niin kallista jauhatusta koskaan ennen kurkkuuni kulauttanut. Hieno paikka vaatii katetta luottokortilta! 

Snapseja ja juomalauluja – illanvietto saksalaisittain

Viimeisenä iltana pääsin saksalaisten puutarhagrillibileisiin mukaan. Varttuneempikin väki puhui hyvin englantia, sillä saksaa osaan itse vain sen, mitä Rammsteinin sanoituksista on mieleen jäänyt. Eikä lausuminen ilmeisesti ole ihan priimaa, kun eivät näistäkään lainauksista meinanneet saada selvää. Ehkä parempi niin. 

Aluksi lautaselle lyötiin melkoinen palanen possun ribsejä. Sen jälkeen riitti perunasalaattia, lohta ja makkaroita. Yllätys, yllätys, ei jäänyt nälkä. Härmäläinen oli niin hidas, että sai vasta viimeisenä syötyä. Paikallinen aterioimistapa ei siis ollut mitään ranskalainen syödään viisi tuntia, vaan mahat vedettiin täyteen nopeasti kuin hämäläisessä pitopöydässä ikään. 

Juomapuolta sen sijaan jäätiin nauttimaan iltamyöhään saakka. Olutta ja viiniä tietysti, mutta myös snapseja. Otin samaa kuin muutkin, joku saksalainen yrttisnapsi oli kyseessä. Ja hyvää se olikin, monta lasia kaatui pohja ylöspäin. Kyselin, voisiko tätä ostaa tuliaisiksi. Oli kuulemma harvinaista. Pitäisi ajaa kolme tuntia jonnekin, ja koputtaa jollekin tietylle ovelle, niin joku siellä saattaisi myydä kyseistä ainetta. Jäi hakematta tällä reissulla. 

Kirvoittelin naurut porukalta lainaamalla Leikolan läppää vedestä, joka on kiertänyt maapalloa miljoonat vuodet, mutta nyt kun se on laitettu pulloon, niin se meneekin vanhaksi jo ensi vuonna. Kuulemma alettiin olla saksalaisuuden ytimessä.

Kaikista syvimmälle ytimeen päästiin viimeistään, kun kyselin paikallisten juomalaulujen perään. Niitähän rupesi tulemaan samaa tahtia snapsipullon tyhjentymisen kanssa. Laulu raikasi sen verran kesäillassa, että kuulemma seuraavana päivänä pitää mennä pyytelemään rauhallisen omakotitaloalueen naapureilta anteeksi.

Erään laulun sanoja yritettiin minulle selittääkin. Kirjoitin Google Translateen lyriikat, jotka se käänsi suomeksi “tsemppiä irtisanoutumiseen”. 

Kyselin, mahtoiko tämä todella olla laulun sanojen merkitys. Ei kuulemma ollut. Olisihan siinäkin ollut ihan hyvä juomalaulun sanoituksen aihe. Toisaalta juomarit taitavat tulla helpommin irtisanotuiksi kuin irtisanovat itsensä. 

Pitihän minun kertoa jotain suomalaisestakin juomisesta. Kerroin, että meillä on sana, joka tarkoittaa sitä, että juo yksin kotona pelkissä alusvaatteissaan. Kalsarikänni kuulosti kuulemma aivan kuin sanoisi “culture candy”. No, omanlaistaan kulttuurikarkkia se on tuo kalsarikännikin. 

Muistoksi karttui mukaan siis paljon hauskoja kokemuksia Hampurista. Tällaisen reissun jälkeen on todella helppo kumota S. Rädyn väite, että Saksa olisi p***a maa. Suuret kiitokset isännille vieraanvaraisuudesta!

Onko sinulla kokemuksia Hampurista?