Sain hyvän kysymyksen siitä, että miten vaimoni ja minä matkustamme, ja millaisella budjetilla. Piti sitten oikein pohtia, että miten me rahaa käytämme ja millaisia matkailijoita me olemme?
Me teemme pääosin lyhyempiä reissuja Euroopan kaupunkikohteisiin ja pidempiä omatoimimatkoja kaukomaiden kohteisiin. Varaamme siis lennot ja majoituksen erikseen itse.
Uskoisin meidän olevan aika keskivertoja rahan käyttäjiä reissuissa. Yövymme nykyisin keskihintaisissa hotelleissa, joissa kriteerinä on yleensä sijainti, mukavuus ja aamiainen. Syömme keskihintaisissa ravintoloissa. Teemme edullisia tai keskihintaisia juttuja. Pääosin siis. Välillä yövymme kalliimmin, syömme hienossa ravintolassa ja aktiviteetteihinkin uppoaa rahaa.
Millainen rahankäyttäjä olen?
Minuun on sisäänrakennettuna budjettimatkailijan ajattelutapa, joka juontaa juurensa säästäväisyydestäni, joka ei ole jäänyt kanssaihmisiltä huomaamatta. Budjettimatkailijan tyyli iskostui mieleeni, kun opiskelijabudjetilla reppureissasin Kaakkois-Aasiassa ja olin vaihto-opiskelemassa Malesiassa.
Olen edelleen budjettimatkailija, matkabudjetti vain on huomattavasti noussut niistä ajoista tulotason nousun myötä. Olen edelleen kiinnostunut matkabudjeteista. Seuraan matkoihin liittyviä kuluja, ja raportoin niitä täällä blogissa myös.
Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri. Tiedättekö, mistä muuten tietää, että uusi tapaamasi henkilö on KTM? No, hän varmasti kertoo sen sinulle itse.
Olen edennyt työelämässä hyväpalkkaiseen positioon korporaatiossa talousraportoinnin parissa. Meitä kauppatieteiden maistereita on kolmenlaisia. Niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa.
Olen elämässäni tähän mennessä pistänyt huomattavan osan tuloistani sijoituksiin. Säästöt tuovat vapautta ja mahdollisuuksia, joten uskonkin menestyväni taloudellisesti myös jatkossa vallan mainiosti. Onhan tuota henkistäkin pääomaa kertynyt jo huomattava määrä.
Olen saavuttanut hyvän elintason, eikä minulla ole tarvetta päivittää kämppää, autoa ja muuta maallista omaisuutta jatkuvasti kilpaillakseni viiteryhmäni kanssa statussymboleilla. Säästelen mieluusti muualta, ja panostan siihen, mikä on minulle tärkeää eli matkailuun.
Kun ikää tulee, ja korona hankaloitti matkustamista, olen paremmin tajunnut, että kerran tässä vain eletään. Haluan panostaa kokemuksiin ja elämyksiin, en materiaan, ja mieluummin nyt kuin sitten joskus. Vaikka toisaalta myös säästän ja sijoitan, että olisi sitten myös eläkkeellä varaa matkustella.
Miten me matkustamme?
Euroopassa matkustaessamme suosimme suoria lentoja. Jos Finnairin hinnat ovat olleen kohdillaan, olemme käyttäneet sitä. Olemme myös lentäneet useasti Norwegianilla, joskus myös Ryanairilla. Mahdollisuuksien mukaan olemme käyttäneet Finnair Plus -pisteitä palkintolentojen varaamiseen säästääksemme lennoissa.
Suhteemme alkuaikoina teimme kolmen viikon reppureissun Thaimaahan, ja viime vuonna kävimme saman mittaisen reissun Väli-Amerikassa ja Meksikossa. Jälkimmäisen reissun osalta tein tarkan budjettierittelyn, paljonko siellä meni rahaa ja mihin. Näin jälkikäteen ihmettelen, kuinka edullisesti omatoimimatka Kuubaan aikanaan onnistuikaan.
Olen myös kaksi kertaa aikuisiällä varannut ihan pakettimatkan Tjäreborgilla. Ensimmäinen kerta oli tuoreen vaimon kanssa Gambiaan, jossa panostimme mukavaan hotelliin all-inclusivella ja pääsyllä huoneesta suoraan uima-altaaseen. Muistaakseni tuo reissu oli vain noin 1200 euroa per nuppi viikon reissusta, joten varsinkin nykyhetkeen verrattuna hinta-laatu-suhde oli loistava.
Viime vuonna kävin kaverin kanssa Kap Verdellä, jossa viikko all-inclusivessa maksoi noin tonnin, eikä siellä sitten muuten rahaa mennyt lainkaan.
Ja mitä se maksaa?
Katsoin Booking.comista ja Hotels.comista majoitushistoriaani. Kahdelle hengelle varattujen huoneiden keskihinta vuosien 2014-2023 välillä on 102 euroa. Jos listalta jättäisi pois muutaman erikoistilanteen (boutigue-hotelli Isla Holboxilla ja Dublin Pyhän Patrickin päivän aikaan), keskihinta laskisi 81 euroon.
Laskelmassa on paljon öitä Thaimaasta (8 yötä, noin 30€/yö), Albaniasta (7 yötä, alle 60€/yö) ja Väli-Amerikasta (12 yötä, alle 60€/yö). Euroopan majoitusten hinta ilman Albaniaa kohoaa 137 euroon yöltä, johon vaikuttaa erityisesti aiemmin mainittu Dublin sekä kalliit Luxemburg ja Bryssel. Jos nuo kolme mainittua siivoaa pois, niin ollaan siinä satasessa per yö.
Hotelliöiden vastapainoksi olemme sitten myös telttailleet Lofooteilla ja Suomen roadtripeilla. Puskaparkit eivät ole maksaneet mitään.
Lentojen ja majoituksen lisäksi syömiseen menee enemmän rahaa reissussa kuin kotimaassa ollessa. Pääosin syömme edullisesti tai keskihintaisesti, mutta jos on jokin ravintola, mihin vaimo haluaa mennä, niin sinne sitten yleensä mennään.
Vinkkinä ravintoloissa syömisestä sellainen, että jopa ihan vaimon kanssa yhteisen ravintolaintressin löytäminen on välillä hieman vaikeaa. Siksi hyvä idea onkin jättää kompromissit sikseen, ja vain päättää, että toinen valitsee nyt ravintolan ja toinen sitten huomenna. Näin ei tule tehtyä kompromissia, jossa molemmat ovat tyytymättömiä. Jokaisessa ravintolassa nyt kuitenkin on yleensä jotain, mitä se toinenkin voi tai haluaa syödä, ainakin, jos on nälkä.
Sanoisin siis olevani hinta-laatu-tietoinen matkailija, joka joko pihistää tai panostaa tilanteesta riippuen. En matkusta kengännauhabudjetilla, mutta en myöskään etsi erityistä luksusta. Joskus reissaan kuin reppureissaaja pitkiä, hikisiä bussitaipaleita paikasta toiseen. Joskus taas saatan yöpyä hulppeissa olosuhteissa kovalla rahalla. Yli 90 kiloinen vartaloni ei solahda sujuvasti mihinkään lokeroon, vaan teen hyvinkin erilaisia reissuja, ja erilaisilla budjeteilla.
Matkojen hinta tosiaan vaihtelee varsin paljon myös meillä. Kaukomatkat ovat meillä useimmiten useitaa viikkoja, ja sisältävät useita lentoja, jolloin lentoihinkin menee varsin paljon rahaa. Myös meitä eerityisesti kiinnostavat luontoelämykset tuppaavat usein maksamaan varsin paljon. Toisaalta, välillä tulee matkustettua edullisemminkin, ja majoituksiin laitetaan todennäköisesti keskimääräistä vähemmän rahaa.
Kun puhe rahasta yleistyy, niin ehkä myös blogeissa uskalletaan alkaa kertoa enemmänkin, paljonko rahaa matkailuun kuluu. Minä ainakin tykkään saada tietoa, millaisilla budjeteilla mitäkin reissuja voi tehdä.
Kiitos tästä jutusta! Minusta matkailuskene tarvitsee vaihtoehtoja tarinoille äärimmäisen pienillä budjeteilla tehdyistä matkoista, sillä osa matkailun vastuullisuutta on se, että jättää kohdemaahan rahaa oli se sitten yöpyminen (paikallisomisteisessa) hotellissa tai oppaan ja kuljettajan palkkaaminen. Osassa maissa, tyyliin Bhutan, valtio onkin tehnyt sen pakolliseksi myymällä vaan kaiken kattavia paketteja, mutta muiden kohteiden osalta se on itse kunkin varassa, että paljonko haluaa ja pystyy tukemaan paikallista taloutta. Eivät tosiaan kaikki matkailijat ole penninvenyttäjiä, meidän tapauksessamme vaikka kaksi täyden työuran ihan kelvollisella palkalla tehnyttä eläkeläistä, jotka ovat myös sijoittaneet jo vuosikymmeniä, voivat hyvällä omatunnolla joskus maksaa upeasta ikonisesta hotellista vaikka 500 euroa per yö – vaikka keskihinta meilläkin jää luultavasti 150 euron pintaan, max.
Dear Pirkko, kiitos kommentistasi.
Ehkä siinä on jotain sellaista taustaa, että jossain piireissä “kengännauhabudjetilla” tehtyjä reissuja pidetään aitoina ja oikeina. Ja kun Suomessa vielä rahasta puhuminen on vältelty aihepiiri monella tasolla, niin moni ei kehtaa sanoa, paljonko matka maksoi, ainakaan, jos se maksoi paljon.
Matkabudjetit kiinnostavat ainakin minua, vaikka kyse ei olisi budjettimatkailusta sanan tiukassa merkityksessä. Kaikkihan me olemme budjettimatkailijoita, budjetit vain vaihtelevat.
Hauskaa, kuinka ihmisiä kiehtoo tietää, miten ja kuinka paljon rahaa muut kuluttavat harrastuksiinsa, mm. matkailuun, joka on harrastuksista, noh, yksi kalliimpia.
Itse olen aika keskiverto matkailija, myös perheellinen sellainen nykyään, joten aika lailla budjetilla mennään täälläkin. Tosin, monesti matkanteon pitää optimoida niin, että jaksaa itse kohteessa.
Lyhyydestä on sittenkin hyötyä: olen niin pätkä, että mahdun mukavasti pyörimään myös turistiluokassa. Vähän pidemmät ihmiset tosin tuppaavat kompastumaan minuun 😂.
Moi, raha on Suomessa vähän tabu, ei siitä oikein saa puhua. Ei ainakaan sillä lailla, että omista tuloista ja menoista raportoitaisiin. Mutta samaan aikaan verotietoja tirkistellään ahkerasti. Joidenkin mielestä matkailuun on turha käyttää rahaa, toisille matkailu on suurin piirtein koko elämä. Jos joku laittaa 5.000€ säästetyillä rahoilla kahden viikon reissuun, niin sitä saatetaan ihan kauhistella. Jos joku ostaa 50.000€ auton (velaksi), niin ei sitä kritisoida, koska kyllähän sitä auto pitää olla, vaikka 25.000€ autolla olisi päässyt ihan samalla tavalla paikasta toiseen. Toiset ostavat mielummin jotain konkreettista tavaraa, joka kestää vähän kauemmin kuin reissu, mutta toisaalta reissusta jää elämykset ainiaaksi muistiin, kun tavarasta on jo hohto haalennut.