Olen jo kirjoittanut kronologisessa järjestyksessä Väli-Amerikan ja Meksikon matkastamme jokaisesta kohteesta. Tässä postauksessa kerron tarkemmin, miten reissu sujui matkasuunnitelmaan nähden. Yksi Väli-Amerikan matkareitti, kiitos? Tässä sellainen tulee! Kommelluksilta ja vaikeuksiltakaan emme täysin välttyneet, vaikka suunnitelmat olivat hyvät.
Kolme viikkoa Väli-Amerikassa ja Meksikossa
Teimme heinä-elokuussa 2022 kolmen viikon reissun Väli-Amerikkaan ja Meksikoon vaimoni kanssa. Halusimme pitkästä aikaa jonnekin kauas, kun maailma alkoi olla auki. Halusimme nähdä mielellään useampia uusia maita. Myös säiden toivoimme olevan lämpimät.
Suunnaksi valikoitui Väli-Amerikan pohjoisemmat valtiot sekä Meksiko. Myös alueen eteläisemmät maat ja Kolumbia olisivat kiinnostaneet. Ongelmaksi koitui sopivien lentojen löytäminen. Yhteyksiä oli Suomesta huonosti tai ne maksoivat pari tonnia. Euroopan lentokenttien kaaos oli jo tässä vaiheessa meillä myös tiedossa, joten Lontoon ja Amsterdamin kenttiä halusimme vältellä.
Päädyimme siihen, että lennämme Cancuniin, Meksikoon. Paras yhteys sinne Helsingistä löytyi yhdistelmällä Finnairilla Dallasiin, ja sieltä jatkolento American Airlinesilla.
Epäröimme tätä, sillä mietimme, että Yhdysvalloissa koneen vaihtaminen olisi työlästä. Siellä nimittäin tarvitaan tätä varten ESTA, rajamuodollisuuksien läpäiseminen ja uusi turvatarkastus.
Varasimme kuitenkin tämän reitin, sillä se vaikutti tehokkaimmalta ja edullisimmalta. Lentojen hinta oli Finnairin sivuilta varattuna 1100 euroa per henkilö kaikista halvimmalla lipulla. Finnairin Gold-jäsenyyden ansiosta sain matkalaukun ilmaiseksi mukaan OneWorldin yhtiöiden lennoille.
Homma toimi molempiin suuntiin Dallasissa vaihtaessa todella hyvin. Oli aikaa käydä loungessa istumassa. Ainoastaan matkalaukun siirtäminen jatkolennolle aiheutti hieman päänvaivaa.
Lue lisää: Lennot Finnairilla uudessa premium economyssa ja busineksessa sekä koneen vaihtaminen Dallasissa.
Saapuminen Cancuniin, josta matka jatkui El Salvadoriin
Meksikoon oli sikäli helppo saapua, että maahan ei tarvittu rokotustodistuksia eikä karanteeneja. Iltamyöhällä saapuessamme sovittu kuljetus hotellille ei ollut meitä vastassa. Eräs taksikuskien buukkaaja yritti meitä huijata, että taksimme ei ole tulossa.
Onneksi sain yhteyden hotelliimme, ja tiedon, että oikea taksimme saapuisi. Olisi kuitenkin kannattanut jäädä yöksi lentokenttähotelliin, siihen Cancunin ainoaan, joka on kävelymatkan päässä terminaaleista eli Hiltoniin. Kallishan se on, mutta olisi ollut kätevä, kun seuraavana päivänä jo lensimme Volariksella El Salvadoriin.
Taksikyyti majapaikkaan maksoi 550 pesoa (28 euroa). Yön vietimme kivassa pienessä hotellissa, Villa Palmerasissa, keskellä pimeää asuinaluetta. Yöpymisen hinta oli 76 euroa aamiaisineen.
Väli-Amerikassa lentoyhteyksiä kaupunkien välillä oli mielestäni aika huonosti. Ne olivat lisäksi yllättävän hintavia. Volaris-yhtiö liidätti meidät Guatemala Cityn pompulla San Salvadorin kentälle hintaan 158 euroa per henkilö.
San Salvadorissakaan ei ollut hotellin sovittu kyyti vastassa. Onneksi paikallinen nainen ystävällisesti hoiti soittamisen hotelliin, ja varmisti, että kyyti oli matkalla. Tunnin verran seisoimme hikoillen lentokentällä kyytiä odotellen, josta maksoimme 30 USD. Dollarit ovat El Salvadorissa käypää valuuttaa. Olimme nostaneet niitä automaatista Dallasin lentokentältä 500 USD kumpainenkin.
Lentokentältä oli noin tunnin ajomatka hotelliimme Cinco Hotel B&B:in. Siellä yö maksoi 57 euroa. Hotellille päästyämme alkoi rankkasade, joten koko iltana ei ollut asiaa lähteä hotellista yhtään mihinkään.
San Salvadorista Copaniin, Hondurasiin
Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Copanin rauniot Hondurasissa. Sinne suuntasimme aikaisemmin varaamallani yksityisellä kyydillä. Salvadorean Tours hoiti asiansa mallikkaasti, vaikka olimme etukäteen maksaneet matkan. Hinta oli 150 USD euroa.
El Salvadorista ajettiin ensin Guatemalaan. Tällä välillä ei ollut maksuja tai erikoisempia rajamuodollisuuksia. Guatemalasta Hondurasiin saavuttaessa sen sijaan syynättiin vähän tarkemmin. Piti olla tehtynä Hondurasin maahantuloviranomaisten applikaatiossa joku esitäytetty formi. Lisäksi maksoimme 80 lempiraa eli noin 3,50 USD maksun kumpainenkin.
Copanissa majoituimme Hotel Marjennyyn yhdeksi yöksi hintaan 38 USD. Copanin raunioille sisäänpääsy maksoi 15 USD. Lisäksi tutustuimme paikallisiin lintuihin niiden hoitolassa Macaw Mountainissa hintaan 10 USD.
Copanista Guatemalaan
Copanista suuntasimme Antiguaan, Guatemalaan. Matkan olimme etukäteen varanneet netistä Gekko Trailsilta hintaan 40 USD per henkilö.
Antiguassa vietimme yhden yön Hotel Aurorassa (69€), jonka jälkeen suuntasimme Atitlánjärvelle Panajachelin kaupunkiin. Matka minibussilla kustansi 20 USD suuntaansa per henkilö. Varasin nämä liput Atitrans-yhtiön nettisivuilta.
Panassa vietimme pari yötä palellen Perla Maya Hotelissa hintaan 53 euroa per yö. Sieltä palasimme takaisin Antiguaan yhdeksi yöksi (Hotel Posada de Luna 80€). Matka jatkui taksilla (45 USD) Guatemala Cityn lentokentälle. Meillä oli maan sisäinen lento TAG Airlinesilla Floresiin (162 €).
Floresista Caye Caulkerille Belizeen
Floresissa, Guatemalassa, majoituimme Hotel Petenissa kaksi yötä (73 € per yö). Sieltä teimme päiväretken mahtaville Tikalin raunioille (80 € / hlö).
Floresista jatkoimme minibussilla Belize Cityyn. Jälleen Gekko Trailsin kautta olin varannut liput etukäteen hintaan 40 USD per henki. Matka meni muuten hyvin, mutta parempaa ilmastointia olisin toivonut. Belize Citysta menimme Caye Caulkerin saarelle isolla veneellä. Meno-paluu maksoi 36,50 USD.
Caye Caulker on suhteellisen hintava saari. Majoituimme Tropical Paradise Hotelissa neljä yötä hintaan 72 € per yö, mikä oli saaren mittapuulla edullinen hinta rannalla sijaitsevasta majapaikasta, jossa on uima-allas. Lisäksi kävimme mahtavalla snorklausreissulla (90 USD).
Caye Caulkerilta Cancuniin
Caye Caulkerilta Cancuniin matkustaminen osoittautui reissumme haastavimmaksi reitiksi suunnitella ja varata etukäteen. Korona on ehkä ajanut alas kulkuyhteyksiä.
Yritimme etsiä ja kysellä Caye Caulkerilla bussi- tai minibussiyhteyttä Belize Citysta Cancuniin. Netistä löytyi vain epämääräistä tietoa, että joku bussi menisi joskus, ja siihen ei voisi ostaa netistä lippua.
Lautta Caye Caulkerin ja Chetumalin (Meksiko) välillä ei kulkenut tuolloin. Pikaveneitä olisi kulkenut, mutta niiden hinta oli jossain 150-200 euron hujakoilla.
Nyt San Pedro Water taksi näyttäisikin jo kulkevan useampana päivänä viikossa. Hinta on 1400 pesoa eli reilut 70 euroa. Matka-aika on reilut neljä tuntia.
Belizesta Meksikoon
Me palasimme lautalla Belize Cityyn tarkoituksenamme kysellä bussia sieltä. Lauttasatamasta olikin lähdössä parin tunnin kuluttua minibussikuljetus hintaan 100 euroa. Kallis oli sekin, mutta näytti parhaalta vaihtoehdolta.
Ensiksi lähtö myöhästyi, koska se joutui odottamaan seuraavalta lautalta tulijoita, ja tämä lautta oli myöhässä. Toiseksi minibussikuskimme lähti liikkeelle odottamatta pariskuntaa, jolla oli alle kouluikäinen lapsi matkassaan. Tiesimme heidän tulevan samalla kyydillä Hän ei englantia ymmärtänyt, kun koitimme selittää, että odota nyt kaikkia matkustajia. Ajoimme ehkä vartin, kunnes hän sai puhelun ja kääntyi takaisin.
Belize Citysta ajoimme rajalle, jossa Belizen puolella piti maksaa 20 USD exit-maksu. Meksikon rajaviranomaisten puolella taas näytti aluksi siltä, että siellä odotettaisiin kauan!
Siellä oli ensin jono, josta saisi täytettävän kaavakkeen. Sitten kaavakkeen kanssa jonotettaisiin toiselle tiskille maksamaan Meksikon turistivero (30 euroa). Tämän jälkeen jonotettaisiin vielä takaisin ensimmäiselle tiskille maahantulomuodollisuuksia varten.
Onneksi joku tajusi jakaa ne kaavakkeet jonottajille, jotta päästäisi maksujonoon ja sieltä varsinaiseen maahantulojonoon. Lopulta hommat hoituivat järkevässä ajassa, vaikkakin hikistä puuhaa se oli. Pariskunta lapsensa kanssa kuulemma takkusi lappujensa yms. kanssa pitkäänkin maahantulotiskillä. Syytä en tiedä.
Rajalta se hauskuus vasta alkoi
Meksikon rajalla kyyti vaihtui minibussista takseihin. Taksikuskimme ei tietenkään englantia puhunut, mutta matka pääsi jatkumaan. Ensin rajaviranomaiset kuitenkin halusivat tutkia auton ja matkatavaramme. No, siitä selvittiin nopealla vilkaisulla.
Matka kohti Cancuni alkoi. Meksikon rajan jälkeen jätimme kyydistä pari tyttöä Bacalariin, joten olimme taksissa kahden. Olimme tosiaan luulleet matkustavamme minibussissa koko matkan.
No, ei mitään, yksityinen kyyti olisi ihan ok. Matkaa olisi vielä 350 kilometriä jäljellä ja olimme jo myöhässä aikataulusta. Kuski paasasi ihan ok-kuntoisia teitä, minkä romustaan irti sai ilman taukoja. Jotain vikaa autossa oli, ilmeisesti vaihteissa.
Ilta oli jo hämärtynyt. Emme olleet varanneet seuraava majoitusta, sillä olimme pohtineet, ehtisimmekö Cancunista Isla Mujerekselle menevään lauttaan. Onneksi emme olleet varanneet sieltä majoitusta. Auto nimittäin hajosi Playa del Carmenin kohdalla.
Onneksi matkamme tyssäsi vilkkaasti liikennöidyllä alueella aivan huoltoaseman viereen. Siellä iltapimeässä kännykällä kuskille valoa konepellin alle näyttäessäni päästelin mielessäni rutkasti v-sanoja. Miten tästä päästäisiin Cancuniin tai jonnekin yöksi?
Kuskin kommentteja ei Google Translatenkaan avulla pystynyt tarkasti tulkitsemaan, mitä hän koitti sanoa. Paikallisten käyttämä minibussi pysähtyi meidän kohdallamme, ja ymmärsimme, että meidän tulisi hypätä kyytiin. Se vei meidät Cancunin bussiaseman läheisyyteen, josta otimme taksin hotellialueella sijaitsevaan matkalla varaamaani majapaikkaan.
Olimme aika tyytyväisiä päästessämme perille ja nukkumaan koko päivän matkustettuamme kaikenlaisten viivytysten saattelemana. En suosittele kokeilemaan samaa!
Meidän olisi kannattanut ottaa kuljetus vain Bacalariin, ja viettää siellä rauhassa yksi yö. Sieltä olisi voinut matkustaa Cancuniin mukavalla ADO-bussilla seuraavana päivänä.
Cancunista Isla Holboxille
Cancunista päätimme matkustaa loppuajaksi Isla Holboxille. Otimme ADO-bussin Chiquilaan (16 euroa), josta lautta (20 euroa meno-paluu) Holboxin saarelle kulkee.
Vietimme saarella viisi yötä upeassa boutique-hotellissa, El Nidossa, jossa yksi yö maksoi hulppeat 200€. Valashairetki Holboxilta oli mahtava kokemus.
Holboxilta viimeisenä päivänä lähtiessämme otimme yksityisen kuljetuksen koko päiväksi (450 USD). Se vei meidät Chichén Itzán mayaraunioille, cenoteen uimaan, Valladolidin kaupunkiin lounaalle ja lopuksi Cancunin lentokenttähotelliin (Hilton, 165€) matkamme viimeiseksi yöksi ennen lentämistämme kotiin.
Väli-Amerikan matkareitti
Väli-Amerikan matkareitin suunnittelu alkoi siitä, että etsin kiinnostavimpia kohteita alueelta. Sitten tutkin, miten nämä välimatkat meidän kannattaa taittaa.
Yhteenvetona sanottakoon, että kuljimme vahvasti turistisoituneilla alueille, jossa länsimaalaisiin on totuttu ja matkailu tuntui turvalliselta. Suurin osa ei kuitenkaan puhu englantia alueella.
Liikkuminen paikasta toiseen on kohtalaisen helppoa, mutta aikaa vievää, sillä tiet ovat mutkaisia ja huonossa kunnossa. Junia ei näissä maissa ole.
Kolme viikkoa oli lyhyt aika kaiken tämän kokemiseen. Alkumatkasta siirtymiset paikasta toiseen olivat aika haipakkaa. Toisaalta meillä oli myös Caye Caulkerin ja Holboxin saarilla monta päivää aikaa olla tekemättä mitään. Viikkokin lisää tämän reitin alkupuolelle olisi ollut loistava lisä. Ainakin El Salvadorissa, Atitlánjärvellä ja Floresissa olisi voinut viettää jokaisessa päivän enemmän.
Yhteenveto yöpymisistä:
- Cancun, Meksiko (1)
- San Salvador, El Salvador (1)
- Copan, Honduras (1)
- Antigua, Guatemala (1)
- Panajachel Guatemala (2)
- Antigua, Guatemala (1)
- Flores, Guatemala (2)
- Caye Caulker, Belize (4)
- Cancun, Meksiko (1)
- Isla Holbox, Meksiko (5)
- Cancun, Meksiko (1)
Tässä ensin reissun alkupätkä El Salvadorista Hondurasin kautta Guatemalaan.
Panajachelista palasimme takaisin Antiguaan, josta menimme pääkaupungin lentokentälle. Guatemala Citysta lensimme maan halki Floresiin, josta matka jatkui maateitse seuraavan kartan mukaisesti.
Chiquila on merkitty Meksikossa kohteeksi, josta otimme lautan Isla Holboxille ja takaisin. Google Maps ei suostunut näyttämään Holboxille reittiä.
Chichen Itzasta palasimme Cancunin lentokentälle, jossa yövyimme ennen paluulentoa.
Kirjoitan myöhemmin lisää Väli-Amerikan matkareitistä, vinkkejä alueelle, ja yritän tehdä myös yhteenvedon reissun kustannuksista.
Millainen on sinun unelmiesi Väli-Amerikan matkareitti?
Olipa aikamoinen reissu kaikkine sattumuksineen! Se kyllä noissa maissa on ongelma, ettei aikataulut pidä koskaan ja kyydit on mitä on. Onneks kuitenkin ehditte ja pääsitte näkemään kaiken, mitä halusittekin 🙂 Kiva myös kuulla että Salvadorean Toursin kanssa kaikki meni ok. Harmi ettei Cinco Hotellin kuski ollut odottamassa. Mikähän siinä oli? Meillä oli hotellin ja kuskin kanssa pelkät positiiviset kokemukset ja palkattiin kuski omin päin vielä heittämään meidät takas kentälle ilman hotellin välikättä. Ai että, nyt alko taas tehä mieli noille suunnille!
Se on varmaan se, että näissä maissa aikataulut ei ole ihan niin justiinsa 😀 Eipä näistä nyt jälkikäteen huonoja muistoja ole, mutta kyseisellä hetkellä ärsyttää. Pitäisi vaan olla rennompi se oma asennekin näissä reissuissa, että on varautunut viivytyksiin.
No joo. Muistan Guatemalan reissusta vieläkin sen, kun odotin tuntitolkulla lentokentällä kyytiä Panajacheliin. Olin ostanu shuttelekyydin, mut kuskia ei näkyny eikä kuulunu. Jonkun ajan päästä joku taksikuski tuli kyselemään, et mitä hengailen siellä. Se alko soittelee eri paikkoihin ja kyselee sen mun kyydin perään. Koko ajan vaan tuli uutta puhelua et joo se kyyti on ihan just siellä. Joopa joo. Lopulta istuin monta tuntia sen taksikuskin ja jonkun autovuokraamon äijien kanssa jossain pakussa ja esittelin niille kuvia Suomesta ja mun reissuilta 😀 Viimein se kyytikin sit tuli ja sainkin lopulta yksityiskuljetuksen. Kuski oli vaan hieman outo (olis mm. halunnu opettaa mua ajaa siellä Guatemalan vuoristossa), mut ystävystyttiin siinä matkalla ja se vei mut toisena päivänä Chichicastenangoon ja kierteli mun kaa siellä kaupunkia esitellen.
Tuntuu, että tuo on oikeastaan sääntö missä päin maailmaa tahansa, että taksikuskien buukkaajat lentokentillä yrittävät jotenkin huijata. Ja huh, varsin rankka ja sattumusrikas päivä tuo Belizestä Cancuniin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Itseäni kiinnostaisi erityisesti tutustua Meksikon lisäksi alueen muihinkin maihin.
Jos ei mitään tekisi, ei mitään sattuisi. Onhan se hyvä, että on jotain mistä valittaa täällä blogissa 😀