Väli-Amerikassa on monia upeita mayaraunioita. Minun suosikikseni nousi ehdottomasti huikaisevan upea Tikal Guatemalassa. Tikalin rauniot on kohde, johon kannattaa matkustaa, vaikka ei moisista kohteista yleensä piittaisikaan. Alue on laaja, sieltä löytyy monia massiivisia temppeleitä ja raunioita ympäröi vehreä viidakko eläimineen. Mieleenpainuvinta oli katsella metsää ja sieltä kohoavia temppeleitä korkeimman temppelin harjalta. Kyllä, Tikalissa saa siis kiipeillä raunioilla, ja kiivettävää onkin paljon!
Flores on Tikalin kävijöiden tukikohta
Suurin osa Tikalin raunioihin tutustumaan tulleista majoittuu Floresissa. Kyseinen kaupunki on siinä mielessä erikoinen, että se on järvessä oleva saari, johon pääsee kannasta pitkin. Pieni saari on täynnä hotelleja ja ravintoloita. Hauska paikka, jossa kannattaa yöpyä sen yön tai pari, mitä Tikalissa vierailu vaatii, miksei pidempäänkin.
Lensimme Floresiin Guatemala Citysta TAG Airlinesin lennolla, joka kesti noin tunnin. Matka bussilla Antiguasta Floresiin olisi kestänyt puoli vuorokautta.
Floresin pieneltä lentokentältä pääsi hotellille 10 minuutissa taksilla, joka veloitti 5 USD henkilöltä. Yövyimme reppureissaajien suuren suosion saaneessa Hotel Petenissa, jonka uima-altaassa jaoimme reissukokemuksiamme.
Tikalin raunioilla vieraileminen
Floresista Tikalin raunioille on matkaa noin 50 kilometriä eli tunnin verran. Paikan päältä on helppo hankkia retki sinne. Vaihtoehtoja on useita. Auringonnousun aikaan tapahtuvalle retkelle suunnataan jo aamuyöstä, mutta jätimme sen pois harkinnasta, sillä luimme, että aamuisin sumu saattaisi haitata näkymiä. Iltaretkikään ei houkuttanut, mikä oli onnistunut ratkaisu, sillä Tikalin suunnalla selvästi satoi illalla. Joten peruspäiväretki oli valintamme!
Valitsimme retken, joka sisälsi kuljetuksen, oppaan, sisäänpääsyn Tikalin kansallispuistoon sekä lounaan hintaan 600 GTQ per henkilö (noin 78 euroa) eli erityisen edullinen ei päiväretki ollut. Ostimme retken hotellin kautta. Luottokortilla maksaessa lisähintaa olisi tullut vielä yhteensä 200 GTQ eli 26 euroa, joten nostimme tarvittavan määrän käteistä läheisestä automaatista, vaikka myös se veloitti runsaan palkkion.
Tikalin kansallispuiston, jossa siis rauniotkin sijaitsevat, sisäänpääsy on 150 GTQ (noin 20 euroa), ennen kello kuutta auringonnousuretkellä 250 GTQ (noin 32 euroa). Kannattaa varmistua retkeä ostaessaan, sisältääkö hinta sisäänpääsyn vai pitääkö se ostaa erikseen, mitä varten kannattaa varata käteistä.
Päiväretki Tikalin raunioille
Meidät noudettiin hotelliltamme aamiaisen jälkeen ja hyppäsimme minibussiin. Oppaamme oli loistava. Hän oli työskennellyt oppaana jo 20 vuotta, välillä auttaen eri tahoja arkeologisissa kaivauksissa.
Vaikka hän käy Tikalissa monta kertaa viikossa, hän oli silti aidosti innoissaan, omien sanojensa mukaan “excited”. Moinen omistautuminen on omiaan lisäämään vierailijoiden mielenkiintoa aihetta kohtaan, kun pitkän linjan opas ei todellakaan näytä lainkaan leipääntyneeltä työhönsä, vaan edelleen on innoissaan, kun saa esitellä paikkaa turisteille.
Opastettu kierros todella oli hintansa arvoinen. Opas oli mayojen lisäksi luonnon tuntija. En käsitä, miten hän onnistui bongaamaan useita lintuja sankassa viidakossa. Erityisen tarkka havainto oli täysin vihreän, paikallaan pysyttelevän linnun löytäminen lehvistön keskeltä! Osa linnuista oli niin harvinaisia, että niitä tultiin katsomaan ihan ulkomailta saakka.
Tikalin rauniot siis sijaitsevat villin luonnon keskellä. Pelkkä alueen viidakko ja runsas eläimistö ovat nähtävyyksiä sinänsä, mutta ei unohdeta upeita mayojen ajan jäänteitä.
Saapuessamme ensimmäisille raunioille, hieman kuin takakautta, opas käski meidän katsoa vain jalkoihimme ja kävellä perässä. Vasta kun hän antoi luvan, saimme nostaa katseemme. Ja kun lupa tuli, mikä näky meitä odottikaan!
Oli kuin olisimme tulleet toiseen maailmaan. Paikka, joka oli aikoinaan ollut mayojen kulttuurin kukoistava kaupunki, oli nyt raunioina viidakon keskellä. Nyt useampia raunioita oli kuitenkin kaivettu esiin ja kunnostettu. Ei voinut kuin huokailla ja ihastella paikan mahtavuutta.
Tikal oli mahtava mayakaupunki
Tikal tarkoittaa suomeksi “Äänten paikkaa”. Se oli suurin mayojen kaupunki, joten sen raunioihin tutustumiseen saa kulutettua monta tuntia. Tikalin kansallispuiston alue on 575 neliökilometrin kokoinen ja raunioita tuhansia, eivätkä ne ole yhdessä ryppäässä. Päivän aikana pääsee tutustumaan vain pieneen osaan.
Kävelemistä tulee aika paljon poluilla kuumassa viidakossa, joten hyvät kengät ja paljon juotavaa kannattaa varata mukaan! Myös sateeseen kannattaa varautua.
Unesco on listannut Tikalin maailmaperintöluetteloonsa. Suurista rakennuksista vanhimmat ovat ajalta 300 eaa, mutta asutusta on alueella ollut jo noin 900 eaa. Mahtavimmillaan kaupunki oli mayojen klassisella kaudella noin vuosina 200-850. Asukkaita on arvioitu olleen jopa 100 tuhatta! Kaupungista tuli mayoille tärkeä seremoniallinen, kulttuurillinen ja kaupallinen keskus.
Tikal hylättiin vuoteen 900 mennessä, mihin johti mm. ongelmat veden saamisessa. Alueella ei ollut vesilähteitä, joten asukkaat olivat riippuvaisia vesialtaista, joihin vesi kerättiin rakennettuja kanavia pitkin sadekausien aikana. Nämä vesialtaat pääsivät saastumaan mm. elohopeasta.
Tikalin temppelit
Tikalin raunioilla on monia rakennuksia, jotka on kaivettu esiin, ja joiden päälle voi kiivetä. Suuri osa raunioista on silti edelleen hautautuneena maan alle. Mahtavimpia näkysällä olevia rakennuksia ovat temppelit, jotka on numeroitu.
Ensimmäisenä näimme Great Plazan, jonka toisella reunalla on Temppeli I ja sitä vastapäätä Temppeli II. Temppeli I tunnetaan Suuren Jaguarin temppelinä (Temple of the Great Jaguar). Temppeli on lähes 50 metriä korkea. Sinne on haudattu yksi Tikalin suurimmista hallitsijoista, Ah Cacao eli Lord Chocolate, joka myös nimellä Jasaw Chan K’awiil I tunnetaan.
Temppeli II, Temple of the Mask, yksi Tikalin parhaiten kunnostetuista temppeleistä. Sen rakennutti edellä mainittu Jasaw Chan K’awiil I puolisonsa kunniaksi.
Temple of the Jaguar Priest on Temppeli III:n nimi. 55 metriä korkea pyramidi oli tärkeä temppelipyramidi, joka rakennettiin noin vuonna 810 jaa. 55-metriä korkea temppeli on todennäköisesti kuningas Dark Sunin viimeinen leposija.
Temppeli IV on kaikista kauimmainen, mutta sen päälle kiipeämistä ei todellakaan kannata jättää välistä! 65-metrisen temppelin uskotaan olleen korkein mayojen rakennus. Vieraiden turvallisuuden ja temppeleiden säilymisen kannalta on hyvä, että tällekin temppelille on rakennettu puiset portaat vierailijoita varten.
Rakennuksen huipulta avautuva näkymä on maaginen. Sieltä näkyy vain viidakkoa, jonka vihreän katon rikkoo vain kolmen aikaisemmin mainitun temppelin huiput. Tämä oli kaikista vaikuttavin ja mieleenpainuvin näkymä, mikä mayojen rauniokaupunkeja kiertäessäni kohtasi verkkokalvoni.
Näkymä ei sinänsä vastaa sitä, mitä mayojen papit ja kuninkaalliset ovat temppelin huipulta aikoinaan saaneet todistaa, sillä silloin puusto on alueelta hakattu matalaksi. Aikojen saatossa viidakko on ottanut takaisin sen, minkä ihminen yritti siltä viedä.
Näkymä Temppeli IV:n huipulta esiintyy myös Star Wars Episode IV A New Hopessa. Kohtauksessa kapinallinen katsoo Temppeleiden I, II ja III suuntaan Millenium Falconin laskeutumista Yavinille. Kohtaus löytyy YouTubesta.
Temppeli V on lähes yhtä korkea kuin Temppeli IV, mayojen ajan toiseksi korkein rakennus. Temppeli VI ei yllä korkeudessaan edellä mainittujen viiden temppelin kanssa samaan luokkaan.
Tikalin kansallispuistossa on paljon rakennuksia ja temppeleitä, joita ei ole kaivettu esiin. Näkyvillä on arvioiden mukaan vain 30%. Loput saavat mielellään pysyäkin piilossa, sillä oppaan mukaan edes nykyisistä rakennuksista ei pidetä hyvää huolta.
Tikalin luonto ja eläimet
Tikal on luonnonpuisto, jonka alueelta löytyy kymmeniä nisäkäslajeja ja satoja eri lintulajeja. Nisäkkäistä vekkuleimpia olivat laumoina hännät pystyssä liikkuvat koatit poikasineen. Toiselta nimeltään ne ovat nenäkarhuja, jotka kuuluvat puolikarhujen heimoon pesukarhun tavoin.
Temppeli IV:n jälkeen suuntasimme Mundo Perdidon alueelle (engl. The Lost World), johon mennessämme opas varoitti meitä olemaan säikähtämättä dinosaurusten karjuntaa. Ja kuinka ollakaan, viidakon keskellä kuului ääntelyä kuin Jurassic Parkissa ikään.
Meidän ei kuitenkaan tarvinnut juosta karkuun nälkäistä tyrannosaurusta, sillä äänet tulivat puiden latvoista, sillä kyseessä on mölyapina. Niitä en nähnyt, mutta pitkäraajaiset hämähäkkiapinat kyllä kiipeilivät puissa ja raunioilla.
Jaguaareja elää Tikalin alueella, mutta niiden näkeminen on harvinaista. Parhaat mahdollisuudet nähdä niitä olisi varmasti aamu- tai iltahämärissä, kun puistossa olisi myös vähemmän ihmisiä.
Tikalin alueen järvessä elää krokotiileja. Niitä emme käyneet katsomassa. Onneksi luin vasta nyt, että alueella on myös myrkyllisiä keihäskäärmeitä.
Alueen linnustosta näimme mm. villikalkkunoita, smaragditukaanin (Emerald toucanet), meksikontöyhtötikan (Chestnut-colored woodpecker) ja tinameita (Tinamou), joita opas kutsui nimellä “mayan chicken”.
Ensimmäinen näkemämme pikkulintu oli keisarinappari (Royal flycatcher), jota eräs lintubongari oli tullut Hondurasista saakka katsomaan, eikä ollut edes nähnyt. Kyseisellä linnulla olisi kuulemma todella komea töyhtö päänsä päällä, mutta lintu levittää sen vain harvoin. Opas kertoi jonkun kerran sen nähneensä. Ja kuvahaun mukaan se onkin todella erikoinen töyhtö!
Perhosista bongasimme suuren pöllökkään (Pale Owl-Butterfly), joita näimme myös Floresissa erään ravintolan yhdeydessä olevassa kasvatushäkissä.
Kannattaako Tikalissa vierailla?
Meidän Väli-Amerikan matkallamme kävimme ensin Copanin raunioilla Hondurasissa. Mielestämme se oli upea paikka. Siellä olevat rakennelmat ovat kuitenkin pienempiä, eivätkä niin näyttäviä kuin Tikalissa. Jos Tikalin jälkeen olisimme menneet Copaniin, olisi se saattanut olla vähän laimeamman tuntuinen kokemus.
Tikal oli Väli-Amerikan reissumme ehdoton kohokohta. Kävimme myös Chichen Itzassa Meksikossa. Vaikka siellä on myös komea temppeli, paljon rakennuksia sekä mahtava pallokenttä, Tikal jäi vielä erityisempänä mieleen.
Chichen Itzaan verrattuna Tikalissa ei ollut juuri turisteja, joita taas kyseinen maailman seitsemän uuden ihmeen joukkoon päässyt kohde veti valtaviksi ruuhkiksi asti. Tärkeimpänä syynä lienee se, että massaturismi ei ole vielä levinnyt täysin voimin Guatemalaan. Matkaaminen sinne on hieman haastavampaa. Chichen Itzassa vieraileminen taas on kovin helppoa Jukatanin niemimaan suosituista lomakohteista. Chichen Itza on myös täynnä turistikrääsän kaupustelijoita, Tikalissa nämä loistivat poissaolollaan.
Chichen Itzassa alue on pienempi ja helpommin hahmotettavissa. Tikal taas metsän keskellä on arvoituksellisempi. Tikalissa pääsee kiipeilemään monille temppeleille maisemia ihailemaan toisin kuin Chichen Itzassa.
Tätä kirjoittaessa tuli sellainen hieman harvinaisempi fiilis, että tänne kohteeseen todella haluaisin vielä palata. Tekisin sen niin, että yöpyisin puiston alueella olevassa hotellissa, jolloin pääsisi tutustumaan alueeseen sekä auringon noustessa että iltahämärissä, jolloin myös eläimet ovat aktiivisempia. Tikal on todellakin Guatemalan helmi, jota ei kannata jättää välistä!
Miten vierailla Tikalissa?
Tikal sijaitsee pohjoisessa Guatemalassa noin 50 kilometrin päässä Floresista, josta on helppo järjestää retki. Kaupungissa on lentokenttä (Mundo Maya International Airport), jonne lentää maan sisällä tunnissa Guatemala Citysta. Kentälle pääsee lentämään myös ainakin Cancunista, Meksikosta. Maata pitkin Väli-Amerikkaa kiertävät taas saapuvat usein bussilla Belizesta tai jatkavat matkaansa sinne, kuten me teimme.
Lipun ostaminen Tikaliin vaatii passin. Jos ostat retken, jonka hintaan lippu sisältyy, passia pitää näyttää ostohetkellä. Jos taas menet Tikaliin aikeenasi ostaa lippu portilta, muista ottaa passi mukaan! Ota käteistä mukaan myös, sillä luottokortti ei käy.
Puistoon kannattaa varata mukaan reilusti vettä, pari litraa, sillä siellä on todella kuuma ja kostea ilma. Oppaan mukaan muovipullot saatetaan takavarikoida portilla, mikäli niitä kantaa näkyvissä. Alueella myydään kylmiä juomia, mutta toki hinnassa on turistilisä.
Omia snäksejäkin kannattaa ottaa mukaan myös. Lounaan me söimme nimittäin puistossa olevassa ravintolassa vasta myöhemmin iltapäivällä, kun aamiaisen taas olimme syöneet aikaisin.
Hyvät kävelykengät (lenkkareilla pärjää) kannattaa olla, sillä Tikalissa kävellään paljon viidakkopoluilla ja kiipeillään raunioille rakennettuja rappusia pitkin. Meitä varoiteltiin, että alueella on paljon kimppuun käyviä hyttysiä, mutta niistä ei ollut pahemmin harmia. Hyönteismyrkkyä kannattaa olla mukana, mutta vaatteilla suojautumisen osalta shortseissa ja lyhythihaisessa pärjäsi hyvin.
Aurinkoon kannattaa varautua myös, mutta itse koin, että viidakossa kuljimme paljolti varjossa. Sääkin oli puolipilvinen, joten aurinkovoide ei ollut kovin tarpeellista. Sateen uhka sen sijaan leijui koko ajan yllämme, mutta onneksi emme saaneet sitä niskaamme. Siihen kannattaa varautua tuomalla mukanaan ainakin kertakäyttösadeviitta.
Muita postauksia Väli-Amerikasta:
- Atitlánjärvi Guatemalassa – Kuuluisa järvi upeissa maisemissa
- Caye Caulker Belizessa – Haiseva paratiisisaari
- Snorklausretki Belizen valliriutalle
- Isla Holbox Meksikossa – Kokemuksia & kenelle saari sopii?
- Vinkkejä Isla Holboxille matkustaville
- Valashairetki Meksikossa – Snorklausta maailman suurimman kalan kanssa
- Chichén Itzá – Yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä
- Väli-Amerikan matkareitti ja parhaat kohteet – Yhteenveto
- Kokemuksia Väli-Amerikasta ja Meksikosta kolmen viikon reissulta
- Väli-Amerikan matkabudjetti – Näin paljon rahaa paloi!
- Väli-Amerikan turvallisuus – Uskaltaako sinne matkustaa?
- Vinkkejä Väli-Amerikkaan – Mitä huomioida käytännössä?
Onko Tikalin rauniot sinulle tuttu kohde? Kiinnostaisiko vierailla Guatemalassa niiden vuoksi?
Lue lisää Guatemalan muista upeista kohteista, Antiguasta ja Atitlánjärvestä!
Tikal olisi mahtavaa joskus päästä näkemään. Kävimme Meksikossa ollessamme upealla Calakmulin maya-rauniolla, jonne piti ajaa viidakon läpi menevää tietä useita kymmeniä kilometrejä. Paikka oli varsin lähellä Meksikon ja Guatemalan rajaa, ja jotain yhteistä historiaa paikoilla ilmeisesti oli.
Voin niin kuvitella nuo viidakon äänet! Ei oo koskaan tullu matkustettua tuolla päin maailmaa ja tuntuu, että nämä mayarauniot on se the juttu. Teillä on sattunut aina hyvä tuuri noiden oppaiden kanssa, ainakin Irlannissa ja nyt tämä. Kuulostaa elämykselliseltä paikalta, minkä voi aidosti kokea vaan matkustamalla paikan päälle 🙂
Kyllä sitä osaa arvostaa hyviä oppaita, heille kannattaa maksaa. Se on tietysti monesti ihan arpapeliä, millainen opas sieltä sattuu tulemaan.
Luonto, mayarauniot ja meri olivat ainakin minulle ne tärkeimmät jutut tuolla suunnalla matkustaessa!
Tikal on kyllä näistä “vanhoista raunioista” ehdottomasti vaikuttavin! Juurikin nuo korkealle vehreyden keskeltä nousevat temppelit ja mahdollisuus nousta niiden päälle ihailemaan näkymiä huipulta (tai edes puolesta välistä).
Fyysisesti kohde on aavistuksen vaativat, kuten totesit, niin kuumassa ilmanalassa vettä kuluu portaita noustessa ja muutenkin kävelymatkaa kertyy jonkun verran, mutta kyllä siitä vielä normaalikuntoiset (?) senioritkin selvisivät pari vuotta sitten. Opas on myös tuolla ehdoton, sillä muuten saattaisi ohittaa vaikka niitä vielä esillekaivamattomia “temppelikumpuja” niitä ymmärtämättä.
Kyllä siellä tosiaan normaalikuntoinen hyvin pääsee liikkumaan. Ja opas oli meille todella arvokas ehdottomasti.
Mikä paikka!!!! Luonto ja historia samassa paketissa. Ja nuo söpötnenäkarhut – vai ovatko ne kilttejä?
Koatit kulkivat aivan rauhassa porukalla nenä maassa, eivät paljoa ihmisistä välittäneet.
Retkenne näyttää mielenkiintoiselta. Ollut varmaan hyvin onnistunut. Onneksi ette törmänneet käärmeisiin.
Kunpa pääsisi edes chizen itzaan. Sen jälkeen voisi haaveilla Tikalista. Nuo Maya paikat kun kiinnostavat kovin.
Mielenkiintoista oli ja paljon paremmin meni kuin mitä olisi voinut luulla. Ei näkynyt käärmeitä luonnossa.
Tikalin rauniot ja Guatemala oli hienoa joskus nähdä omin silmin. Oletteko siis nyt olleet tuolla vai oliko tämä vanhempi reissu?
Tikalissa olimme juuri heinäkuun 2022 loppupuolella. Pitäisi tosiaan laittaa tarkemmin vielä nämä päivämäärät blogiin, vaikka koko ajan reissulta livenä päivittelin IG:ta.