Copanin rauniot Hondurasissa olivat ensimmäinen oikea kohteemme Väli-Amerikan ja Meksikon matkallamme. Saimme kyllä matkustaa aika rutkasti sinne päästäksemme. Lopulta matka oli vaivansa arvoinen. Tällainen oli visiittimme maahan, jota on tituleerattu yhdeksi maailman vaarallisimmista sota-alueiden ulkopuolella.
Pitkä matka kohteeseen
Edellisessä postauksessa kerroin, että lensimme Finnairilla ensin Dallasiin, ja sieltä American Airlinesilla Cancuniin, Meksikoon. Cancunissa nukuimme yön, ja lensimme San Salvadoriin, El Salvadorin pääkaupunkiin Volaris-yhtiön lennolla.
San Salvadorin lentokentällä meitä ei ollut vastassa sovitusti hotellin kautta järjestetty kuljetus. Onneksi eräs paikallinen, englantia puhuva nainen tuli avuksi. Hän soitti hotelliin, ja selvitti, että kyyti tulee. Hotellissa ei puhuttu englantia, niin tämä olisi ollut meille aika vaikeaa hoitaa. Nautimme siis lämmöstä tunnin verran kyytiä odotellessamme.
Matka kentältä hotellillemme kesti tunnin, ja maksoi 30 USD. Olimme nostaneet jenkkitaaloja reilusti Dallasin lentokentältä. Ne olivat käypää valuuttaa El Salvadorissa samoin kuin bitcoinit, mutta en tiedä, miten niillä olisi maassa voinut operoida mikäli sellaisia omistaisi.
Yövyimme Cinco Hotel B&B:ssa (kiitos vinkistä Cilla Maria, lukekaa San Salvodarista hänen postauksestaan), jossa yö maksoi 57 USD. Koko illan satoi aivan kaatamalla, joten olimme sitten vain hotellissa, emmekä nähneet kaupungista sitäkään vähää, mitä olimme miettineet. Vähän harmittaa, että meillä ei ollut aikaa allokoitavaksi enempää tähän pieneen maahan.
Copanin raunioille matkustaminen El Salvadorista
Olin varannut ennakkoon meille kuljetuksen San Salvadorista Copanin raunioille Hondurasiin. Shuttle-bussien aikataulut eivät sopineet meille, tarjontaa oli yllättävän vähän ja sitä oli netistä hieman vaikea löytää.
Sain sähköpostitse yhteyden Salvadorean Tours -yhtiöön, joka järjesti kuljetuksen hintaan 150 USD. Tällä summalla olisi voinut tehdä päiväretken palaten takaisin, mutta me siis halusimme jäädä Copaniin. Asiointi onnistui hienosti englanniksi Fernandon kanssa. Maksu hoitui etukäteen Paypalin kautta.
Sovittu kyyti saapui täsmällisesti 4:30 aamulla hotellimme eteen. Selvitimme Google Translator offlinen kanssa, että Hondurasiin matkustaakseen pitää tehdä ennakkoon applikaation kautta joku lomake. Siinä me hotellin wifin alueella onneksi saimme tämän säädettyä kuntoon ennen lähtöä.
Nousimme sitten vaimoni kanssa kahden minibussiin, ja lähdimme pimeälle tielle. Vastaan tuli autoja ruuhkaksi asti. Pian jo aurinko alkoi nousta paljastaen hienoja maisemia, esimerkiksi tulivuoren. Ympärillämme oli vehreitä maisemia, vuoria ja laaksoja. Matkassa mutkia riitti, kun rinteitä ajettiin ylös ja alas. Tiet olivat ihan suhteellisen ok muutoin.
Ajoreitti kulki Guatemalan kautta. Rajamuodollisuudet El Salvadorin ja Guatemalan välillä sujuivat nopeasti ja helposti, eikä mitään papereita tarvinnut täyttää tai maksuja peritty.
Guatemalan ja Hondurasin rajalla kesti hieman kauemmin. Hondurasiin päästäksemme meidän piti maksaa 80 lempiraa eli noin 3,50 USD per henkilö. Rahaa vaihdoimme tätä varten pienellä summalla ulkona olevalta rahanvaihtajalta.
Copanin kaupunkiin on rajalta enää 10 kilometriä matkaa. Kokonaisuudessaan matka kesti kuutisen tuntia ilman mitään pidempiä ylimääräisiä pysähdyksiä. Hotel Marjennyyn saavuimme siis kello 11 maissa, ja onneksi saimme heti huoneemme.
Copan Ruinas, kaupunki ja rauniot
Copanin raunioilla vierailevat tekevät alueelle yleensä joko päiväretken Guatemalasta tai El Salvadorista, elleivät yövy läheisessä Copan Ruinas -kaupungissa. On siis hieman hämäävää, että tällä nimellä viitataan molempiin sekä kaupunkiin että raunioihin. Tässä jutussa Copanin rauniot viittaavat mayojen historialliseen kaupunkiin.
Hondurasin kerrotaan olevan yksi maailman vaarallisimmista maista sota-alueiden ulkopuolella. Ulkoministeriön matkustustiedote kertoo turvallisuustilanteen olevan heikko koko maassa. Meitäkin hieman mietitytti matkustaa sinne, varsinkin kun kuulimme siellä olleen juuri mielenosoituksia.
Copan Ruinas kuitenkin osoittautui todella rauhalliseksi ja turvallisen tuntuiseksi paikaksi, kuten ennakkoon tutustumalla pystyi päättelemään. Muualle päin maata turistisaaria lukuunottamatta en kyllä matkustaisi.
Kaupunki on pienehkö, hiljaisen oloinen ja ihan kuvauksellinen. Turisteja oli yllätyksekseni todella vähän. Kaupungissa tunnuttiin elävän myös aitoa elämää, eikä kaikkea ole rakennettua turisteja silmällä pitäen. Toki ravintoloita ja hotelleja on paljon, mutta ei mitenkään överisti.
Hotelliin asettumisen jälkeen kävelimme noin 10 minuuttia etsien lounaspaikkaa. Päädyimme Restaurante La Casa de Todoon syömään quesadilloja. Ruoka-annos maksoi 200 lempiraa eli noin 8 euroa, olut 45 lempiraa eli alle 2 euroa. Laskuun oli valmiiksi lisätty “propina” eli tippi.
Copanin rauniot, vihdoinkin!
Lounaan aikana alkanut sade onneksi loppui, ja lähdimme kävelemään kohti Copanin raunioita. Kaupungista matkaa kertyi noin 1,5 kilometriä. Lunastimme 15 dollarin liput vierailukeskuksesta, ja suuntasimme alueelle. Ihastuimme paikkaan heti. Raunioita, maisemia, vehreyttä, puna-aroja lentelemässä ja puissa, eikä montaa muuta turistia! Mietimme, että kyllä tänne vain tulla kannatti.
Esikolumbiaanisen ajan mayakaupunki on kukoistanut noin 400-800-lukujen aikana. Tuolloin Copanin laaksossa on saattanut asua jopa 25 tuhatta ihmistä. Esiin kaivettujen raunioiden alue on kuitenkin sen verran pieni, että siihen tutustuu kätevästi muutamassa tunnissa, mutta jos aihe kiinnostaa, aikaa saa kulumaan varmasti koko päivän. Näillä raunioilla sai vielä kiipeillä, toisin kuin vaikka Meksikon Chichén itzássa.
Mayojen vanhoja kaupunkeja Väli-Amerikassa ja Meksikossa on paljon. Olen tyytyväinen, että aloitimme Copanista, sillä Guatemalan Tikalin jälkeen se ei olisi varmastikaan tehnyt niin suurta vaikutusta. Kolmas rauniokaupunki, jossa vierailimme viimeisimpänä, oli juuri mainittu Chichén itzá.
Macaw Mountain ja punaiset linnut
Copanin raunioilta otimme tuktukin 3 dollarin hintaan hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle Macaw Mountainille. Paikka on lintujen pelastus- kuntoutus- ja vapautuskeskus. Se pyrkii palauttamaan alueen mahtavien lintujen, puna-arojen (ara macao) elinvoimaisuuden.
Copanin raunioilla lenteli kyseisiä lintuja. Niitä näki helposti siellä, sillä ne olivat luontoon vapautettuja lintuja, joita alueella ruokittiin. Macaw mountain on pelastanut niitä esimerkiksi ihmisten hylättyä lemmikkinsä.
Pääsymaksu alueelle oli 10 USD. Alue, jossa lintuja hoidettiin häkeissä, oli yllättävän laaja. Meiltä meni sen kiertämiseen lähes tunti. Puna-arojen lisäksi näimme muitakin aroja sekä myös muita lintuja. Viidakon keskellä oli leppoisaa kävellä lintujen ääntelyä kuunnellessa. Välillä vapaita yksilöitä lenteli oksistossa. Suretti vain, että kaikki nämä upeat, värikkäät tropiikin linnut eivät saaneet lentää vapaana esi-isiensä mailla. Älkää ottako lemmikiksi papukaijaa.
Keskukselta palasimme tuktukilla hotellille, jossa viilennyimme iltapäivän kuumuutta vastaan pienessä uima-altaassa. Hotellin terassilta oli hienot maisemat kaupungin suuntaan ja vuorille.
Illallista söimme 3 Tiempos -ravintolassa keskusaukion kupeessa. Jälleen ravintolassa ollessamme alkoi sataa, ja kunnolla satoikin. Mutta sade laantui, ja pääsimme kastumatta kävelemään hotelliimme. Hotel Marjenny ei ollut mikään luksuslukaali, mutta kyllä siellä yhden yön vietti, kun hintakin oli vain 38 USD.
Seuraavana aamuna heräsin jetlagin takia niin aikaisin, että paikalliset kukot saivat herätä minun lauluuni. Hyvää tässä oli se, että pääsimme ihailemaan auringonnousua.
Aamusta kaupungista meni sähköt, jotka eivät palautuneet ennen kuin jatkoimme matkaa kello 11. Muistutuksena tästä tapauksesta se, että täytyy pitää aina riittävästi käteistä mukana, sillä luottokortilla ei katkosten aikana pysty maksamaan. Taalat kävivät maksuvälineenä, mutta vaihtorahat tulivat Hondurasin lempiroina.
Matkamme jatkui Antiguaan, Guatemalaan, joten jatka lukemista!
Muita postauksia Väli-Amerikasta:
- Atitlánjärvi Guatemalassa – Kuuluisa järvi upeissa maisemissa
- Tikalin rauniot Guatemalassa – Upeimmat mayarauniot
- Caye Caulker Belizessa – Haiseva paratiisisaari
- Snorklausretki Belizen valliriutalle
- Isla Holbox Meksikossa – Kokemuksia & kenelle saari sopii?
- Vinkkejä Isla Holboxille matkustaville
- Valashairetki Meksikossa – Snorklausta maailman suurimman kalan kanssa
- Chichén Itzá – Yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä
- Väli-Amerikan matkareitti ja parhaat kohteet – Yhteenveto
- Kokemuksia Väli-Amerikasta ja Meksikosta kolmen viikon reissulta
- Väli-Amerikan matkabudjetti – Näin paljon rahaa paloi!
- Väli-Amerikan turvallisuus – Uskaltaako sinne matkustaa?
- Vinkkejä Väli-Amerikkaan – Mitä huomioida käytännössä?
Onko Copanin rauniot sinulle tuttu kohde?
Kiitos linkistä ja ihana kuulla, että tykkäsitte Copánista. Rauniot kuuluu omiinkin suosikkeihin Tikalin ohessa. Harmi, että jouduitte odottamaan kyytiä San Salvadorin kentällä. Jos joskus suuntaatte takas noille kulmille, niin kannattaa ehdottomasti viettää El Salvadorissa muutama päivä. Meni ainakin itellä Keski-Amerikan suosikkimaiden joukkoon 🙂 Hondurasiin haluaisin myös joskus palata, mutta epäilyttää itteäkin turrealueiden ulkopuoliset kohteet, enkä kyllä välttämättä lähtis yksin naisena sinne.
Ehkä nuo maat ovat jossain vaiheessa sellaisia, että niihin turistit matkaavat suuremmin joukoin, mutta turvallisuustilanteen / maineen pitäisi sitä varten parantua.
Enpä äkkiseltään muista, että itselleni olisi koskaan käynyt niin, että hotellilta / retkenjärjestäjältä tms. ei oltaisi vastassa sovitusti. Onneksi tilanne ratkesi helpohkosti. Copanin raunioilla olisi mukava joskus vierailla, rauniot kuuluvat myös omiin kiinnostuksen kohteisiin. Tässä tapauksessa kuitenkin puna-arat saattavat kiinnostaa vielä enemmän; suuret ara-linnut kuuluvat ilman muuta omiin suosikkeihini.
Onneksi odottelimme kuskia kuitenkin ihan keskellä päivää, eikä yöllä, joten aika pienillä kommelluksilla me lopulta reissusta selvisimme.