MaapalloilijaMatkablogi - palloilua ympäri maailman

Valashairetki Holboxilta – Snorklasin meren jättiläisen kanssa!

Isla Holbox Jukatanin niemimaan lähellä Meksikossa on tunnettu siitä, että sen lähivesiin kokoontuu valashaita. Nimi laittaa arvuuttelemaan, että kumpi mahtaakaan olla kyseessä valas vai kala? Nuo lempeät jättiläiset ovat maailman suurimpia kaloja, ja siten myös suurimpia haita. Ne saapuvat Meksikon vesille touko-syyskuun välisenä aikana. Sellaisen näkeminen on ollut yksi iso haaveeni. Tällainen kokemus oli valashairetki Holboxilta.

valashairetki-holboxilta
Siinä se komeus esittelee kiduksiaan eli todistettavasti kala on kyseessä! Jutun kuvat ja video on otettu itse GoPro 7 Silverilla.

Valashairetki Holboxilta

Varasimme retken hotellimme kautta hintaan 3360 pesoa eli 170 euroa. Kallis päiväretki oli siis kyseessä. Hintaa nosti 5%:n korttimaksulisä. Retkien järjestäjiä on saari pullollaan. Halvin hinta, jonka näin oli 2500 pesoa, mutta pääosin hinnat pyörivät 3000 peson molemmin puolin.

Golfkärry nouti meidät aamulla anivarhain hotellilta. Retkelle lähdettiin samaan aikaan monien muiden veneiden ja turistien kanssa. Meidän veneessämme oli kahdeksan henkeä ja kaksi miehistön jäsentä.

valashairetki Holbox Meksiko
Alkumatkasta veneemme kiiti pitkin lähes tyyntä vettä kohti nousevaa aurinkoa.

Ensimmäinen valashaihavainto

Aamu oli upea ja meri kohtalaisen tyyni, kun vene lähti kiitämään laiturista. Jossain kohtaa matkalla meitä viihdyttävät veneen vieressä hyppivät lentokalat. Ne pysyvät ilmassa uskomattoman kauan.

Ajelimme lähes pari tuntia, kunnes saimme ensimmäiset valashaihavainnot. Alueella oli ilmeisesti vain yksi tai muutama valashai, mutta veneitä sen sijaan parisenkymmentä. 

Homma toimii niin, että jokaisella veneellä on vuoronsa, jolloin kaksi henkilöä ja opas hyppäävät snorkkelivarusteiden kanssa veteen, ja uivat valashain läheisyydessä sen minuutin pari, kunnes se ehtii uimaan kauemmas. Jokainen veneessä saisi kaksi mahdollisuutta uida valashain kanssa. 

Ensimmäiset löytämämme valashait kuitenkin katosivat pian. Meidän veneestämme vain ensimmäinen kaksikko ehti snorklata sen kanssa. No, sitten vain uutta matoa koukkuun eli ajelemaan kohti avomerta, jossa kuulemma olisi paljon lisää niitä. Mikäänhän ei ole varmaa, kun etsitään luonnossa eläviä villieläimiä laajalta merialueelta.

valashain kanssa snorklaaminen
Homma toimi niin, että yhdestä venekunnasta kerrallaan kaksikko oppaineen snorklasi hetken valashain kanssa.

Valashaiden etsintä jatkuu

Erehdyin istumaan tämän siirtymän ajaksi veneen etuosaan. Aallokko kasvoi isommaksi, jolloin veneen puskiessa niitä päin keula laskeutui aallon harjalta usein kovalla iskulla aallon pohjalle. Minun täytyi olla koko ajan jalkojen ja käsien varassa ottamassa näitä iskuja vastaan. Muutoin olisi pomppinut penkillä häntäluuni tohjoksi holtittomasti veneen liikkeessä lennellen. 

Kun kovaa ajoa jatkui jälleen lähes parin tunnin verran, mietin siinä, että mahtaako nyt jonkun kalan näkeminen todella olla tällaisen kyydin arvoista? Tuntui, että jos vielä jatketaan kauemmaksi, ollaan kohta Kuubassa

Vihdoin saavuimme alueella, jossa veneitä oli paljon. Ja niin oli valashaitakin! Selkäeviä näkyi siellä täällä, kun nuo suuret kalat uivat pinnan läheisyydessä suuri suu auki syöden planktonia. Jälleen snorklausparit valmistautuivat valashain kohtaamiseen.

valashairetki Holboxilta
Myös veneestä pääsimme näkemään valashain lähietäisyydeltä. Harmi, kun oli vielä kameran linssissä pisaroita oman pulahdukseni jäljiltä!

Valashain kanssa snorklaaminen

Kun oma vuoromme tuli, istuimme veneen reunalla ja odotimme oppaan kehotusta hypätä mereen. Venettä ohjailtiin taitavasti ja molskahdimme veteen turvallisen etäisyyden päähän valashain reitiltä. Vau, mikä eläin se onkaan niin kooltaan kuin ulkonäöltäänkin valkoisine täplineen! 

Uimme sen rinnalla minkä jaksoimme, kunnes vedessä sulavammin uiva kala jätti meidät kyydistä. Saman kokemuksen pääsimme kokemaan kahteen kertaan. 

Valashai voi kasvaa jopa 18 metrin mittaiseksi. Keskimäärin ne ovat 12 metrisiä, mutta on vaikea arvioida, olivatko näkemämme yksilöt niin suuria. Veikkaan, että ne olisivat olleet alle kymmenmetrisiä. 

Snorklaus tapahtui avomerellä, jossa aallokko oli suhteellisen kova. Pelastusliivi oli pakollinen apuväline jokaiselle. 

Sen lisäksi, että aallokko aiheutti kipua ja tuskaa matkan aikana veneessä, alkoi sen paikallaan ollessa tulla vähän huono olo veneen noustessa ja laskiessa aallokon mukana. Pahemmin ei merisairaus onneksi iskenyt katsellessa valashaita ja muiden snorklaamista. 

Yhtä hyvä ei ollut tilanne siinä veneessä, jonka matkustajat pelastimme kyytiimme avomereltä kelllumasta rikkinäisestä veneestä paluumatkalla. Siellä oli mies, joka voi pahoin ja oksenteli laidan yli mereen. He olivat kuulemma ehtineet odotella apua yli tunnin. Olisi kannattanut ottaa hyvinvointipilleri ennen merille lähtöä (ei pahoinvointipilleriä!). 

valashai
valashai Holbox
valashairetki holboxilta

Paluumatka saarelle

Paluumatkalla meillä oli vielä lyhyt, vapaa snorklauspysähdys. Vesi oli kuitenkin sameaa, enkä oikein nähnyt mitään meressä, joten pysähdys oli turha. Ei mitään verrattuna snorklaamiseen Belizen valliriutalla, mikä oli aivan huikea elämys. 

Vielä ennen kotimatkaa pysähdyimme monen muun veneseurueen tavoin syömään lounasta upealle rannalle. Alueella oli matalia hiekkasärkkiä, turkoosia vettä ja kauempana näkyi isoja lintuparvia. 

Kyseinen paikka on kartassa nimellä Bahia Ceviche. Nimensä mukaisesti saimmekin cevicheä syötäväksi. Veneen henkilökunta kokkasi sen matkan aikana. 

Ceviche on raakaa kalaa kypsytettynä limetillä. Vähän epäilytti kyseinen ateria, kun kala oli kuitenkin ollut veneen matkassa koko päivän, mutta ei siitä mitään jälkiseuraamuksia koitunut. Vaimo oli kyllä kaukaa viisaana tilannut meille guacamolet, mutta vain hän sai sellaisen annoksen. 

Saavuimme retkeltä takaisin myöhään iltapäivällä, joten koko päivä meni valashaiden perässä merellä ajellessa. Ja vaikka retken hinta oli korkea, niin kyllä kannatti käydä. Tällaiset luonnon tarjoamat elämykset jäävät mieleen parhaiten. 

Lounas nautittiin näissä maisemissa luonnonsuojelualueella!

Valashairetki Holboxilta – huomioi nämä seikat

  • Valashait tulevat Jukatanin niemimaan läheisyyteen toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Paras aika nähdä niitä ovat heinäkuu ja elokuu, jolloin myös sääolosuhteiden pitäisi olla hyvät. 
  • Matka veneellä valashaiden luo voi kestää 1,5 tunnista 3,5 tuntiin, mikäli niitä löydetään. 
  • Valashai on vaaraton eläin. Snorklatessa valashaihin pidetään etäisyyttä, sitä ei kosketa ja varotaan sen pyrstöä.
  • Kannattaa ottaa mukaan evästä ja juotavaa. Retken hintaan kuului voileipä aamiaiseksi ja cevicheä lounaaksi sekä juotavaa. 
  • Veneessä on katos, mutta se ei suojaa kaikkia ja joka suunnasta koko matkan ajan. Mukaan kannattaa ottaa vaatteita, hattu, aurinkolasit ja esimerkiksi pyyhe auringolta suojautumiseksi. Muuten päivän aikana ehtii hyvin polttaa sen kohdan, esimerkiksi jalat, joita varjo ei suojaa. Käytettävän aurinkorasvan tulee olla koralliystävällistä.  
  • Ovatko valashairetket sitten eettisiä? Ainakin eläintä häirittiin mahdollisimman vähän, sillä vain kolme ihmistä (kaksi turistia ja opas) on sen kanssa vedessä kerrallaan. Eläin on avomerellä omassa luonnollisessa ympäristössään, ja vapaa liikkumaan, minne haluaa. Jos se kokee itsensä häirityksi, se voi sukeltaa syvyyksiin ja uida pois. 
  • Holboxin lisäksi Meksikossa Jukatanilla snorklausretken voi tehdä Cancunista tai Isla Mujeresilta. Maailmassa valashaita voi nähdä monilla alueilla Väli-Amerikan ja Meksikon lisäksi. 
maailman suurin kala

Muita postauksia Väli-Amerikasta:

Kiinnostaisiko sinua tehdä valashairetki Holboxilta tai jossain muualla?

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

2 comments