Uskomaton määrä hikeä kastelee pään ja paidan, vaikka olen liikkeellä shortseissa ja t-paidassa, eikä ulkona ole kuin noin 15 astetta lämmintä. Vaimo heittää takkinsa pusikkoon odottamaan paluutamme takaisin. Välillä pysähdymme tasaamaan hengitystä ja hörppäämään vettä. Suuntanamme on Reinebringen, vuorenhuippu ja näköalapaikka Lofooteilla Norjassa.
Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.
Lue ja kuuntele kirjoja 30 päivää ilmaiseksi Nextorylla*
Reinebringen on suosittu kohde
Lofootit tarjoavat monia patikointikohteita, jotka sopivat päiväreissun määränpäiksi. Yksi parhaista ja suosituimmista on Reinebringenin vuori lähellä Reinen kylää.
Aiemmin Reinebringenin huipulle kiipeäminen oli vaikeampaa ja vaarallisempaa kuin nykyään. Ihmisiä kuoli ja vammautui vaeltaessaan vuorelle mm. putoamisten ja päälle vierivien kivien takia.
Vaaroja on nykyäänkin, mutta kiipeämistä helpottamaan aukenivat vuonna 2019 kiviset askelmat, jotka johtavat lähes huipulle saakka. Tämä on lisännyt kohteen suosiota.
Sesonkiaikana huippu vetää varmasti useita tuhansia selfieiden ottajia päivittäin. Ruuhkia välttääkseen kannattaakin suosia varhaisia aamuja tai myöhäisempää iltapäivää.
Reinebringenin huipulta avautuu upeat näkymät Reinen kylään, merelle ja vuorille. Kiipeäminen ylös on hieman hapokas urakka, mutta todellakin vaivan arvoinen. Ylhäällä rasitukset unohtuvat nopeasti, kun pääsee ihailemaan henkeäsalpaavia maisemia!
Ota Maapalloilija seurantaan Facebookissa, Instagramissa ja blogit.fi:ssa!
Reinebringenin kiipeilyreitti
Reinebringen on vain 448 metriä, joten se jää todella monien muiden Lofoottien kohteiden varjoon korkeutensa puolesta. Siitä huolimatta näkymät sen huipulta ovat yhdet Lofoottien ikonisimmista.
Sosiaalisessa mediassa jaetut huikeat kuvat ovat lisänneet kohteen suosiota entisestään. Kohteen helppous on myös sen valtti.
Ylös vievät portaat ovat valmistuneet heinäkuussa 2019. Kiviset askelmat ovat nepalilaisten sherpojen rakentamat. Hintaa projektille tuli 7 miljoonaa Norjan kruunua.
Portaat vievät 50 metrin päähän Reinebringenin huipusta. Tällä hetkellä askelmia on noin 1600. Reitti mahdollisesti viimeistellään ylös asti jossain vaiheessa. Nousun loppuosa on siis ihan omalla vastuulla.
Reitin lähtöpiste on selkeästi merkitty, joten se on helppo löytää. Askelmat nimittäin alkavat heti reitin alkupisteestä.
Pysäköinti Reinessä
Reinen kylä sijaitsee Lofoottien eteläisimmällä Moskenesøyan saarella. Ajomatkaa Svolværista kertyy reilut pari tuntia.
Reinen kylässä on maksullinen parkkipaikka, johon Reinebringenille kiipeävien odotetaan parkkeeraavan autonsa. Tilaa olisi ollut hyvin, mutta maksu olisi pitänyt suorittaa jollakin sovelluksella. Kävelyä Reinebringenin reitin lähtöpisteelle olisi kertynyt muutama kilometri.
Monet parkkeeraavat autonsa E10-tien varteen pientareen puolelle. Me jätimme auton Steffenakkenin levähdysalueella. Se on ensimmäinen levennys Reinebringenin jälkeen etelän suuntaan. Se löytyy Google Mapsista nimellä “Reine, parking for Reinebringen”.
Tuolla levähdysalueella oli hyvin pysäköintitilaa. Sieltä matkaa nousun alkupäähän tulee 1,3 kilometriä. Sillalla ja ajoradan vieressä menee kävelyreitti, joten tuon matkan pystyy hyvin kävelemään Reinebringenin reitin alkupäähän.
Kenelle Reinebringen sopii?
Lofoottien mittapuulla Reinebringenille johtava reitti on tasoa “helppo”. Pääosin kävellään kivisiä askelmia pitkin, mutta loppumatkasta on kavuttava omin avuin kivisessä ja mutaisessa maastossa. Jos on satanut, niin tämä kohta on takuulla luistava.
Vierivät kivet aiheuttavat tällä kohdalla reittiä riskin myös. Pienikin kivi on vaarallinen alempana oleville, joten huuda “ROCK!”, jos potkaiset kiven irti.
Huipulle selviytyy hyvin normaalikuntoinen, mutta liikuntakykyinen sohvaperunakin sinne pääsee. Reinebringenin opaskyltissä varoitellaan, että sinne kiipeäminen ei ole perheaktiviteetti. Monet lapsiperheet koirineen ja hyväkuntoiset eläkeläisetkit huipun näyttivät saavuttavan.
Miten varautua Reinebringenin kiipeämiseen?
Matkaan kannattaa varata reilusti juomaa ja jotain evästä. Kuiva paita olisi ollut kiva vaihtaa huipulla myös. Ainakin lämpimämpää vaatetta kannattaa varata huipulle maisemien ihailun ajaksi. Siellä on viileämpää ja mahdollisesti tuulista. Matkan aikana saattaa myös alkaa satamaan.
Nilkkoja tukevat ja luistamattomat jalkineet ovat tietenkin hyvät jalassa erityisesti viimeisellä pätkällä kiivetessä ja huipulla taiteillessa. Lenkkareillakin homma näytti onnistuvat kuivalla kelillä.
Kovin pilvisellä ja sateisella säällä en suosittelisi kiipeämistä, koska reitti on silloin takuulla liukas, eikä ylhäältä pystyisi kunnolla ihailemaan maisemia.
Reinebringenin huiputuksen kesto
Meiltä meni reissuun kokonaisuudessaan 2 tuntia 15 minuuttia pysäköintialueelta lähtemisestä sinne takaisin palaamiseen.
Levähdysalueen kyltissä arvioitiin, että huipulle pääsemiseen sieltä kestäisi 1,5 tuntia. Meiltä meni noin tunti, eikä tahti ollut erityisen rivakka.
Ylhäällä ihmettelimme puolisen tuntia ja takaisin tiputeltiin 45 minuutissa. Vähän hitaamman seurueen kannattaa varmasti varata ainakin kolme tuntia koko touhuun.
Matkaa matkapuhelinsovelluksen mukaan tuli yhteensä 4,9 kilometriä. Nousua kertyi 501 metriä ja korkein piste oli 515 metrissä. Askeleista tuli otettua 8200.
Reinebringenin kokemuksia
Kiipeäminen Reinebringenin huipulle on sinänsä helppoa, vaikka portaat ovatkin jyrkät. Kuivalla ja tyynellä kelillä se tuntui myös hyvinkin turvalliselta.
Kiipeäminen itsessään ei ole mikään nautinto.
Siinä mennään muiden kanssa jonossa vastaantulijoita väistellen portaita ylös jalkoihin tuijotellen pää märkänä. Ei mitään matkanteon fiilistelyä siis oikeastaan. Ennemminkin kyseessä on liikuntasuoritus.
Aina välillä alas vilkaistessa matkan etenemisen huomaa, kun välimatka lähtöpisteeseen kasvaa korkeussuunnassa.
Kyllä sen kiipeämisen tuskan aisti monista kiipeilijöistä, kun itse oli jo tulossa alaspäin. Naamat punoittivat, hiki virtasi, hengitys oli raskasta ja askel painoi monilla jo puolivälissä rinnettä.
Täytyy siis sanoa, että tärkeämpi tällä kertaa oli määränpää kuin itse matka. Näkymät ovat nimittäin ainakin minun standardeillani aivan huippuluokkaa! Reinebringen nousi Lofoottien kokemuslistan kärkeen korkeimmalle korokkeelle.
LISÄÄ: Loofoottien road tripin kokemukset.
Muita kiipeilykohteita Lofooteilla
Luin, että Fløya ja Festvågtind olisivat aika samanlaisia kohteita näköaloiltaan kuin Reinebringen, mutta huonojen säiden vuoksi en lähtenyt kumpaakaan kiipeämään.
Ryten on myös suosittu kohde, josta aukeavat näkymät Kvalvika Beachille.
Lue lisää Lofooteista, nähtävyyksistä ja aktiviteeteista pienestä Lofootit-matkaoppaasta.
LISÄÄ: Lofoottien ABC – Kohteet A:sta Å:hon.
SEURAA: Facebookissa ja Instagramissa.
Jaa kirjoitus muille sosiaalisessa mediassa alla olevista napeista.
Heips. Tuli oma matka Lofoteille mieleen tästä postauksesta. Aikaa omastani on jo liki 20 vuotta, mutta kirjoituksesi sain melkein filminauhan tavoin tapahtumat pautumaan mieleeni. Kiitos siitä
Hienoa, eihän tuo kohde vanhene, sinne voisin kyllä mennä toistekin!
Kun luen juttuasi ja näen kuvia reitistä, harmittaa todella paljon, että emme lähteneet tuonne kiipeämään. Portaat kun näyttävät melko helpoilta. Toki juurikin edes takas menevä liikenne näyttää olevan melkoista. Pitääkö laelle kiivetä loppuun asti vai näkyykö maisemia jo ennen?
Melkoisen kalliista on rappusten rakentaminen ollut.
Täytyi kiivetä tuo askelmien lopun jälkeinen noin 50 metriä nousua, jotta pääsi ihailemaan näkymistä. Siitä kohtaa olisi voinut lähteä vielä oikealle päin, missä olisi ollut ehkä huipun kuvauksellisimmat paikat, mutta se loppumatka olisi ollut vähän haastavampaa kiipeilyä. Me jatkoimme hieman vasemmalle ylös, pienen matkan helppoa nousua, ns. toiselle huipulle. Nousun aikana maisemat eivät olleet niin upeat, vaikka korkealta pääsikin katselemaan, mutta ikään kuin väärään suuntaa noihin upeisiin näkymiin nähden.
Ai sherpat on Lofooteillakin ollut hommissa, Norja on hyvin heitä työllistänyt. Vitsit kun pääsisi näihin maisemiin, pienet mahkut moiseen lokakuun alussa.
Heh, vuoren huipulle kiipeäminen portaita pitkin ihmisjonossa ei kuulosta varsinaiselta luontoelämykseltä, mutta upeat maisemat huipulla! Helppouden ja maisemien vuoksi ymmärrettävää, että reitti on suosittu.
Kyllä, Lofoottien luontoelämykset on etsittävä muualta 🙂
Hengästyttävän huikeat maisemat kyllä! Lofootit (ja Pohjois-Norja muutenkin) on houkuttanut jo pitkään. Hieman toki huolettaa, onko Instagram tehnyt paikasta jo liiankin suositun, mutta kokemisen arvoinen se varmasti on.
Instagramia selailemalla olisi voinut luulla, että puolet suomalaisista on siellä. Mutta ei silti ihmismassa tai ruuhkia ollut monessakaan paikassa edes heinäkuussa. Oli se kyllä hieno paikka, ja ilman koronaa olisi itseltäni jäänyt tänäkin vuonna käymättä. Jotain hyvää pahassakin 🙂
Upean kuuloinen ja näköinen paika kyllä! Lofootit on yhä omalla MUST GO – listalla 🙂
Kyllä on Lofootteja hehkutettu kaikkialla, enkä ole kuullut, että kukaan olisi pettynyt 🙂
Mahtavia maisemia! Kyllä nuo maisemat lopulta vaan palkitsee raskaankin patikoinnin jälkeen. Pohjanmaan lakeuksilla asuvalle jokainen mäki tuntuu raskaalta :’D mutta Norjan mittapuulla tuo vaikuttaa suht helpolta! Ylellä onkin pariin otteeseen tullu ohjelma sherpoista, jotka rakentaa näitä rappusia Norjassa, tässä siis yks kohde. Pitääpä tää paikka laittaa korvan taakse, kun joskus lähetään Lofooteille uudestaan.
Tämä oli tosi kivasti kirjoitettu tietopaketti. Meillä on vielä Lofootit haaveissa mutta on kiva ihastella näitä upeita kuvia. Patikoitaisiin mielellään tällaisia vähän haastavampiakin reittejä mutta nyt on toistaiseksi pysyttävä sellaisilla, jotka pystymme tekemään lasten kanssa.
Reinebringenin on merkattu itselle tulevia reissuja varten. Kohdehan tietysti löytyi somen kuvien perusteella, niin kuin monet muutkin Norjan upeat vaelluskohteet. Tuollainen patikointi kannattaa tosiaan tehdä joko tosi varhaisesta aamusta tai myöhään iltapäivästä, kun on vähemmän ruuhkaa.
On nuo maisemat vaan upeat! Meidän piti lähteä Lofooteille lähipäivinä mutta uudet rajoitukset näyttävät estävän matkan. Mutta ei voi mitään, ehkä joku toinen kerta.
Ikävästi nyt tilanne tosiaan muuttui nopeasti taas huonompaan 🙁
Jos kärsit korkeanpaikan kammosta niin reissu huipulle on kaikkea muuta kun miellyttävä.Itselle ylöspäin meneminen olis todella haastavaa aika ajoin ja ylöspäin kiivetessä mietin vain miten pääsee alas hengissä.Onneksi jostain syystä alaspäin tuleminen oli helpompaa kun ylöspäin meneminen.