Kymmenisen vuotta sitten olin kaverini kanssa lähdössä Kaakkois-Aasiaan kahden kuukauden reppureissulle, ja sen päälle vaihto-opiskelemaan Malesiaan viideksi kuukaudeksi. Kyseessä oli ensimmäinen matkani Aasiaan, ensimmäinen pitkä reppureissuni ja ensimmäinen kerta asumista ulkomailla. Kyllä se ensimmäinen kerta jännitti, vaikka reissuun innoissani halusinkin lähteä. Reissujännitys on asia, josta ei paljoa puhuta tai kirjoiteta. Pohdin, että mikä minua oikein jännitti, ja mitä reissusta jäi käteen näin myöhemmin ajateltuna. Lue kokemukseni aiheesta!
Reissun suunnittelu ja lähtö jännittivät
Reissujännitys nosti esiin erilaisia kysymyksiä. Eniten minua mietitytti tuolloin, että miten sitä pärjää, sattuuko jotain, riittävätkö rahat, riittääkö kielitaito, tuleeko ryöstetyksi, saako jonkun trooppisen taudin, joutuuko liikenneonnettomuuteen ja muuta vastaavaa turhaa murehtimista ennakolta.
Suomesta katsottuna koko Kaakkois-Aasia on niin kaukana. Laos, Kambodza ja Vietnam kuulostavat todella eksoottisilta mailta. Malesia on muslimimaa, joten vieras kulttuuri jännitti. Thaimaa nyt sentään on suomalaisten suosima turistikohde, joten eiköhän siellä sentään asiat toimi jotenkuten. Kaikenlaisia epäilyksiä hiipi mieleen.
Tuollainen ajatuskulku on ihmiselle aivan luonnollista. Aivomme rakastavat kaikkea helppoa, tuttua ja turvallista. Toisaalta ne sitten vihaavat kaikkea uutta, epäselvää, vaikeaa ja tuntematonta.
Aivomme haluavat lepoa ja rauhaa, eivät haasteita ja hankaluuksia. Ne yrittävät toimia mahdollisimman energiatehokkaasti välttelemällä haasteita, koska ammoisina aikoina ravintoa ei aina ollut tarpeeksi tarjolla.
Uusien asioiden välttely on siis ohjelmoituna meidän perusasetuksiimme. Ennen selviytymisen todennäköisyys tutussa ympäristössä oli todennäköisempää kuin vaikkapa tuntemattomassa viidakossa.
Ihminen onneksi poikkeaa muista eläinlajeista siinä, että me voimme tarkkailla omia tuntemuksiamme, ja analysoida niitä. Reissujännitys on aivan luonnollista. Se aiheuttaa fyysisiä tuntemuksia, ehkä jopa halun perua koko reissu.
Huolet joutavat romukoppaan!
Onneksi reissujännitykseni oli lopulta täysin turhaa. Tapaamme silti murehtia kaikkia skenaarioita, joista suurin osa ei ikinä toteudu. Kannattaa valmistautua tuollaisiin reissuihin niin, että on avoimin mielin valmis vastaanottamaan mitä tuleman pitää. Kaikkea ei voi suunnitella, ja kaikki ei mene kuten on suunnitellut.
Onneksi reissujännitys ei estänyt minua lähtemästä. Palkinto oli suurempi kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Halusin päästä lämpimään maahan ja vieraaseen kulttuuriin näkemään maailmaa ja oppimaan uutta. Kun haaveilee ja unelmoi jostakin, niin voi saavuttaa sen tai vielä jotain paljon parempaa.
Kun lentokoneen pyörät osuivat Bangkokin lentokentän kiitorataan, niin vielä silloinkin jännitti. En tiennyt, millaisia seikkailuja olikaan tulossa. Mutta nuo seitsemän kuukautta Kaakkois-Aasiassa, monien uusien paikkojen ja maiden näkeminen, ihmisten tapaaminen ja ylipäätään kaikesta selviytyminen olivat mahtavia kokemuksia. Ehkä jopa elämää mullistavia. Ainakin hienot muistot elävät koko loppuelämäni ajan. Kaikesta jää jälki, joka vaikuttaa loppuelämän ajan. En kai muuten tässä nyt tätä vuosien jälkeen kirjoittaisi.
Miksi reissaaminen kannattaa?
Vaikea uskoa, että kukaan jälkeenpäin katuisi matkustelua, vaihto-opiskelua ulkomailla ja uusien kokemusten keräämistä. Mielestäni vaihto-opiskelu pitäisi olla pakollinen jokaiselle suomalaiselle, jotta pieni maamme kansainvälistyisi ja ihmisistä tulisi avoimempia ja ymmärtäväisempiä muita kohtaan.
Henkilökohtaisella ja kansallisella tasolla sulkeutuminen ei kannata. Reissukokemukset antavat ymmärrystä maailmasta. Esimerkiksi omalla kohdallani sukeltaminen kirkkaissa Kaakkois-Aasian vesissä kasvatti huolta merien ja niissä elävien upeiden eläinten elinolosuhteista.
Erilaisten ihmisten tapaaminen ja kulttuureihin tutustuminen olivat myös parasta Kaakkois-Aasiassa vietetyn ajan antia. On hyvä tiedostaa, kuinka erilaista elämää eri maissa vietetään. Esimerkiksi olen työskennellyt lähes koko työurani kansainvälisessä ympäristössä, joten näkökulmien laajentamisesta on oikeasti hyötyä. Se on investointi omaan pääomaan, jota ei voi ottaa pois.
Jos siis mietit, että kannattaako vaihtoon tai johonkin muuhun pidempään reissuun lähteä, niin voin vakuuttaa, että kannattaa. Opintojen anti Malesiassa oli ihan höpöhöpöä, mutta en minä sinne akateemista uraani edistämään lähtenytkään. Kaikki muu kokemus sen sijaan oli tärkeämpää. Ja tuo aika oli elämäni parasta aikaa! Enemmän opin matkustellessa, sekä muiden vaihtareiden ja paikallisten kanssa aikaa viettäessä kuin missään luokkahuoneessa ikinä.
Pitkistä reissusta saa itseluottamusta, kun huomaa, että selviää kaikesta. Kaakkois-Aasiassa kaikenlaisia haasteita koituu kulttuurista, yhteisen kielen puutteesta, olosuhteista ja muusta, mutta kaikki asiat pystyy silti hoitamaan jotenkin.
Tuollaisten reissujen jälkeen sitä sitten taas osaa arvostaa Suomea, kun hommat toimivat. Esimerkiksi täällä on infrastruktuuri hyvässä kunnossa, sosiaaliturva on ylitsevuotavainen ja hyvää terveydenhuoltoa on saatavilla. Maksuton koulutus ja opintotuet ovat jopa länsimaiden mittapuulla erittäin anteliaita.
Esimerkkinä näkyvästä käytännön muutoksesta reissujen seurauksista voisi olla vaikkapa se, että Kaakkois-Aasiassa pystyi syömään ravintoloissa, joissa ei olisi ennen kuvitellut syövänsä. Pystyi vaikkapa syömään katukeittiöissä tai food courteissa, joiden lattioilla kulki koiria ja kissoja. Silloin oli todennäköisempää, että keittiössä ei olisi rottia. Mutta olen minä sellaisissakin paikoissa syönyt, joiden lattioilla näkyi noita isoja jyrsijöitä.
Muistot elävät, hanki siis kokemuksia!
Vaikka reissaamisesta kirjoittaisi, kertoisi ja laittaisi miten paljon kuvamateriaalia tahansa, ei omia kokemuksia pysty täysin selittämään muille. Muiden matkakertomukset ja -videot eivät vedä vertoja sille, että itse on kokenut. Vieraat kulttuurit jättävät jäljen, joka ei lähde pois. Muutoksen huomaa viimeistään kotimaahan palattuaan. Muistot ja kokemukset ovat asioita, joihin elämässä kannattaa panostaa.
Jätä kommentti, onko reissuun lähteminen koskaan jännittänyt sinua, ja miten reissujännitys ilmenee?
LUE SEURAAVAKSI
Eksotiikkaa Euroopassa: Omatoimimatkailijan Albania
Ensimmäinen kosketus Afrikkaan: Aurinkoinen Gambia
Sukella Karibian rytmeihin: Kuuban tunnelmat
Uskon, että on pitkälti kunkin luonteesta kiinni, murehtiiko etukäteen matkan sujumista. Itse olen turvallisuudenhakuinen ja välillä turhankin paljon stressaan jonkin asian sujumista matkalla. Mikko on hyvä matkakumppani, häneltä olen oppinut (ja opin edelleen) , että murehtiminen on turhaa.
Oikeastaan suurin jännitys minulla on aina lentolippuja ostaessa. Joskus jännittää aamun aikaiset lennot ja siitä syystä ollaan aina liian aikaisin kentällä. Ja kotiinpäin tullessa jännitän sitä, että ei tulisi taksikyydeissä ongelmia. Nämä jännitykset ovat kyllä enemmän kontrolloinnin tarvetta. En koskaan jännitä sitä ettenkö selviäisi. Johtunee kasvatuksestani ja syntymäjärjestyksestä perheessä. Muunlainen jännitys taas on mielestäni positiivista, intoa uusista elämyksistä.
Jään sataprosenttisesti nämä tuntemukset! Mun ensimmäinen soolomatka ulkomaille oli vuonna 2011, kun lähdin tekemään datanomilinjan viimeistä työharjoittelua Espanjaan. Se oli helppo siirto, kun menin suomalaiseen firmaan töihin. Tottakai mietin ennen lähtöä, että miten selviän. Olin käynyt tuota ennen vaan lapsena Kreikassa ja sitten perus Ruotsissa ja Virossa. Mutta Epsanjassa ollessa matkakuume nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin ja aloin matkustella enemmän yksin.
Nyt sitten toissakeväänä lähdin yksin reppureissaamaan Keski-Amerikaan 2½ kuukaudeks, ja sama jännitys, pelko ja epävarmuus nosti jälleen päätään. Nyt huolestutti nimenomaan nuo sinunkin ilmoille heittämät kysymykset; saanko jonkun trooppisen taudin, joudunko liikenneonnettomuuteen tai jopa ryöstetyksi. Moni kauhisteli suunnitelmiani ja varoitteli Keski-Amerikan rikollisuudesta. Mutta sitten taas kun matkalla huomasi, että kaikesta selviää ja vieläpä yksin, niin se kasvatti tosi paljon kyllä itseluottamusta 🙂
Hauska kuulla, että en ole ainoa tällaisten kokemusten kanssa! 🙂