Iltasafari Karongwe Private Game Reservessa

Millainen oli iltasafari Karongwe Private Game Reservessa, yksityisessä luonnonpuistossa Etelä-Afrikassa? Tästä jutusta se selviää! Näimme nimittäin monta upeaa eläintä aivan lähietäisyydeltä.

Edellisessä postauksessa kerroin tarkemmin, millainen on yksityinen lodge, jossa yövymme luksustelttamajoituksessa keskellä luontoa. Postauksesta voit lukea tarkemmin puitteista ja tavanomaisesta safarin päiväohjelmasta lisää.

Iltasafari tai oikeastaan iltapäivän safari

Tämä iltapäivän safari on ensimmäinen safariajomme Karongwe Private Game Reservessa, Suur-Krugerin alueella. Krugerin kansallispuistoon on matkaa vajaat sata kilometriä. Saavuimme paikalle alkuiltapäivästä, jonka jälkeen olemme syöneet lounasta, kahvitelleet ja kuulleet villikoirien ja gepardien suojelutyöstä.

Kiipeän safariauton takimmaiselle riville. Ajoneuvossa on paikkoja kuljettajan lisäksi kymmenelle. Lisäksi auton keulassa istuu jäljittäjä, jonka tehtävänä on löytää meille eläimiä nähtäväksi. Kuljettajana toimii kokenut ranger, joka johtaa safariamme. 

Starttaamme yksityisen safarilodgen pihasta hiekkatietä pitkin ja olemme saman tien luonnon keskellä. Safariautossa ei ole seiniä, eikä kattoa, joten viileä tuuli iskee ajettaessa. Autossa on tarjolla huopa, johon voi kääriytyä. Myös sadeviittoja on tarjolla, mutta nyt ei onneksi sada. Kyyti on ajoittain pomppuista, mutta vauhti ei kovin kovaksi nouse. 

Suurempaa huomiota safarilaisten vaatetukseen ei ole kiinnitetty, mutta suosituksena on neutraalit, luonnonmukaiset värit. On mustaa, vihreää, tummaa sinistä, harmaata ja vaaleampiakin sävyjä. Kengiksi riittää lenkkitossut, sillä maastossa ei juuri ole tarvetta jaloitella.  

Safariajon alkaessa ei voi tietää, mitä tulemme näkemään. Toiveita rangerille voi kuitenkin esittää, jotta hän osaa etsiä eläimiä, joita safariryhmä haluaa nähdä. Ainakin leijona taidettiin mainita. Siksi safarilla on niin jännittävää ja kaikki ovat innoissaan. Emme aja minkään eläintarhan halki, jossa eläimet ovat häkeissä ihmisen töllisteltävinä. 

Ensimmäiseksi tavoitamme norsulauman. Jäljittäjä nousee nokkapaikalta auton sisään, sillä norsut saattavat olla arvaamattomia. Me seuraamme kuitenkin rauhallista norsujen etenemistä saaden kuvia lähinnä suurista takalistoista. 

Seuraavaksi löytyy leijonaperhe pusikosta syömästä. Yksityisessä luonnonpuistossa safariautolla saa ajaa pois tieltä, joten kuski puskee auton läpi pusikon jännittävän lähelle eläimiä. Ne eivät tästä ole lainkaan moksiskaan. 

Leijonauros pitää huolta, että pennut saavat syödäkseen. Uros äityy välillä hieman ärjymään, mikä meitä sivusta seuraajia hieman hirvittää. Emo joutuu siksi syömään vähän kauempana, vaikka se onkin tainnut ruoan hankkia perheelle. 

Seuraavia bongauksia olivat kudut ja kirjoantilooppi, kunnes oppaat näkivät kaukana puun oksalla lepäävän leopardin! Se oli kuitenkin niin kaukana, ettei sitä silmällä oikein erottanut. Siihen tarvitsi joko hyvän kiikarin tai objektiivin. 

Minulla oli juuri hankkimani Olympus M.Zuiko Digital ED 100-400mm f/5-6.3 IS, jolla sentään sai leopardista jonkinmoisia kuvia. Lyhyemmän tähtäimen kalustolla varustettu jenkki totesi, ettei viitsi edes yrittää sanoen “I don’t want to embarrass myself”. No, eipä tämä alla oleva kuvakaan nyt oikein onnistunut otos ole.

Nämä kuvat leopardista jäivät valitettavasti parhaiksi kuvikseni koko safarireissultani kyseisestä eläimestä. Leopardi ei nimittäin ihmiselle näyttäydy, jos se ei halua. Myöhemmin näin leopardin kaukana pusikossa kiskomassa saalistaan. Toinen safariautollinen näki sen tilanteen aivan läheltä. Se on siis safarilla aivan tuurista kiinni, mitä näkee ja mitä ei. Luonto antaa mitä antaa.

Yksityisillä safareilla on tapana pysähtyä nauttimaan sundownerit eli auringonlaskun drinkit. Oikeaoppisesti varmaankin nautittaisiin gin tonicia malarialta suojaamaan. Pysähdyimme siis luonnon keskelle illan hämärtyessä. Rangerit kattoivat juomat ja pientä naposteltavaa tarjolle. 

Pienen matkan päähän sai mennä puskaan, jos kova hätä oli päällä. Kauaksi ei kuitenkaan saanut mennä. Lähistöllä kirahvi oli vielä iltaruokailupuuhissa ennen täyttä pimeyttä. Ilta viileni nopeasti auringon laskiessa. Lämpimät vaatteet, kuten pipo ja hanskat tulivat tarpeeseen. 

Kun juomat oli nautittu, oli jo käytännössä pimeää. Ajomatkalla lodgeen jäljittävä etsi vielä tehokkaan lampun valossa eläimiä, jotka liikkuisivat pimeän aikaan, mutta oikein mitään emme nähneet. Pian olimme takaisin lodgessa, jossa oli jo katettuna buffetillallinen. 

Syömisen jälkeen rangerit saattelivat pimeydessä lamppuineen meidät vieraat telttoihimme nukkumaan. Pimeällä ei saanut liikkua yksin. Selailin vielä kameralla ottamiani kuvia, kunnes oli aika mennä nukkumaan sähkölämmitteisen peitteen alle. Sinne ei Etelä-Afrikan viileä yö päässyt telttakankaan läpi pureutumaan. Seuraavana aamuna olisi jo viideltä herätys safarille!