Itä-Suomen road trippimme alkoi suunnistamalla Tampereelta Verlan kautta Imatralle. Siellä toiveenamme oli kokea kaksi alueen kovinta kuuluisuutta, Imatrankoski ja Imatran Valtionhotelli. Nämä kaksi ovat erottamaton osa Imatraa. Imatrankoski on listattu myös Suomen kansallismaisemien joukkoon.
Imatrankoski ja Valtionhotelli
Jos etsii arkkitehtuuriltaan ja historialtaan mielenkiintoista majoituspaikkaa Suomessa, on Imatran Valtionhotellia vaikea ohittaa. Linnamainen rakennus on rakennettu vuonna 1903. Se sijaitsee aivan Imatrankosken partaalla, joten kosken kuohuja pääsee ihailemaan jopa suoraan hotellista.
Imatrankosken kuohut olivat kyllä upea kokemus, joka kannattaa lähteä kokemaan kauempaakin. En ole Suomessa nähnyt sellaisten vesimassojen virtaamista. Komea se uoma oli tyhjänäkin.
Muuta emme oikeastaan Imatralla kokeneetkaan. Sateinen elokuun sunnuntai oli tyhjentänyt keskustan. Juuri mikään ravintolakaan ei ollut auki, ei edes hotellin ravintola. Siispä ruokailimme imatralaisten suosikkipaikassa, Rossossa. En ollut Rossossa syönyt varmaan kymmeneen vuoteen, mutta edelleen raastepöydästä voipi aloitella.
Imatran Valtionhotellin historia
Yksi Suomen tunnetuimmista hotelleista, Imatran Valtionhotelli, on rakennus kuin sadusta. Tällaisessa jugendlinnassa majoittuminen on elämys jo ihan itsessään. Sen takia mekin Imatralle matkustimme.
Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys. Pauhaavaa koskea tultiin ihmettelemään jo 1700-luvulla. Jopa Venäjän keisarinna Katariina II kävi tätä luonnonihmettä todistamassa vuonna 1772. Hänen vierailustaan on lähtöisin perinne esitellä vieraille kuohuvaa koskea erityisin näytöksin.
Matkailun vuoksi Imatralla, kosken partaalla on ollut majoitustoimintaa jo ennen nykyisen hotellin rakentamista. 1800-luvulla paikalla sijaitsi kaksi puista hotellia, jotka paloivat myöhemmin samalla vuosisadalla. Kivisen hotellin rakentamispäätöksen teki Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti.
Hotellin suunnittelusta vastannut arkkitehti Usko Nyström istuskeli rakentamisen aikana useasti kosken kuohuja katsellen. Hänen pikkuveljensä on I.K. Inha, yksi suomalaisen valokuvataiteen suuria nimiä.
Valtionhotelli, alkuperäiseltä nimeltään Grand Hôtel Cascade, valmistui vuonna 1903. Sisällissodan aikaan se palveli sotilassairaalana. Talvi- ja jatkosodassa hotellissa oli Kannaksen armeijan esikunta ja myöhemmin päämajan sotilashallinto-osasto. Sotien aiheuttamien vaurioiden jälkeen hotelli avautui jälleen korjattuna vuonna 1945.
Lue toisesta Suomen legendaarisesta hotellista, Grand Hotel Tammerista Tampereella, ja millaista oli yöpyä Gagarin-sviitissä.
Imatran Valtionhotellin kummitus – Harmaa Rouva
Hotellissa kerrotaan myös kummittelevan. Legendat ovat liikkuneet Suomessa jo sotien aikaan. Huhujen alkuperä on traaginen. Heikkohermoisten kannattaa jättää tämän kappaleen loppuosa lukematta.
Kerrotaan, että eräs pietarilainen nainen saapui hotelliin viettämään yhteistä lomaa rakastettunsa kanssa. Vuotta myöhemmin nainen kuitenkin saapui yksin hotelliin, suruissaa ja allapäin. Hän oli saanut tietää miehensä olleen hänelle uskoton.
Jäähyväiskirjeen miehelleen kirjoitettuaan nainen heittäytyi kuolemaansa Imatrankoskeen. Kirje ei koskaan löytänyt perille, sillä siivooja kadotti sen.
Siivoojan hutiloinnin takia lukematta jäänyt itsemurhaviesti on kertomusten mukaan vaivannut kuollutta naista siitä saakka. Hänen henkensä ei ole saanut rauhaa.
Kummitusta kutsutaan Harmaaksi Rouvaksi. Hotellissa on siitä saakka on raportoitu hänen liikkuneen käytävissä, huonekalujen siirtymistä, ja jopa hänen haamunsa yöllisiä vierailuita asiakkaiden huoneissa. Asiakkaat ovat raportoineet jonkun tuijottavan heitä tai kävelleen heidän huoneessaan öisin.
Vastaanotossa yöllä työskennellyt henkilö on kertonut havainneensa aulassa olevan tuolin istuinosan painuneen alas, vaikka ketään ei näkynyt. Painauma nousi hitaasti ylös äänen saattelemana.
Jotkut ovat myös kertoneet ovien aukeilevan itsestään tai jonkun työntävän täydellä voimalla vastaan, kun he ovat yrittäneet ovia avata. Ainakin voin todeta huoneen oven olleen yksi raskaimmista koskaan avaamistani, joten ei ihme, jos joku luulee jonkun vastustelevan toisella puolella. Muita havaintoja meillä ei tästä onnettomasta rouvasta tullut.
Imatran Valtionhotelli nykypäivänä
Kuuluisa hotelli on restauroitu entiseen kuosiinsa vuonna 1987. Kun saavuimme paikalle, valkoinen, erikoisen näköinen rakennus vei huomiomme. Se on vuosien saatossa juurtunut osaksi Imatrankosken alueen kansallismaisemaa läheisine puistoineen. Rakennusta kiertäessä katolla huomion kiinnittää musta kissa.
Imatran Valtionhotelli sijaitsee aivan Imatran keskustan vieressä, Imatrankosken partaalla. Hotellin asiakkaille löytyy hyvin pysäköintitilaa aivan hotellin edestä.
Kun varaat netissä huonetta, niin huomioi, että varaat huoneen nimenomaan vanhasta Valtionhotellista. Vieressä, noin 100 metrin päässä, on hotellin uusi puoli, jossa sijaitsevat huoneet ovat hieman edullisempia. Mielestäni siellä yöpyvä ei voi kuitenkaan sanoa yöpyneensä Valtionhotellissa.
Scandic-ketju pyörittää nykyisin toimintaa Imatran Valtionhotellissa. Sisätiloissa on entisaikojen tyyli säilynyt hyvin.
Huoneita hotellista löytyy monenlaisia. Me saimme ylimmän kerroksen huoneen, joka oli kohtalaisen suuri, mutta siellä oli vain pieni ikkuna. Harmi, kun alhaalla olisi avautunut näkymä Imatrankoskeen. Valojakaan ei huoneessa liiemmin ollut, joten siellä oli hieman hämärää.
Täytyy todeta, että niin upea kuin rakennus onkin ulkoa, sisätilat kaipaisivat jo charmikasta kasvojen kohotusta, joka palauttaisi loiston hotelliin. Kaikki on jo vähän kulunutta ja kulahtanutta. Maalit lohkeilevat ikkunoiden pielistä, kaakelit halkeilevat kylpyhuoneessa. Tai vaihtakaa nyt ainakin se suihkuverho.
Hotellin vieraiden käytössä on spa, joka sijaitsee uudessa rakennuksessa. Sinne pääsee myös maanalaista yhdyskäytävää pitkin. Spa on yksinkertainen. Löytyy sauna, pienehkö allas sekä kaksi poreallasta, joiden vesi oli liian kylmää, jotta niistä olisi oikein voinut nauttia. Mitään kylpyläelämystä on siis turha lähteä Imatran Valtionhotellista hakemaan.
Imatran Valtionhotellin aamiainen on sitä tavallista Suomen hotellien tasoa, ei mitenkään ihmeellinen tai yllättävä, mutta kaikkea löytyy. Hienointa oli saada ikkunapaikat, kun samalla Imatrankoskea juoksutettiin aivan silmiemme edessä.
Imatrankosken koskinäytös
Jo pelkästään tyhjän Imatrankosken kivisen ja kallioisen uoman näkeminen ällistyttää. Kuinka suuresta koskesta onkaan kysymys! Ei ole ihme, että sitä on saavuttu katsomaan jo satoja vuosia sitten. Aikoinaan kosken kuohunta kuului kilometrien päähän.
Imatrankoski on noin 6000 vuotta vanha, kun vesimassat tekivät reitin Saimaasta Salpausselän läpi. Alueella on esimerkiksi hiidenkirnuja todisteena virtaavan veden voimasta.
Hiidenkirnuja voi ihmetellä läheisessä Kruununpuistossa. 1842 perustettu luonnonsuojelualue on Suomen vanhin. Se perustettiin Venäjän keisarin käskystä.
Imatrankosken voimalan ensimmäinen osa valmistui 1920-luvulla. Siitä lähtien koski ei ole enää virrannut vapaana. Siitä huolimatta koski on yhä edelleen erittäin tärkeä Imatran matkailunähtävyys. Se on yksi Suomen kansallismaisemista.
Tänä kesänä Imatran kaupunki on järjestänyt koskinäytöksiä, jolloin uoma täyttyy virtaavasta vedestä, kun sähköyhtiö Fortum ohijuoksuttaa vettä. Elokuun loppuun asti koskinäytös oli joka päivä kello 18. Talviaikaan näytöksiä on satunnaisesti.
Koskinäytöksen kesto Imatralla on noin 16 minuuttia. Parhaimmillaan kuohut ovat noin puolen välin kieppeillä. Samaan aikaan soi Sibeliuksen Karelia-sarjan musiikki. Kokemus on todella vahva, suosittelen lähtemään joskus kauempaakin katsomaan pelkästään tätä ihmettä.
Parhaita katselupaikkoja on kosken ylittävä silta sekä Valtionhotellin kohdalla, lähes kosken päällä oleva katselupaikka, “alapaviljonki”. Näytöstä voi seurata myös Valtionhotellin näköalatasanteelta tai Koskipuiston rannasta. Näissä vaihtoehdoissa puustoa on kuitenkin jonkin verran edessä. Me katselimme pääosin sillalta, kuten suurin osa muistakin turisteista, joita paikalla oli yllättävän paljon.
Älä muuten koskaan mene uomaan edes sen ollessa tyhjillään. Luukut saatetaan nimittäin avata milloin tahansa. Koskea siis juoksutetaan muulloinkin kuin koskinäytösten aikaan.
Kosken vaarat ymmärrettiin hyvin jo aikoinaan. Pietarilainen rouva ei ole ainoa, joka sen pyörteiden syleilyyn on aikojen saatossa heittäytynyt. Itsemurhia on tehty pahimpina aikoina 1900-luvun alkupuolella jopa noin 30 vuodessa. Tämän vuoksi alueen vartiointia jouduttiin lisäämään.
Oletko sinä majoittunut Imatran Valtionhotellissa ja nähnyt Imatrankosken kuohut?
Pariin kertaan on viimeisen vuoden aikana käyty Imatralla ja kerran myös päästy näkemään koski vapaana. Vaikka valtionhotelli onkin sisältä “parhaat päivänsä nähnyt”, niin siitä huolimatta toiveena on joskus lähiaikoina päästä yöpymään siellä, niin hienolta se ulkoapäin näyttää.
Imatrankoski on kyllä upea paikka! Itsekin käynyt muutama vuosi sitten, mutta tämä paikkaan liittyvä historia oli uutta ja mielenkiintoista luettavaa. Hyvä, ettette törmänneet hotellin kummitukseen 😀
Kummitusjutut on hauskoja, vaikka niihin ei uskokaan 😀
En ole Imatralla käynyt. Tuo hotelli näyttää kivalta, kun on säilytetty tuon näköisenä. Siellä varmaan tulee tunnelma, että olisi siirtynyt ajassa taaksepäin.
Valtionhotellissa (sekä vanhassa että uudessa puolessa) on tullut oltua yötä. Ehdottomasti hotellin ulkonäkö ja kosken läheisyys ovat isoja valtteja, mutta muuten todellakin Scandic-standardi näkyy hyvin perustason aamiaisena ja kulahtaneena ilmeenä. Vanhan ajan charmia on edelleen jäljellä, mutta pieni kunnostus ja persoonallisempi ote tarjoiluihin nostaisi kokemuksen uudelle tasolle. Onneksi luin tästä kummituksesta vasta nyt, muuten ei olisi tullut nukuttua kovin hyvin 😀
En ole käynyt Imatralla mutta usein käynyt mielessä. Tuo hotelli kun näyttää niin upealta. Saattika sitten tuo koski kuohuineen.
Tässä vaiheessa voisi jo melkein todeta, että valitettavasti tuli aikoinaan käytyä täällä jonkun firman palkintogaalan tiimoilta, mutta silloin isohkolla porukalla ja täydellä ohjelmalla itse puitteet jäivät vähemmälle huomiolle, niin, että ehkä kannattaisi laittaa tämä “taas” jonkin kesän matkakohdelistalle – kyllähän tämä kieltämättä Suomen mittakaavassa on oikeasti merkittävä kohde!
Kiinnostavampi kuin uskoinkaan. Virtaavasta vedestä on ensimmäinen kysymys minulla, onko siellä talvella koskikaroja. Kyllä on, mutta ei mitenkään paljon.
Kaikki paikat, missä qummittelee, kiinnostaa minua, mutta lasten pelottelemiseksi tehdyt tarinat ja aidot paranormaalit kokemukset ovat kaksi eri asiaa, eikä lastensadut kiinnosta minua. Kiinnostukseni Imatran Valtionhotellia kohtaan on kuitenkin herännyt.
Itselleni kummitusjutut ovat ennemminkin sellaisia legendoja, joita on hauska tietää historiallisista paikoista.
Olin kesällä, kuohut olivat niin upeat. Jotenkin vanhan puolen huoneeni oli niin pieni, hämärä ja tunkkainen, että tuli mieleen, että ehkä jatkossa haluaisin yöpyä uudella puolella. Mielestäni vanha puolen upeimmat asiat ovat käytävillä ja yleisissä tiloissa ja niihin pääsee kuka vain.
Juu, eipä ne vanhan puolen huoneet niin erikoisia elämyksiä olleet, jotta olisi tarve mennä uudelleen.
Kummitustarinat on aina mielenkiintoisia! Haluaisin joskus itse kokea jotain tuollaista lattian narahtelua tai vastaava. Onpa tosiaan sääli, että huoneet on nuhjuisia ja tuo kylppäri on järkyttävän ruma! 😀
Imatran Valtionhotellissa olisi kyllä joskus mukava päästä käymään, ja näkemään koski myös. On se sen verran ikoninen rakennus. Mutta huone ei kyllä näytä ihan hirveän tasokkaalta, harmi. Noista hiidenkirnuista luin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja ne kiinnostavat myös kovasti.