Itä-Suomi on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen road trip -matkakohde kotimaassa. Siellä on useita erilaisia kohteita ja nähtävyyksiä, joista on helppo poimia mieleisimmät pysähtymispaikat. Saimaan syleilystä löytyy mm. mukavia kesäkaupunkeja, historiaa, kansallismaisemia ja luontokohteita. Tässä jutussa esittelen Itä-Suomen parhaat nähtävyydet.
Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.
Katso Offerilla.com tarjoukset*. Diilisivustolta löytyy -50-90% tarjouksia mm. kauneushoitoloista, kahviloista, ravintoloista, autopesuloista, kampaamoista, kuntosaleista ja muista palveluista.
Itä-Suomen nähtävyydet ja matkakohteet
Teimme elokuussa kuuden päivän mittaisen autoretken Kuutostietä seuraillen etelästä pohjoiseen aina Kouvolasta Kajaaniin saakka. Mielenkiintoisimpia kohteita matkan varrella olivat Imatrankoski, Parikkalan Patsaspuisto, Punkaharju, Savonlinna, Ilomantsi sekä kirsikkana kakun päällä Kolin kansallispuisto.
Verlan maailmanperintökohde, Kouvola
Tampereen suunnasta saapuessamme ensimmäiseksi kohteeksi navigaattoriin laitoimme UPM Verlan tehdasmuseon. Noin 30 kilometrin päässä Kouvolasta sijaitseva entinen tehdasmiljöö kertoo Suomen metsäteollisuuden historiaa. Kyseinen maailmanperintökohde sijaitsee hienolla paikalla vesistön äärellä. Alueelta löytyy hieno mm. vanha puuhiomo ja pahvitehdas. Näihin voi tutustua opastetulla tehdaskierroksella.
Verlan ehkä hienoin rakennus on Patruunan pytinki. Se on 1800-luvun lopulla rakennettu kartanomainen rakennus, jota ympäröi kukkiva puisto. Alueelta löytyy myös ravintola, käsityöpuoti ja nykyisinkin käytössä oleva voimalaitosalue.
Kouvolan suunnalla sijaitsee myös tunnettu Repoveden kansallispuisto. Se jäi meiltä kuitenkin tällä kierroksella katsomatta, kun kohteita oli kertynyt listalle niin monia, ja seuraavaan majapaikkaan oli jo kiire.
Imatran Valtionhotelli ja Imatrankoski
Verlasta auton keula käännettiin kohti Kouvolaa, jossa renkaat pääsivät ensimmäisen kerran iskemään kiinni Kuutostien sateenkosteaan pintaan. Lappeenrannan kohdalla päässä soi väkisinkin “Lähde Lappeenrantaan” -kappale, jossa myös positiiviseen sävyyn todetaan kesälomalla satavan aina.
Lappeenrannan kohdalla emme kuitenkaan hiljentäneet vauhtia kuin juuri sen, mitä liikennerajoitukset vaativat. Pian saimmekin jo kurvata Imatran kuuluisan Valtionhotellin parkkipaikalle, jossa reissun ensimmäinen yö oli varattuna.
Lue lisää Imatran Valtionhotellin historiasta ja kummituksesta.
Majoituimme tuossa linnamaisessa 1900-alun rakennuksessa ylimmässä kerroksessa. Paikassa on ollut majoitustoimintaa jo ennen kyseisen kivirakennuksen valmistumista, sillä Imatra oli Suomen ensimmäinen matkailukohde jo 1700-luvulla. Ulkomailta asti nimittäin lähdettiin Imatralle katselemaan Imatrankosken kuohuja ennen kuin sen se padottiin.
Imatrankoski päästettiin valloilleen koskinäytöksen merkeissä kello 18. Kuohuva uoma oli todella vaikuttava nähtävyys. Se on myös yksi Suomen kansallismaisemista.
Imatralta ei sunnuntaisena sateisena iltapäivänä oikein löytynyt erikoisempia auki olevia ravintoloita, kun hotellinkin ravintola oli suljettu. Siksipä söimme imatralaisten suosikkipaikassa, Rossossa. Ja raastepöydästä voipi sitten aloitella…
Parikkalan Patsaspuisto
Imatralta vain reilut 50 kilometriä Kuutostietä koilliseen on yksi idän ihme. Nimittäin Parikkalan Patsaspuisto. Se on pakollinen pysähdyspaikka, kun sillä suunnalla ohi ajelee, sillä reitiltä ei tarvitse poiketa kuin pysäköintialueelle, jonka reunassa nähtävyys sijaitsee.
Parikkalan Patsaspuisto esittelee Suomen tunnetuimman ITE-taiteilijan (itse tehty elämä, kouluttamattomien taiteilijoiden arjen ympäristöissä syntyvä taide) Veijo Rönkkösen (1944-2010) elämäntyö.
Patsaspuisto on 560 erilaisen betonipatsaan teoskokonaisuus. Patsaiden määrä ihmetyttää todella. Miten on yksi ihminen saanut ne kaikki aikaan elämänsä aikana, vielä päivätöiden ohessa! Se taas ei ole ihme, että paikka vetää runsaasti kävijöitä joka vuosi.
Rönkkösen puolen hehtaarin tontilla Parikkalan Koitsanlahdessa sijaitseva patsaspuisto vaati taiteilijalta 50 vuoden uurastuksen. Hän harrasti joogaa, ja erilaisiin jooga-asentoihin taipuneita patsaita Joogatarhassa on 250.
Punkaharjun kansallismaisema ja Hotelli Punkaharju
Pian Parikkalan jälkeen oli aika poiketa Kuutostieltä ja kaartaa kohti Savonlinnaa. Matkan varrella on kuitenkin yksi Suomen kansallismaisemista, Punkaharju.
Punkaharjuun tykästyi jo Venäjän tsaari 1800-luvulla ja määräsi sen suojeltavaksi. Järvien välisellä harjulla kiemurteleva Punkaharjun harjutie valittu yleisöäänestyksen perusteella jopa Vuosisadan tieksi Suomessa. Maisemat ovatkin upeat, varsinkin jos niitä pääsee katselemaan lintuperspektiivistä.
Harjumaisemien helmasta löytyvät Hotelli Punkaharju oli alun perin valtionhotelli. Me emme kuitenkaan siellä yöpyneet, mutta menimme lounaalle hotellin yhteydessä olevaan ravintolaan, Ravintola Punkaharjuun.
Ravintolassa oli tarjolla lounas kello 12-14 pöytiin tarjoiltuna. Kolme ruokalajia maksoi 35 euroa. Kyseessä on hieman yllättävä elämys, sillä tarjolla on lähituotteita sekä metsän ja järven antimia sen mukaan, mitä keittiö on sattunut saamaan.
Oikein hyvää ruoka olikin, vaikka hieman moitimme voimakasta hiilen makua pääruokana olleessa grillatussa kuhassa. Tarjoilija otti kohtalaisen hyvin palautteemme vastaan.
Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että emme yöpyneet Hotelli Punkaharjulla. Kuulimme nimittäin muilta kävijöiltä palautetta, että huoneet eivät olleet kummoisia, ja palvelukin oli tylyä.
Savonlinna ja Olavinlinna
Saimaan sydämessä sijaitsevan Savonlinnan keskustaan on mukava tutustua jalkaisin. Satamassa vierasta tervehtivät monet höyrylaivat sekä tori, jossa voi maistaa paikallista erikoisuutta, lörtsyä. Hyvä ja rento ravintola kalaruokien ystäville on torin kulmassa sijaitseva Kalastajan Koju.
Edullista majoitusta Savonlinnan keskustassa tarjoaa esimerkiksi kesähotelli Tott, jonka aamiainen oli varsin maittava. Hotellista on mukava kävellä rantaa pitkin aina Olavinlinnaan asti. En ollut siellä ennen käynytkään, mutta kyllä kannatti käydä katsomassa, millaisissa puitteissa Savonlinnan Oopperajuhlien väki aarioita kuulemaan.
Olavinlinnan perusti vuonna 1475 Erik Akselinpoika Tott. Tämän tanskalaisen ritarin mukaan siis on saanut nimensä myös aiemmin mainittu kesähotelli Tott. Linna sijaitsee Kyrönsalmen virran kallioluodolla, mikä oli sotilaallisesti hyvä sijainti. Sitä oli helppo puolustaa, erillistä vallihautaa ei tarvittu ja vesiteitse pystyttiin täydentämään varastoja.
Kun rakennustyöt valmistuivat kokonaisuudessaan 1400-luvun loppupuolella, linnan arkkitehtuuri oli modernia. Pyöreät tornit kestivät paremmin tykkitulta kuin suorat seinämät. Vuosisatojen vieriessä linnan muurit ja sen sisällä suojassa olevat joutuivat useisiin taisteluihin. Ensimmäisen kerran venäläiset valtasivat sen 1714 piirityksen päätteeksi.
Suomen sodan jälkeen linna menetti sotilaallisen merkityksensä, ja linna jäi tyhjilleen. Ensimmäiset oopperajuhlat siellä järjesti kesällä 1912 oopperalaulajatar Aino Ackté. Oopperajuhlia on järjestetty vuosittain 1967 alkaen, kunnes korona tuli ja katkaisi perinteen.
Ilomantsi, Itä-Suomen ihme
Savonlinnassa keula käännettiin jälleen kohti koillista. Matkalla suurta Kerimäen puukirkkoa ihmeteltyämme palasimme harharetkeltämme Kuutostielle. Mutta vain hetkeksi, sillä syvemmälle itään päästäksemme oli jälleen poikettava pienemmille teille.
Joensuun itäpuolella sijaitseva Ilomantsi, Suomen ja Manner-Euroopan itäisin kunta, yllätti meidät monipuolisuudellaan. Kävimme katsomassa maamme itäisintä pistettä, pienintä kansallispuistoa, Petkeljärven kansallispuistoa, mielenkiintoista sotahistoriallista Öykkösenvaaran taistelualuetta ja Parppeinvaaran runokylää.
Parppeinvaaralla söimme Parppeinpirtissä maittavan nykykarjalaisen pitopöydän antimia (lounas 25 euroa). Marjaviinejä valmistavalla Hermannin Viinitilalla emme poikenneet.
Ilomantsissa sijaitsee Suomen itäisin kylä, Hattuvaara. Siellä voi tutustua maailmansotien taistelualueisiin sekä Taistelijan taloon. Itäpisteeksi kutsuttu itäisin paikka sijaitsee sieltä noin 20 kilometrin päässä.
Idässä voi ihmetellä myös mitä erikoisempia paikkojen nimiä. Meitä hauskuuttivat erityisesti Pogosta, Möhkö, Jerusalemi ja Lerssi.
Lue lisää Ilomantsin nähtävyyksistä ja ihmeellisistä paikannimistä.
Kolin kansallispuiston kuuluisat kansallismaisemat
Ennen matkaa Ilomantsista Kolin kansallispuistoon kävimme Joensuussa. Siellä söimme yhdet Suomen parhaista pizzoista Pizzeria Roihussa torin liepeillä.
Joensuusta ei tarvitse jatkaa enää kuin 60 kilometriä pohjoiseen, ja saapuu yhteen Itä-Suomen tunnetuimmista nähtävyyksistä, Kolin kansallispuistoon. Sen maisemat hurmasivat minut täysin.
Kolin parhaisiin maisemiin on helppo tutustua 1,4 kilometrin mittaisella Huippujen kierroksella. Reitti vie hotellin ja luontokeskuksen pihasta nopeasti Suomen upeimpien maisemien äärelle. Kolme huippua ovat nimeltään Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Erityisesti näkymät Pielisen suuntaan vetävät sanattomiksi.
Kolilla kannattaa yöpyä Break Sokos Hotel Kolissa, joka sijaitsee kansallispuiston alueella. Hotellin laadukkaalta kylpyläosastolta ja ravintolasta aukeaa upeat maisemat kohti kansallismaisemia.
Spa-elämys oli todella erikoislaatuinen ja rentouttava kokemus, vaikka 35 euron hinta kuulostaakin kovalta. Hotellin ravintola Grill It on ketjuravintolaksi oikein hyvä.
Toinen hyvä ruokapaikka on Kolin kylän keskustassa sijaitseva, kulttimainetta olut- ja ruokatarjonnallaan nauttiva Kolin Ryynänen. Sen kala-annokset olivat oikein maittavia, ja sieltä sai myös Kolin Panimon oluita.
Lue lisää Kolin kansallispuiston Huippujen kierroksesta ja Break Sokos Hotel Kolista.
Hailuoto on Perämeren helmi
Kolin jälkeen ajoimme Kuutostien päähän Kajaaniin, josta jatkoimme vielä road trippimme päätepistettä, Oulua, kohti. Hailuoto on kunta, joka sijaitsee saarella Oulun edustalla, joten yhtäkkiä olimmekin sitten jo läntisessä Suomessa.
Myös Hailuoto on listattu Suomen kansallismaisemien joukkoon. Sinne ei ajamalla perille pääsekään, vaan auto on ajettava maksutta liikennöivään lauttaan. Matka mantereelta kestää noin parikymmentä minuuttia.
Hailuodon kuuluisin ja kuvatuin nähtävyys on Marjaniemen majakka. Kävimme sen lähistöllä sijaitsevan Luotsihotellin ravintola Aavassa syömässä päivälliseksi herkulliset kala-annokset.
Oulussa on aina mukavaa
Ajoimme vielä Hailuodosta yöksi Ouluun, Nallikarissa sijaitsevaan kylpylähotelli Edeniin. Hotellissa saimme maksutta huoneluokan korotuksen, ja rentouduimme tavanomaisessa kylpylässä.
Nallikarin rannassa ei enää elokuussa auringonpaljia ollut. Jäätelökioski myi jo varastoaan tyhjäksi, kun kävelimme rantaan. Kävimme katsomassa Nallikarin majakkaa, ja söimme perinteistä tasoa olevan brunssin jo parhaat päivät nähneessä Ravintola Nallikarissa.
Toisen yön Oulussa vietimme keskustassa Radisson Blussa. Hotelli on kalliimman puoleinen, mutta aamiainen on hyvä, reissun paras.
Reissumme kruunasi herkullinen ateria Ravintola Sokeri-Jussin Kievarissa kivenheiton päässä Oulun keskustasta. Kaikki annokset keräsivät runsaasti kehuja pöytäseurueeltamme, ja varsinkin pääruoka-annokset olivat valtavia. Alkuruoista suosiota keräsi erityisesti lohitartar. Pääruokien pihvit oli paistettu onnistuneesti juuri oikeaan kypsyyteen.
Itä-Suomen parhaat nähtävyydet ja matkakohteet
Ainakin nämä kymmenen paikkaa kannattaa kokea Itä-Suomessa. Ne kaikki sijaitsevat Viitostien itäpuolella Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa tai Pohjois-Karjalassa.
- Olavinlinna Savonlinnassa
- Öykkösenvaaran sotahistoriallinen alue
- Break Sokos Hotel Koli ja kylpylä Koli Relax Spa
- Suomen itäisimmät kylät Möhkö ja Hattuvaara sekä Itäpiste
Mitkä ovat sinun mielestäsi Itä-Suomen parhaat nähtävyydet? Missä kohteissa haluaisit käydä?
Suurin osa artikkelissa mainituista paikoista on meillekin tuttuja. Itä-Suomen muista kohteista itselleni tulevat mieleen lukuisat piilokojut, joissa on tykätty kovasti käydä. Lisäksi lähellä itärajaa sijaitseva Patvinsuo tarjoaa upeita suonäkymiä ja on kansallispuistona varsin rauhallinen, vuotuisia kävijöitä on suhteellisen vähän.
Tässä olikin monta ihanaa tuttua! Minun mielestä Koli Relax Span pääsylippu on hyvinkin kohtuullinen, kun miettii sijaintia ja varmaan edelleen toisen hoitokiuluista voi vaihtaa viinipulloon? Oliko vielä näin?
Olavinlinna ja Punkaharju oli näistä sellaisia, joissa haluaisin käydä itsekin. Ne ovat vielä käymättä itsellä.
Juu kyllä tässä oli idän highlights omalta osaltani nähtynä. Kyllä oli Koli Relax Spa hyvin hintansa arvoinen kokemus, olisi varmasti vaikka molemmat voineet ottaa sen viinipullon 🙂 Suosittelen kyllä ehdottomasti sitä elämystä.
Näissä kaikissa paikoissa on tullut käytyä, joissakin useamman kerran ja joissakin käyn edelleen vuosittain kuten Punkaharjulla ja Savonlinnassa. Ilomantsista voin vielä mainita mainion Hermannin Viinitornin, jossa voi maistella paikallisen viinitilan tuotteita ja katsella Pohjois-Karjalaista maisemaa. Lisäksi jos ajaa Pielisen itäpuolta löytyy sieltä Lieksaa ja Ruunaankoskea.
Ruunaankoskesta olen muualtakin kuullut, että kannattaisi käydä. On kuulemma ollut hienoa mennä sitä veneellä alas.
Oioi, olipas mielenkiintoinen ja kattava postaus! Tallensin tämän kirjanmerkkeihin, jos/kun saan miehen suostuteltua Itä-Suomeen ruskaretkelle 😀
Itä-Suomi on jäänyt itsellä hieman pimentoon. Tai ei pimentoon, sillä meillä oli mökki siellä, mutta helposti tuli jumiuduttua mökille ja kaikki muut Itä-Suomen ihmeet jäi kokematta ja näkemättä..
Itä-Suomi kyllä yllätti minut todella positiivisesti, oli hieno road trip 🙂
Kiva lista, sopivasti tuttuja kohteita, että voi ajatella, että olen minäkin tuolla ollut, mutta kuitenkin myös jotain uutta – Ilomantsiin emme millään reissulla ole vielä päätyneet. Ehkä pitäisi 🙂
Idässä ihmeitä riitti ja riittäisi useampaankin reissuun 🙂
Monta tuttua paikkaa, mutta oli kyllä uusiakin, esim. tuosta Parikkalan patsaspuistosta en ollut aiemmin kuullut, tosi veikeitä hahmoja! Kolilla kävin ekaa kertaa tänä kesänä, vitsi että oli hieno paikka!
Parikkalan Patsaspuisto oli kyllä aika hämmentävä, kannatti pysähtyä!
Itä-Suomessa on paljon kivoja kohteita. Osa näistä oli tuttuja, mutta löytyi vielä niitäkin joissa en ole käynyt. Eniten kiinnostaisi Imatran Valtionhotelli ja samalla reissulla olisi kiva nähdä Imatrankosken kuohut. Pitäisi ajoittaa reissu sellaiseen ajankohtaan, että pääsisi koskinäytöstä katsomaan.
Juu tuo koskinäytös Imatralla on ehdoton, hotelliyöpyminen nyt ei niin erikoinen elämys ollut.
Paljon tuttuja paikkoja meidän road tripiltä! Verla olisi kyllä kiinnostava, ja itse asiassa haluaisin käydä jopa ihan Kouvolan keskustassa tutustumassa Kouvostoliittoon. Rumuudestaan kuuluisat paikat ovat toisinaan kiehtovia. Ja tuo Parikkalan patsaspuisto on kyllä kerrassaan eriskummallinen, mutta makee paikka. Varmaan listalle voisi lisätä vielä Repoveden kansallispuiston ja Patvinsuon kansallispuiston.
Pogosta on pikemminkin yleisnimi. Muistaakseni se tarkoitti paikkaa, missä verovouti yöpyi matkoillaan ja joskus se tarkoitti laajempaa aluetta. Lähempänä nykyaikaa se tarkoittaa kirkonkylää Karjalassa. Esimerkiksi minulla on sukujuuria Rukajärven pogostalla, niin sama Rukajärvi kuin “Rukajärven tie” -elokuvassa.
Tämän sanottuani, en ole käynyt Hattuvaarassa enkä siis Itäpisteellä, mutta vakaa tarkoitus olisi. Parikkalan patsaspuistoa olen laiminlyönyt myös. Marjaniemen majakalla olen ollut yötä. Kouvolan ja Lappeenrannan välissä on Utti, jossa hyppäsin tandemhypyn. Siihen voi laittaa <3 kahdestakin syystä: mahtava kokemus hypätä ja että otti se kyllä sydänalasta niin että huolestutti vähän, kestääkö sydän. Hyppääjällä on tarkat terveyskriteerit ja minä ne täytin, mutta eri asia, kuinka pitkä on se aika minun elämässäni, että mahdun niihin kriteereihin. Kriteerit täyttäviä kehotan kokeilemaan ja muutenkin, silloin pitää kokea, kun on terve.
Pitkän matkan ootte kyllä kuudessa päivässä kerenneet verraten kohteiden määrään! Petkeljärven kansallispuisto on kyllä helmi! Ihan kertaheitosta nousi sikä minun että miehen suosikiksi vaikka vain yhden yön reissu tehtiinkin.
Tämä ajomatka tuntui todella lyhyeltä verrattuna viime vuoden Lofootteihin 🙂