Kokemukseni Gambiasta

Gambian lomasta minulle jäi hyvät muistot. Sain sitä, mitä tulin hakemaankin eli rentoa lojumista auringossa itseäni paahtaen ja kirjaa lukien. Samalla reissulla pääsin myös tutustumaan paikalliseen elämään, näkemään Afrikan eläimiä ja näin palan orjakaupan historiaa. Millaisia kokemuksia Gambiasta sitten oikein tuli?

Mieleen minulle jäivät kuumat päivät, iloiset ihmiset ja paikallinen leppoisa elämänasenne. Toisaalta sain taas muistutuksen, kuinka erilaista ja huono-osaisempaa elämä on eri puolilla maailmaa. Gambia oli nimittäin vähiten kehittynyt ja köyhin maa,  missä olen käynyt. 

Kontrasti hotellialueemme ja sen aitojen ulkopuolella olevan paikallisen elämän välillä oli järkyttävän iso, jopa hieman pelottava. Mutta ei kannata antaa pelon estää maahan tutustumista, sillä Gambia on oikeasti aika turvallinen maa. 

Köyhyys on silti suorastaan riipaisevaa. Monet tietenkin yrittävät hyötyä turisteista erilaisin keinoin. Kaikenlaista kaupustellaan. Mutta kyllä se pahalta tuntuu, kun käsitöitä kaupustelevat miehet anelevat ostamaan, ja lopulta pyytävät edes lapsille jakamiani tikkareita omille lapsilleen vietäviksi. 

Köyhyys näkyy roskaisuutena, infrastruktuurin puutteena, heikkokuntoisina teinä ja röttelötaloina ja -rakennuksina. On uskomatonta, miten sellaisissa oloissa kuitenkin asuu ihmisiä, jotka iloitsevat ja nauttivat päivittäisestä elämästään, vaikka elämänlaatu on vain murto-osa siitä, mitä vaikkapa meillä täällä Suomessa. 

Reissun jälkeen olen avustanut paikallista opastamme, kun korona karkotti tulonlähteenä olevat turistit, eikä hänen äitinsä voi edes kaupustella hedelmiä torilla. 

Ensimmäinen kosketus Afrikkaan

En ollut koskaan ennen käynyt Afrikan mantereella, joten Gambia näyttäytyi minulle eksoottisena kohteena. Maan lentokentän kuuma ja väkeä tungeksiva tuloaula oli kokemus sinänsä, samoin kuin Gambian joen yli vienyt lauttamatka.

Ensimmäisenä yönämme Gambiassa heräsimme huoneessamme aivan kamalaan meteliin. Ääneen lähteen paikallistaminen oli aluksi vaikeaa. Huoneessa oli suuri ötökkä, ilmeisesti kenttäsirkka. Jouduin suorittamaan kylmäverisen murhan heti saavuttuamme Gambiaan unirauhan varmistamiseksi. 

Huonona puolena maan tasolla olevassa huoneistossamme oli myös lattialle hitaasti etenevät tuhatjalkaiset. Pientä eksotiikkaa sai kokea myös laadukkaammassa resortissa. Aasiassa pienellä budjetilla reppureissanneena harva asia kuitenkaan enää pääsee täysin yllättämään. 

Bumsterit ja muut onnenonkijat

Gambiassa varmaa on, että länsimaalaisena ihmisenä ei saa kulkea rauhassa. Kun haluaisit vain kulkea rauhassa rannalla, niin koko ajan joku huutelee, että “Hello boss man ja boss lady! What is your name? Where do you come from?”.

Ja sitten he yleensä haluavat myydä sinulle jotain. Näitä nuoria rantapoikia kutsutaan bumstereiksi. Suurin osa ei todellakaan ole pahantahtoisia, vaan oikein ystävällisiä ja nauravaisia.

Heillä on baari tai ravintola, tai he järjestävät opastettuja kierroksia, myyvät hedelmiä ja milloin mitäkin. Toisaalta heidän kanssaan voi myös ryhtyä juttusille ja jutella tarkemmin paikallisesta elämästä. Eiväthän he vaarallisia ole, vaan yrittävät vain ansainta pienen elantonsa turisteilta, mikä on todella ymmärrettävää. 

Joidenkin bumstereiden pääelinkeinona on tutustua varakkaisiin länsimaisiin, yleensä hieman vanhempiin naisiin. Jonkin verran näitä pariskuntia näkyikin rannoilla, hotelleissa ja lennoilla. Kyseessä voi olla lomaromanssi tai sitten ihan vakiintunut pariskunta.       

Turistihuijauksiakin toki on. Meidän matkaoppaamme esimerkiksi kertoi seurueesta, jotka olivat lähteneet epävirallisen matkanjärjestäjän reissuun Fathalaan. Senegalissa sitten selvisi, ettei sisäänpääsy luonnonpuistoon kuulunutkaan hintaan. Seurueella ei ollut rahaa mukanaan. 

Joudun itsekin myöntämään, että hairahdin pieneen turistivedätykseen. Vanha kunnon kikka pienellä twistilla. Pakko myöntää, että oli aika hyvä, ovela ja vakuuttava veikkonen. Vaimo käveli edeltä hotellille. Minä tulin vähän jäljellä kaupan kautta. Miekkonen minulle huutelemaan, että vaimosi meni tästä juuri ohi, ja halusi tällaisen rannekorun, mutta hänellä ei ollut rahaa. Sinä tulisit kuulemma perässä ja maksaisit. 

Sain vielä itsekin samanlaisen korun käteeni, ja alkoi kiivas rahanvaatiminen. En iljennyt olla maksamatta, kun luulin vaimonikin sellaisen ottaneen. Hotellilla selvisi, että ei vaimoni ollut mitään ostanut tietenkään, ja minä olin päätynyt maksamaan neljä euroa rihkamakorusta. 

Yllättävän paljon harmitti, että tällä kokemuksella piti mennä halpaan.

Gambian matkakokemukseni

Millaisia kokemuksia Gambiasta sitten lopulta sain? Kenelle Gambia sopii?

Sain Gambiassa viimeisenä päivänä vatsataudin, joka teki paluumatkasta hieman ikävän. Tauri jatkui vielä Suomessakin vajaan viikon verran. Paha sanoa, mistä minä sen taudin sain. Vaimollani ei ollut mitään ongelmaa. Jostain syystä se olen aina meistä minä, joka nappaa nämä vatsapöpöt. Lieneekö hän sitten varautuneempi sen suhteen, mitä suuhunsa laittaa, huolehtiiko käsihygieniastaan paremmin vai onko onnistunut saamaan paremman vastustuskyvyn. 

Jostain syystä tulee kirjoitettua paljon Gambian huonoista puolista, ja vertailtua sitä länsimaihin, mikä ei tietenkään ole reilua, eikä tee lainkaan oikeutta maalle. Siksi on tärkeää huomauttaa, että reissusta jäi hyvä mieli ja positiiviset fiilikset. Voisin kyllä lähteä uudestaankin Gambiaan, kun D-vitamiinivarastoja pitäisi täydentää. Safariajelu Fathalan luonnonpuistossa Senegalissa jätti kovan hingun päästä oikealle, pitkälle safarille, jossa voisi bongata sen kuuluisan ison vitosen.  

Juuri tällä lomareissulla meille oli tärkeää rauhallinen ja viihtyisä hotellialue uima-altaineen. Sunprime Tamala Beach Hotel vastasi oli jopa parempi kuin mitä nettisivujen kuvissa näytti. Huoneesta suora pääsy omille aurinkotuoleille ja jaetulle uima-altaalle kruunasi viihtymisemme. 

Gambiaa voi suositella kaikille, jotka etsivät edullista ja lämmintä rantalomaa pienellä eksoottisella ja jännittävällä twistillä. Helpommaksi Afrikkaan reissaaminen ei taida tästä enää juuri tulla. 

Lue Gambian matkavinkit täältä.