Auschwitz-Birkenau – Millaista oli vierailla kuuluisalla keskitysleirillä?

Auschwitz-Birkenau on järkyttävin päiväretkikohde, missä olen käynyt. Silti vieraileminen siellä oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi matkustimme Krakovaan, Puolaan. Pohdin tässä jutussa, millainen kokemus Auschwitz-Birkenaussa vierailu oli. 

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Tutustu Auschwitzin historiaan kirjojen kautta kuuntelemalla esimerkiksi Auschwitzin tanssija, Auschwitzin apteekkari, Auschwitzin kirjastonhoitaja tai muita pysäyttäviä teoksia. Lue ja kuuntele kirjoja 30 päivää ilmaiseksi Nextorylla*

Auschwitz-Birkenau – keskitysleirin kauhut

Asemalaituri, monen ihmisen matkan viimeinen päätepiste. Kuvittelen mielessäni saapuvien ihmisten lajittelua karjavaunusta jonoihin natsi-lääkärin pikaisen vilkaisun perusteella. Kuka saa elää, kuka ei. 

Läjä Zyklon B -purkkeja ja kaasukammiot. Piikkilanka-aidat, vartiokopit ja parakkien epäinhimilliset asumisolosuhteet. 

Suuret läjät murhattujen ihmisten tavaroita. Kasapäin laukkuja, kenkiä, astioita, silmälaseja, proteeseja, vaatteita ja muita esineitä, jotka on riistetty ihmisiltä, jotka eivät niitä milloinkaan voineet vaatia takaisin. 

Mieletön vuori uhreilta leikattuja hiuksia. Päät ajeltiin natsien teollisuuden raaka-ainetarpeiksi, peitteisiin, patjojen täytteeksi ja jopa sukkien valmistukseen. Kun Auschwitz-Birkenau vapautettiin, sieltä löytyi 7000 kiloa hiuksia valmiina rahdattaviksi.  

Olin tietenkin lukenut näistä asioista. Olin katsonut elokuvia. Luulin jo tietäväni. Mutta kaikki muuttuu todelliseksi, kosketeltavaksi ja aistittavaksi, kun kävelet keskitysleirin portista sisään. Tuosta kammottavasta portista, jonka yläpuolella on teksti “Arbeit macht frei”. Ja tiedät, että kaikki ne hirmuteot ovat tapahtuneet juuri täällä. Se vetää hiljaiseksi. 

Kaikki, mitä näet ja kuulet Auschwitzissa, on kuin nyrkin isku vatsaan. Holokausti. Teollisen mittaluokan kansanmurha. Miten on ihminen voinut olla niin julma?

Niillä samoilla jalansijoilla, joilla seisot Auschwitz-Birkenaussa, joku on saatettu teloittaa tai hakata henkihieveriin.  

Raskas työ, ravinnon puute, välinpitämätön ja brutaali väkivalta. Olematon vaatetus ja lämmitys kylminä talvina. Raivokkaasti riehuvat taudit. Ajatus näistä keskitysleirivankien olosuhteista tekee pahaa. Miten joku on voinut selvitä sieltä elossa? 

Auschwitz-Birkenau ei ole sellainen kohde, jossa todella haluaa vierailla. Mutta siellä pitää vierailla. 

Kyse ei ole siitä, että pitäisi osata luetella kaikki faktat natsien hirmuteoista. Kyse on siitä, että olet kokenut edes pienen palan sitä kauheutta henkilökohtaisesti. Se jättää pysyvän jäljen sieluun. 

Mitkään kuvat ja sanat eivät tuo oikeutta natsien hirmuteoista kärsineille ihmisille. Siitä huolimatta tämä juttu oli pakko kirjoittaa muistutukseksi, jotta emme unohtaisi, eikä vastaavaa tapahtuisi koskaan enää. 

Auschwitz-Birkenau – opastettu kierros

Auschwitz-Birkenau koostuu kahdesta keskitysleiristä. Auschwitzin leiri rakennettiin ensin. Toinen leiri, Birkenau eli Auschwitz II sijaitsee alkuperäisen leirin lähellä. Se rakennettiin, koska alkuperäinen leiri tuli liian täyteen.

Keskitysleiri perustettiin vuonna 1939 natsien miehittäessä Puolan. Syrjäinen sijainti rautateiden solmukohdassa nähtiin sopivaksi paikaksi poliittisten vankien keskitysleirille. Sinne tuotiin 1,3 miljoonaa ihmistä ympäri Eurooppaa, joista 1,1 miljoonaa murhattiin. Heistä suurin osa oli juutalaisia.

Auschwitz 

Opastettu kierroksemme alkoi Auschwitzin työleiristä. Kuljimme sinne pahamaineisen portin läpi. Sen portin, jonka yläpuolella on työn vapauttavaa voimaa ylistävä teksti. Sen saman portin, jonka läpi kulkeneista vankeista suurin osa ei milloinkaan kulkenut toiseen suuntaan. Irvokas, ironinen teksti on yksi natsien pahuuden symboleista. 

Aluetta ympäröivät piikkilanka-aidat ja vartiotornit. Portin läheisyydessä on paikka, johon pakoa yrittäneet, ammutut vangit laitettiin näytille varoitukseksi muille. 

Auschwitzissa kiersimme parakista parakkiin, jotka oli muutettu museoiksi. Niillä jokaisella oli tarina kerrottavanaan, pala kammottavaa historiaa. 

Monissa parakeissa on läjäpäin uhreilta anastettua omaisuutta. Tavarakasat vitriineissä konkretisoivat sitä ihmisten määrää, joka oli keskitysleirille oli joutunut. Matkalaukkuja, joissa on henkilön nimi päällä. Kenkiä ja vaatteita. Muuta henkilökohtaista omaisuutta, kuten silmälaseja ja erilaisia proteeseja. 

Pahiten tajuntaan iski kuitenkin hiusten määrä. En olisi uskonut, että ihmisiltä saataisiin kerättyä tuhansia kiloja hiuksia. Vankien päät oli ajeltu teollisuuden raaka-aineen keräämiseksi. 

Yhdessä vitriinissä on läjä Zyklon B -purkkeja. Se on myrkkyä, jota natsit käyttivät kaasukammioissa vankien murhaamiseen. Se oli halpa ja helppo tapa toteuttaa teollisen mittakaavan kansanmurha. 

Yhdessä parakissa on ollut “sairaala”. Siellä Josef Mengele suoritti sairaita ihmiskokeitaan vangeilla. Kahden parakin välissä on muuri, jota vasten vankeja teloitettiin ampumalla. 

Pahinta nähtävää on kuitenkin uhrien valokuvat, jotka täyttävät parakin seinät. Viattomia ihmisiä, joukossa paljon lapsia ja nuoria. Pala nousee kurkkuun jo pelkästään tätä kirjoittaessa. 

Kierroksella näimme myös krematorion, jossa ruumiita tuhkattiin. Myös kaasukammio oli tässä leirissä säilynyt ehjänä. Natsit nimittäin olivat Birkenaun leirillä ehtineet räjäyttää ne todisteita tuhotakseen. 

Kävimme myös leirin laidalla sijainneessa hirttopaikassa. Sillä paikalla hirtettiin myös vuonna 1947 kuolemaan tuomittu keskitysleirin päällikkö, saksalainen SS-upseeri Rudolf Höss. 

Sotarikolliset ja muut murhaajat ansaitsevat rangaistuksensa. Syylliseksi on katsottava yhtä hyvin käskyn antaja kuin sen toteuttajakin.

Birkenau (Auschwitz II)

Auschwitzin parin tunnin kierroksen päätyttyä siirryimme pienen tauon jälkeen bussilla noin viiden minuutin matkan toiselle keskitysleirille, Birkenauhun. Jos Auschwitz tuntui museolta, tämä alue taas näyttää natsien tuhoamisleirin laajuuden kaikessa kamaluudessaan. Järkyttävän suurelle alueelle on majoitettu jopa 200 tuhatta vankia!

Birkenaun elokuvistakin tunnistettava rakennus on sen pääportti, josta junat ovat ajaneet sisään asemalaitureille. Siellä vangit eroteltiin karusti kahteen jonoon. Niihin, jotka ovat tarpeeksi hyvävoimaisia tekemään työtä. Ja niihin, jotka eivät ole. Jälkimmäisten kohtalona oli pikainen kaasukammioon joutuminen. 

Viidessä kaasukammiossa tapettiin tuhansia ihmisiä päivittäin. Birkenaun oli tarkoitus olla lopullinen ratkaisu juutalaisten hävittämiseksi maailmasta. Natsit ehtivät lähtiessään räjäyttää Birkenaun kaasukammiot, joten niistä on jäljellä enää rauniot. Ehkä hyvä niin. Sellaisessa vieraileminen olisi voinut olla liikaa.

Birkenaussa pääsee käymään sisällä parakissa, jossa karut elinolosuhteet voi todistaa omin silmin. Kapealla, puisella lavetilla nukkui kuusi ihmistä vierekkäin. 

Yläpeti oli alapetiä parempi paikka. Vatsatautien riivatessa sitä itseään valui laverin lautojen välistä alapuolella olevien päälle. Wc- ja pesutilat olivat täysin riittämättömät parakeissa majoitetulle väkimäärälle.   

Lisäksi parakissa oli talvella todella kylmä. Niissä oli kyllä lämmitysuunit, mutta poltettavaa hiiltä sai kovien talvipakkasten aikaan aivan liian vähän. Vankien vaatteet olivat ohuita ja kuluneita, eivät paljoa lämmittäneet. Kesällä parakit taas kuumenit tukaliksi. 

Olosuhteet olivat kuvottavat ja täysin epäinhimilliset. Kylmä, nälkä, sairaudet ja väkivalta olivat jatkuvasti vankien kohtalona.  

Miltä tuntui vierailla Auschwitz-Birkenaussa?

Tuntuu väärältä tunnustaa, mutta vierailun aikana ei tuntunut niin pahalta kuin olin ajatellut. Ehkä olin etukäteen rakentanut itselleni suojamuuria. Tai kuvausvälineiden taakse pakeneminen etäännytti todellisuudesta. 

Kun informaatiota tulee paljon kerralla, ei sitä pysty käsittämään tai käsittelemään. Kun vierailusta on nyt hetki aikaa ja kirjoitan tätä, ajatukset ovat saaneet käydä läpi tätä kokemusta. Auschwitziin palaaminen tätä juttua kirjoittaessa auttoi paljon mietteiden jäsentämisessä. 

Isoin kysymys jälkikäteen on, miten tällainen tapahtuma on voinut olla historiassa mahdollinen? Miksei kukaan tehnyt mitään aiemmin? Miksi miljoonia ihmisiä piti tuhota ennen kuin hommalle saatiin stoppi?

Historian opetukset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Juutalaistenkin vainoaminen alkoi pienistä oikeuksia rajoittavista asetuksista johtaen kansanmurhaan ja yritykseen hävittää koko kansakunta maailmasta. 

Hitlerin kaltaiset rikolliset ja murhaajat eivät lopeta hyvällä hyssyttelemällä. Jos pahalle annetaan tilaa kasvaa, se jatkaa kasvamistaan, kunnes jonkun on pakko pysäyttää se. Hitlerin natsi-Saksa laitettiin polvilleen. Nyt länneltä vaaditaan samaa Putinin suhteen.   

Auschwitz-Birkenau – vieraileminen

Auschwitz-Birkenau sijaitsee vajaan 70 kilometrin päässä Krakovasta, Oświęcimin kaupungin liepeillä. Siellä voi vierailla opastetulla retkellä tai omatoimisesti. Liput Auschwitz-Birkenauhun pitää aina varata etukäteen ja hyvissä ajoin, sillä ne voidaan myydä loppuun tietyiltä päiviltä. 

Me varasimme Get Your Guide -sivuston kautta “From Krakow: Guided Tour Auschwitz-Birkenau with Pickup” -nimisen retken. Sen hinta oli 31 euroa per henki. Ruokia tai juomia ei hintaan sisältynyt. 

Omatoiminen vierailu Auschwitzissa on ilmaista, mutta suosittelen osallistumaan opastetulle kierrokselle. Näin saa paljon enemmän tietoa matkan varrella.  

Päiväretki Auschwitz-Birkenauhun Krakovasta

Nousimme bussiin muiden matkalaisten kanssa klo 11 Hotel Maltańskin edestä, läheltä Radisson Blu Hotelia. Menomatka kesti vajaat puolitoista tuntia. Sen aikana katsoimme neuvostoliittolaisen dokumenttielokuvan, jonka he olivat kuvanneet vuonna 1945 vapauttaessaan keskitysleirin pakoon luikkineiden natsien hallusta. Vaikea oli tässä maailman tilanteessa nähdä venäläiset jonkin sortin sankareina.

Perille saavuttuamme oli siellä härdelliä. Jos jo maaliskuussa on moinen ruuhka, niin mitä tilanne onkaan pahimpana turistisesonkina heinä-elokuussa! Fasiliteetit tuntuivat olevan alimitoitetut. Oli vain yksi kioski ja yksi ravintola, joihin molempiin oli pitkät jonot. 

Suosittelen ottamaan eväitä ja juomaa mukaan. Keskitysleirin alueella ei saa syödä, mutta juoda saa. Kuumana päivänä vesipullo on hyvä olla matkassa. 

Kun meidän vuoromme tuli, kävimme läpi lentokentiltä tutun turvatarkastuksen. Myös kuvallinen henkilökortti vaadittiin eli sellainen pitää muistaa ottaa Auschwitzin vierailulle aina mukaan. Henkilökortin nimen pitää myös vastata nimeä, jolla varaus on tehty. 

Saimme kuulokkeet, joiden kautta kuulimme oppaan puheen. Auschwitzin kierros kesti parisen tuntia. Koko ajan seistiin tai käveltiin. Sen jälkeen oli pieni evästauko ennen siirtymistä Birkenauhun. Siellä kierros kesti ehkä tunnin, mutta kävelymatkaa saattoi kertyä enemmän. Hyvät kengät on siis ehdoton varustus Auschwitz-Birkenauhun!

Meillä kävi tuuri sään kanssa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko ajan. Mutta jos sataisi, kannattaa olla varmuuden vuoksi sateenvarjo mukana. Varsinkaan Birkenaun puolella ei ole oikein mitään, mihin mennä sateen suojaan, joten siellä kastuisi sateen sattuessa varmasti. 

Opastettua vierailua Auschwitz-Birkenaussa voisi kuvailla museomaiseksi, jopa opetukselliseksi. 

Opas keskittyi ehkä enemmän numeroihin ja faktoihin kuin yksittäisten ihmisten kohtaloihin tai tarinoihin. Siitä huolimatta hänestä kyllä kuului tunteellisuus. Ei varmasti ole helppoa olla ammattioppaana sellaisessa paikassa. Hän nosti myös monta kertaa esiin Venäjän tämänhetkiset hirmuteot naapurimaassa Ukrainassa. Puolassa arpeutuneita haavoja repii nyt auki naapurimaan kamala kohtalo.