Etelä-Afrikan parhaat matkakohteet

Maapalloilijan vaimo täällä kirjoittelee, hei! Tämä on blogin kautta aikain ensimmäinen vieraskynäpostaus, jossa esittelen Etelä-Afrikan parhaat matkakohteet omien kokemusteni pohjalta. Maapalloilijan matka Etelä-Afrikkaan heinäkuussa 2023 pisti muistelemaan kaihoisasti omaa reissuani tähän uskomattoman monipuoliseen maahan vuodenvaihteessa 2017-2018 ja mahdollisti tällaisen pienen blogikaappauksen.

Etelä-Afrikan upeat reissut

Meidän matkailuperiaatteisiin on viime vuosina vahvasti kuulunut uusien maiden suosiminen. Etelä-Afrikan matka on ollut yksi hienoimmista kokemuksistani ja olin hyvin iloinen (myönnettäköön, vähän kateellinenkin) Maapalloilijan päästessä sinne sellaisella lomalla, jolloin itselläni ei ollut mahdollisuutta lähteä mukaan. Etelä-Afrikan parhaita puolia matkailumaana on sen monipuolisuus ja innoissani esittelen nyt Etelä-Afrikan parhaat matkakohteet Kapkaupungista Hermanukseen ja viinialueilta safarille yksityisessä luonnonpuistossa Maapalloilijan aiemmin kuvaamien Johannesburgin ja Kru gerin lisäksi.

KAPKAUPUNKI: V&A Waterfront, Pöytävuori ja Bo-Kaap

Lensimme perheeni kanssa joulupäivänä 2017 Frankfurtin kautta Kapkaupunkiin ja pitkän lennon jälkeen ensimmäinen nähtävyytemme oli unet Victoria & Alfred Waterfrontin alueella sijaitsevassa hotellissamme. Tällä alueella on verrattain turvallista liikkua ja sen lukemattomia kauppoja voi hyvin kierrellä jalkaisin. Hyviä ravintoloita löytyy myös jokaiseen makuun. Lautta Robben Islandille, jossa Nelson Mandelaa pidettiin vankina 18 vuoden ajan, lähtee alueen satamasta. Liput vankilasaarelle kannattaa varata hyvissä ajoin, ettei käy niin kuin meille ja jää laiturille nuolemaan näppejään merileijonien kanssa.

Satamasta on myös mahtava näkymä Pöytävuorelle, jonka sanotaan olevan katettu, kun vuoren tasaiselle pinnalle muodostuu pilvi. Vuoren laelle pääsee leppoisasti köysiradalla tai vähemmän leppoisasti jalan. Me valitsimme köysiradan ja patikoimme sitten vuoren päällä kansallispuistossa kasveja ja maisemia ihaillen. Etelä-Afrikan kansalliskukka kuningasprotea on komea näky.

Kapkaupunkiin matkustavan kannattaa etukäteen selvittää millä alueilla voi ja kannattaa liikkua. Bo-Kaapin kaupunginosan värikkäät talot olivat valokuvaajan unelma. Aseistetut vartijat partioivat katuja; en tiedä tuliko niistä turvallisempi vai turvattomampi olo.

Vierailu Etelä-Afrikassa tarjoaa erinomaisen tilaisuuden sivistää itseään apartheidin historiasta, mikä on välttämätöntä välttyäksemme toistamasta menneisyyden virheitä.

KAPIN NIEMIMAA: Hyväntoivonniemi, Cape Point ja Boulders beach

Kapkaupungista kannattaa tehdä päiväretki Kapin niemimaalle. Hyväntoivonniemi sen kärjessä on Afrikan mantereen lounaisin piste, jossa Antarktiksen kylmät merivirrat kohtaavat Intian valtameren lämpimät vedet. Cape Pointin korkeilla kallioilla komeilee majakka ohjaamassa laivoja näillä myrskyisillä vesillä. Mereltä puhaltavan tuulen voiman saattoi tuntea rannallakin, mutta eniten hiuksiani nostattivat paviaanit, jotka olivat oppineet metsästämään ravintonsa röyhkeästi suoraan turistien taskuista.

Paluumatkalla pysähdyimme moikkaamaan huomattavasti suloisempia eläinystäviä Boulders beachille, jossa asustaa afrikanpingviinien yhdyskunta.

HERMANUS: rantaloma

Etelä-Afrikan rannikolla sijaitsee kilometritolkulla toinen toistaan upeampia rantoja, jotka eivät kylläkään ole turkoosin veden ympäröimiä paratiiseja vaan meren karuja voimannäytteitä. Joillakin rannoilla on haiverkkoja ja ihmiset uskaltautuvat surffaamaan valtameren aaltoihin. Toisaalla mennään vapaaehtoisesti (häkin suojissa) mereen valkohaiden sekaan. Jos merelle katsoo oikein tarkkaan, voi rannalta käsin nähdä vesisuihkun yhtäkkiä kimmeltävän ilmassa ja sen alla valaan pyrstön sukeltavan veteen.

Joulu-tammikuussa sää oli erinomainen, +25 astetta, mutta ei hautovan kostea, joten se tuntui todella miellyttävältä. Hermanus on ilmeisesti suosittu eläköitymispaikka, paikallinen Florida. Sen suurin ranta Grotto Beach on ansainnut sertifikaatin riittävistä fasiliteeteista, turvallisuudesta ja luonnon huomioimisesta.

VIINIALUEET: Franschhoek ja Stellenbosch

Etelä-Afrikan viinialueet tarjosivat yllättäen herkkuja myös taiteen ystäville ja autoharrastajille. Paluumatkalla Hermanuksesta Kapkaupunkiin vierailimme kolmella viinitilalla. Ensimmäisenä saavuimme Grande Provance Heritage Wine Estatelle, jossa vaikutuimme sen toscanalaismaisesta maisemasta sypressikujineen ja laventeliniittyineen. Viini, juustot ja osterit maistuvan erityisen makoisilta auringon helliessä kasvoja taiteen täyttämässä puutarhassa.

Lanzerac Wine Estatella tutustuimme Pinotageen, Pinot Noirista ja Cinsaut`sta risteytettyyn eteläafrikkalaiseen rypälelajiin. Delaire Graff Estatella jaksoimme imeä itseemme enää upeaa veistostaidetta. Oman auton lisäksi viinialueella voi kierrellä Franschhoek wine tram nimisellä raitiovaunulla, jolla pääsee näistä tiloista ainakin Grande Provancelle, joka taisi ollakin suosikkini. Siskoni kanssa unelmoimme millaiset häät täällä olisi saanut järjestettyä. Maapalloilija tarkkana talousmiehenä varmasti kiitteli tässä vaiheessa, että omat häämme oli tuolloin jo varattu.

Oppaamme Andrean kuultua veljeni kiinnostuksesta nelipyöräisiä kohtaan vei hän meidät myös Franschhoek Motor Museumiin, josta löytyi uskomaton autokokoelma niin sanotusti keskeltä ei mitään.

SABI SANDS: safari

Matkan loppuhuipennukseksi oli jätetty safari ja mielestäni tämä oli paras järjestys. Matkan alkuosa sisälsi niin paljon ihmeteltävää, että se ei tuntunut asiaan pääsyn odottelulta, mutta safari oli niin järisyttävä kokemus, että sen jälkeen olisi ollut vaikea innostua mistään. Lensimme Kapkaupungista Hoedspruitiin, josta jatkoimme autolla Sabi Sandsin yksityiselle luonnonsuojelualueelle Krugerin kyljessä.

Majoituimme kahden hengen “teltoissa”, joissa nukuttiin sängyissä hyönteisverkkojen alla ja joissa oli myös pienet pesutilat. Kankaisten seinien läpi pystyi yöllä kuulemaan viereisestä lammesta maalle laiduntamaan nousseiden virtahepojen ääntelyn. Tiesitkö, että nämä pullukat kasvissyöjät ovat Afrikan nisäkkäistä ihmiselle vaarallisimpia?

Aamulla varhain ennen auringonnousua oveemme koputettiin. Reitti oli selvä, ei villieläimiä teltan ympärillä, ja lyhdyllä varustautunut opas johdatti meidät päärakennukseen kevyelle aamupalalle. Oli aika startata ensimmäiselle safariajelulle.

En osaa oikein kuvailla minut vallannutta innostuksen tunnetta. Kuin olisimme lähdössä odotetulle roadtripille. Mutta tie on hiekkainen ja vaikeakulkuinen. Kasvillisuus runsasta ja sen siimeksistä toivoo pian havaitsevansa jonkin kuvista ja eläintarhoista tutun villieläimen. Avoimen safariauton vuoksi kaikkeen tuntui olevan aivan erityinen yhteys. Ei mennyt aikaakaan kun tien ihan edessämme ylitti norsulauma. Safarioppaamme osoitteli puolelta toiselle esitellen kasveja, lintuja ja eläimiä, joista puoliakaan emme olisi havainneet ilman häntä.

Päivän kuumimmaksi ajaksi palattiin majapaikkaamme lounaalle, päiväunille ja uimaan. Lisäksi kävimme yhtenä päivänä paikallisessa kylässä katselemassa elämänmenoa ja toisena päivänä bushwalkilla. Tämä puskissa kävely on muuten nimeään huomattavasti jännittävämpi kokemus ja sen sisällöstä voi lukea enemmän Maapalloilijan postauksesta.

Alkuillasta lähdettiin päivän toiselle safariajelulle. Safarioppaat eivät juurikaan pysty välittämään toisilleen radiopuhelimilla tietoa eläinten sijainneista salametsästäjien pelossa, mutta pian törmäsimme toiseen seurueeseen, jotka kertoivat leopardin liikkuvan lähistöllä. Suuntasimme jännittyneinä meille neuvottuun paikkaan ja näimme kuin näimmekin vilauksen täplikkäästä turkista termiittikeon päällä. Pääsimme todella lähelle ihastelemaan leopardin ylväitä liikkeitä. Yllättävän nopeasti olimme nähneet koko himoitun big fiven eli leijonan, leopardin, norsun, puhvelin ja sarvikuonon. Sekä kymmenittäin muita lajeja. Tiedän meillä käyneen tuurin.

Illalla kokoonnuimme braain eli eteläafrikkalaisen grilliruuan ääreen kuun ja tähtien loisteessa villin luonnon äänien kaikuessa taustalla. Nuotion vipattavassa valossa paikan isäntä kertoili jännittäviä tarinoita salametsästäjistä kivääri olallaan leiriin ruuan tuoksun houkuttelemana eksyvien eläinten varalta.

Kotiin Suomeen lensimme Hoedspruitista Johannesburgin kautta. Lennot, majoitukset ja yksityisen kuljettaja-oppaan järjesti American Express Travel toiveidemme mukaan. Kotiinpaluun jälkeen minut valtasi suunnaton kaipuu takaisin safarille. National Geographicin Safari liven seuraaminen ja tuliaisrooiboksen hörppiminen tarjosivat pientä helpotusta.