Safari Krugerin kansallispuistossa on ikimuistoinen kokemus!

Aamun ensimmäiset säteet pilkottavat taivaanrannassa, kun safariauto liukuu pimeydessä sisään portista Etelä-Afrikan eläinten valtakuntaan. Kello on noin kuusi aamulla, kun Krugerin kansallispuisto ottaa vastaan letkan ajoneuvoja safariautoista tavallisiin henkilöautoihin. Meitä vieraita vaivaa jännitys, mitä tulemme näkemään vai näemmekö mitään koko päivän safarillamme, joka on minun ensimmäiseni. Tiedossa oli upea koko päivän safari Krugerin kansallispuistossa!

Lue myös, millaiset safariolosuhteet ovat yksityisessä luonnonpuistossa Etelä-Afrikassa.

Olin siis matkustanut heinäkuussa 2023 Johannesburgiin, jossa liityin kansainväliseen G Adventuresin safariryhmään. Edellisenä päivänä ajoimme Johannesburgista Krugerin alueelle, ja nyt oli vuorossa ensimmäinen safaripäivä opastettuna ryhmän kanssa. Lue myös ensimmäisistä kokemuksistani Etelä-Afrikassa ja vinkkejä safarille Etelä-Afrikkaan

Aikainen aamuherätys

Meidät kolkuteltiin hereille majapaikassamme Hazyviewn kylässä jo ennen viittä. Joimme pikaiset aamukahvit korppujen kera. Varsinaisen aamiaisen saimme mukaamme eväspusseissa. Sitten jo hyppäsimme bussiin, ja ajoimme noin 20 minuuttia kansallispuiston portille. Emme yöpyneet kansallispuiston sisällä olevissa majapaikoissa, sillä oppaamme sanoi, että valtion ylläpitäminä ne eivät ole kovin laadukkaita. 

Krugerin kansallispuiston Phabeni Gaten ulkopuolella nousimme safariautoihin. Etelä-Afrikan talven aamu oli viileä, joten vaikka olin pukenut lämpimästi monta kerrosta vaatteita, kääriydyin huopaan. Yhdeksän hengen safariajoneuvoissa oli katto, mutta ei seiniä sivuissa.

Ensimmäiset eläimet

Aamun hämärissä bongasimme pian ensimmäisiä eläimiä tien varrella. Seepra laidunsi rauhassa. Lauma impaloita syö ruohoa kuivassa pusikossa. Ja kirahvi taivutteli pitkää kaulaansa kohti matalalla olevia lehtiä.

Näimme myös gnuuantilooppeja (wildebeest), jotka kuuluvat eläinten Ugly Five -ryhmään yhdessä pahkasian, hyeenan, korppikotkan ja afrikanmarabun (marabou stork, kookas haikaralintu) kanssa. Ja kaikki nämä vain aamun ensimmäisen tunnin sisällä!

Olimme ajelleet tietä eteenpäin tähän saakka, mutta nyt oppaana toimiva kuljettajamme aktivoitui radion viesteihin. Hän käänsi ajoneuvon, ja ajoi nopeasti tulosuuntaamme. Olisiko siellä jotain harvinaisempaa nähtävissä?

Gepardeja!

Ja olihan siellä. Gepardikolmikko suunnitteli tien vieressä antilooppiaamiaisen nauttimista! Gepardit kulkivat ja katselivat tien vieressä, olisiko saalista tarjolla. Pääsimme seuraamaan niitä hyvän tovin, mutta sinä aikana ne eivät ruokaa saaneet metsästetyksi. Eivät kyllä tosissaan päässeet yrittämäänkään. 

Joka tapauksessa tämän harvinaisen eläimen näkeminen toi tunteen, että vaikka mitään muuta en enää reissussa näkisi, niin reissu olisi silti ollut sen väärti. Gepardin näkeminen luonnossa kun ei edes Krugerissa ole mitenkään varmaa. 

Lisää isoja eläimiä

Gepardit taakse jätettyämme ajoimme lammen rantaan, jossa näkyi virtahepoja vedessä. Niiden jälkeen bongasimme pahkasikoja sekä upeat, kierteiset sarvet omaavan kudun. 

Sarvikuonoja näimme todella, todella kaukana metsässä. Ei niitä itse olisi osannut edes nähdä, mutta oppaallamme oli uskomaton silmä niiden havaitsemiseen. Kannattaa siis olla mukana hyvät kiikarit tai kamerassa riittävä suurennus. Minulla oli putkena Olympus M.Zuiko Digital ED 100-400mm f/5-6.3 IS, joka oli hyvä investointi safarille. 

Näimme upean kirahvikolmikon jossain kohtaa aamua, monia lintuja ja paljon antilooppeja. Ei olisi malttanut, mutta paperipusseistaan kukin söi aamiaista ajon aikana, miten nälkä tuli. Katselimme, että puussa oli antiloopin raato, mutta sen sinne raahannutta leopardia ei paikalla näkynyt. 

Noin kolmen tunnin ajon jälkeen menimme levähdysalueelle. Siellä oli vessat, kahviloita ja ravintoloita. Join aamukahvit ja söin eväitäni.

Toinen safariajo ja törkeää lounasseuraa

Kahvipysähdyksen jälkeen safariajelu jatkui. Lämpötila oli noussut, joten enää ei tarvinnut palella huovan sisällä. Pipon pystyi vaihtamaan lippalakkiin. Opas bongasi pusikosta kaukaa leijonan, jota me muut emme silmällä nähneet. Hän kertoi omaavan “bush eyen”. Kaukaisuudessa näimme myös elefantteja, jotka tarkemmin nähdäkseen tarvitsi jälleen putkea silmän eteen. 

Muutaman tunnin ajelun jälkeen otimme lounaspysähdyksen samassa paikassa kuin aikaisemminkin. Yllätyin siitä, että ravintoloissa oli erittäin edulliset hinnat. 

Ravintola- ja majoitusalueella oli röyhkeitä apinoita. Ne väijyivät vierailijoiden eväitä, jos vähänkin silmä vältti. Ne myös menivät sisään autoihin avonaisista ikkunoista anastamaan ruokaa ja mitä nyt sattuivatkin viemään.

Lisäksi apinat olivat jopa aggressiivisia, sillä apina kävi yhden seurueemme naisen kimppuun aiheuttaen hänelle housujen läpi pienen haavan. Tuota haavaa hän kävi näyttämässä ensiapupisteellä. Onneksi raapaisu ei ollut mennyt kankaan läpi, joten muihin toimenpiteisiin ei asiassa ryhdytty. Tällainen ei sentään onneksi ollut yleistä.

Kolmas kerta

Päivän kolmannen ja viimeisen safariajelumme kohokohta oli nähdä norsulauma läheltä. Siinä kohtaa meinasi tippa tulla linssiin, kun nuo älykkyydestään tunnetut eläimet kulkivat puskassa, ja mukana oli pienempiäkin yksilöitä. 

Kävimme myös vielä katsomassa virtahepoja lammella. Nyt osa niistä oli noussut rannalle, osasta näkyi vain silmät ja nenä vedessä. Maalla näkyi myös krokotiileja. 

Päivän viimeinen yllätys ennen Krugerin kansallispuistosta poistumista oli hyeenaemo tien varrella. Se imetti toista poikastaan toisen kurkistellessa viereisestä kolostaan. Rumana ja ilkeänä pidetty eläin näyttäytyi uudessa valossa. 

Koko päivän saaliimme Krugerista oli siis mm. gepardi, norsu, leijona, pahkasika, vihermarakatti, kirahvi, virtahepo, krokotiili, hyeena, seepra, kudu, gnuuantilooppi, impala, puna-antilooppi, kirjoantilooppi ja vesiantilooppi. Lisäksi näimme monia lintuja. Safari Krugerin kansallispuistossa oli ikimuistoinen kokemus!

Lue seuraavaksi lisää juttuja ja kokemuksia Etelä-Afrikan safareilta:

Safaripäivä Etelä-Afrikassa yksityisessä luonnonpuistossa