Laos matkakohteena on yksi eksoottisimmista Kaakkois-Aasian maista. Sisämaavaltio ei vedä rantaturisteja, eikä sieltä löydy vastaavia turistivetonauloja kuin Kambodzan Angkor Wat. Siksi Laos onkin niin rento matkakohde.
Jos kaipaa täydellistä rentoutumista tekemättä mitään, oikea kohde on eteläisen Laosin 4000 Islands. Jos taas etsii reppureissaajien bilemestaa, Vang Vieng tubailuineen tarjoaa railakkaampaa meininkiä. Näiden kahden välillä on mahdollista nauttia hyvät kahvit Paksessa, nähdä vesiputouksia ja kokea yllättävän rauhallinen pääkaupunki Vientiane.
Ranskan entinen siirtomaa Laos on 7 miljoonan asukkaan valtio. Se on jopa köyhempi maa kuin naapurinsa Vietnam ja Kambodza Thaimaasta puhumattakaan. Mekong-joki kulkee Laosin halki Kambodzan Phnom Penhiin ja Vietnamiin asti, mutta vesiputousten vuoksi vesiteitse kulkeminen Laosiin ei onnistu. Laosissa vierailijalla tulevat varmasti tutuiksi riisiruoat ja Beerlao-olut.
Miten matkustaa Laosiin?
Suomesta ei ole suoria lentoja Laosiin. Välilaskulla maahan pääsee muiden Kaakkois-Aasian maiden kautta. Esimerkiksi Bangkokista ja Hanoista voi lentää Vientianeen tai Luang Prabangiin. Kambodžan Siem Reapista voi lentää myös Luang Prabangiin tai Pakseen.
Maateitse Laosiin voi matkustaa esimerkiksi Thaimaasta, Kambodžasta ja Vietnamista. Välimatkat ovat kuitenkin todella pitkiä ja tiet huonokuntoisia, joten bussilla matkustamiseen saa varata paljon aikaa. Omat ja muiden kokemukset ovat sitä luokkaa, että jos matkan on luvattu kestävän 12 tuntia, niin siinä menee vuorokausi. Ja varsinkin jos matkan varrella pitää vaihtaa bussia, ovat erilaiset ongelmat lähes taattuja. Jos siis pieni seikkailu ei haittaa, niin rohkeasti bussiin vain!
Esimerkiksi siirtyminen bussilla Siem Reapista Kambodžasta Don Detille Laosiin kesti 20 tuntia luvatun 10 tunnin sijasta. Kyseessä ei ollut suora yhteys, vaikka niin oli luvattu, vaan joskus aamuvarhaisella jouduin odottelemaan ja ihmettelemään Phnom Penhissa, milloin ja mistä se jatkoyhteys lähtee. Bussin piti olla vessallinen “sleeping bus”, mutta kyseessä oli vain tavallinen bussi hieman paremmin kallistuvilla ja leveämmillä istuimilla, ja ilman wc:ta tietenkin. Vagabonda-blogin kirjoittajalla oli Luang Prabangista Hanoihin matkustaminen kestänyt bussilla 38 tuntia luvatun 12 tunnin sijasta.
Yksi mahdollinen tapa matkustaa Laosiin on junailla Bangkokista Thaimaan halki Vientianeen. Yöjunasta kannattaa varata paikat hyvissä ajoin etukäteen, jotta saa alapunkan, joka on hieman leveämpi ja hintavampi kuin yläpunkka. Junien toisen luokan makuuvaunuissa siis ei ole erillisiä hyttejä, vaan makuupaikat pedataan istuimista yötä varten.
Liikkuminen Laosissa on hidasta. Edes isoimmat tiet eivät ole kaikilta osin päällystettyjä. Mutkia ja töyssyjä siis riittää. Paksesta Vientianeen matka bussilla kesti noin kymmenen tuntia. Vientianesta Vang Viengiin oli enää neljän tunnin matka, mutta se väli oli niin rajua menoa, että heikompaa hirvitti. Laosissa kun on vallalla myös kaakkoisaasialainen välinpitämätön ajokulttuuri. Vang Viengista Luang Prabangiin olisi ollut vielä toinen samanlainen legi jäljellä, mutta bussikyyditys oli niin karua, että jätin sen välistä.
4000 Islands
Saavuin Laosiin Kambodzasta bussilla, suuntana maan eteläosat. Matka Phnom Penhista rajalle kesti noin 10 tuntia. Bussissa täytettiin maahantulokaavakkeet ja jouduimme vielä maksamaan jonkin sortin rajamaksun, 5 dollaria, jotka todennäköisesti menivät rajaviranomaisten omiin kukkaroihin. Olin hankkinut Laosin viisumin Phnom Penhistä, mutta ilmeisesti sen olisi myös raja-asemalta saanut.
Laosin ja Kambodzan rajanylityspaikka sijaitsee keskellä viidakkoa, eikä siellä ole mitään muuta. Rajamuodollisuuksiin meni alle puoli tuntia, Laosin puolella pieni kuorma-auto saapui ja vei puolessa tunnissa Ban Nagasang Towniin, josta ostimme veneliput Don Detin saarelle. Matka-aika oli tuplasti pidempi kuin mitä luvattu oli.
Paikallisella kielellä Mekong-joen saaristoa kutsutaan nimellä Si Phan Don eli 4000 saarta. Onko saaria sitten niin monta, tuskin kukaan tietää. Vaikka saaria on paljon, kaksi asutuinta ovat sillalla yhdistetyt Don Khon ja Don Det.
Been there, Don Det
Don Det on reppureissaajien suosima saari, jossa lienee eniten majapaikkoja, ravintoloita ja bilemeininkiä. Kymmenisen vuotta sitten elo saarella oli kuitenkin hyvin rauhallista. Mukavinta tekemistä oli makoilla Mr. B:n 4€/yö bungalowin terassilla riippumatossa kirjaa lukien, Beerlaoa siemaillen ja Mekongjoen rauhallista virtaamista katsellen. Parasta oli, että saarella ei ollut kerjääjiä, kaupustelijoita eikä tuktukeja!
Don Khon
Don Khonin saarelle pääsee siis Don Detilta rautatiesiltaa pitkin. Saariin voi tutustua vaikkapa vuokraamalla polkupyörän.
Saarelta löytyy Khone Phaphengin vesiputoukset, joiden upeutta hehkutetaan useissa lähteissä mielestäni liikaakin. Ainakaan kuivalla kaudella ne eivät ole vaikuttavuudessaan huippuluokkaa. Vesiputouksia nimittäin saatetaan mainostaa maailman suurimpina, vaikka korkeutta niillä on vain 21 metriä. Sen sijaan kyseessä ilmeisesti on maailman levein vesiputous noin kymmenen kilometrin leveydellään. Kyllä se siis katsomassa kannattaa käydä.
4000 saarella tarjolla on myös joitain aktiviteetteja, kuten kajakkiretkiä ja veneilyä eri saarille tai harvinaisia delfiinejä katsomaan. Jotkut harrastavat Mekongjoessa tubingiakin. Löytyipä saarilta vielä ravintola, joka on tuttu Madventuresia katsoneille. Kaikkiaan päivät saarilla kuluivat erittäin leppoisissa merkeissä. Rentoa hippimeininkiä etsiville 4000 saarta on varmasti erittäin mukiinmenevä paikka, kirjaimellisesti.
Pakse
Pakse tai Pakxe sijaitsee Laosin eteläosassa Mekongjoen varrella lyhyen matkan päässä 4000 Islandilta. Thaimaan raja on myös lähellä.
Champasakin provinssin pääkaupunki on pienehkö, alle 100 tuhannen asukkaan paikka. Siellä ei paljoa erityistä näkemistä ja tekemistä ole. Muutamat paikalliset torit ja temppelit on äkkiä nähty. Kuuluisin temppeli lienee Wat Luang, jota kuvaillaan yhdeksi Laosin kauneimmista, mutta vähiten vierailluimmista.
Parasta Paksessa on, että sieltä saa kunnon kahvia ja mukavia kahviloita. Kaakkois-Aasiassa kun yleensä on tarjolla jotain murumoskaa tai mitä lie myrkkyä. Huippulaatuinen kahvi tulee aivan läheltä, Bolavenin tasangolta .
Bolavenin tasanko
Kahvin viljely alueella koki lähes sata vuotta sitten ranskalaisten siirtomaaisäntien toimesta. Kahvipensaiden todettiin viihtyvän hyvin Bolavenin tasangon (Bolaven Plateau) maaperässä.
Alue kärsi Vietnamin sodan pommituksissa tuhoja, kun amerikkalaiset pommittivat maastoa laajalla säteellä. Ranskalaisten poistuttua valtaan nousseet kommunistijohtajat eivät olleet innokkaita kahvin viljelijöitä. Viimeisten vuosikymmenten aikana viljelmät on elvytetty uudelleen.
Bolavenin tasangolla tuotetaan maailman luokan kahvia. Alueella viljellään jopa arabicaa, joka on arvokas ja vaikeasti viljeltävä kahvilajike. Suuremmalti osin kasvatetaan kuitenkin edullisempaa robustaa.
Kahvi on Laosille tärkeä vientituote, mutta sen viljely on silti pienimuotoista suuriin kahvintuottajiin verrattuna. Naapurimaa Vietnam on kuitenkin noussut jo toiseksi suurimmaksi tuottajaksi heti Brasilian jälkeen.
Bolavenin tasanko viileämpi ilmasto ja runsaat sateet tekevät siitä hyvin kahvin viljelyyn soveltuvan. Se on Laosin ylivoimaisesti tärkein kahvintuotantoalue. Siksi suuntasin siis Paksesta päiväretkelle tutustumaan alueeseen.
Tasankokierroksella nähtiin kolme vesiputousta. Yhden viileään veteen menin vilvoittelemaan, joten uikkarit kannattaa olla mukana, jos tällainen huvi kiinnostaa. Lisäksi tutustuin alkuperäisasukkaiden kylään, teeviljelmiin ja kahviviljelmiin. Kahviviljelmillä opettelimme tunnistamaan robusta- ja arabica-lajikkeet toisistaan. Raaka kahvipapu maistui ennemmin herneelle, mutta kahvin makua siitä ei oikeastaan löytynyt.
Paikalliset eivät ole kovaa kahvikansaa. Oppaan mukaan kofeiini vaikuttaa liikaa tottumattomaan kroppaan ja pääkoppaan.
Vientiane
Paksesta nuokuin yöbussilla kymmenen tuntia pohjoiseen, Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Kaupunki sijaitsee Mekongjoen varressa lähellä Thaimaan rajaa. Vajaan miljoonan asukkaan kaupunki oli rauhallisin Kaakkois-Aasian suurista kaupungeista, joissa vierailin. Liikennekaaos, kaupustelu, tuktuk-huutelijat ja muut koijarit loistivat poissaolollaan. Ilmastokin on viileämpi kuin etelämpänä. Nämä seikat tekivät Vientianesta oikein mukavan paikan tallailla katuja.
Kaupungista löytyy jälleen kerran buddhalaisia temppeleitä tarkasteltavaksi. Hienoimmat ja sen vuoksi myös suosituimmat ovat Pha That Luang ja Wat Si Saket.
Tällä kertaa nähtävyyksistä kiinnostavimmaksi totesin “voitonportti” Patuxain. Se muistuttaa ranskalaista esikuvaansa, Pariisin Arc de Triomphea, mutta on höystetty itämaisin maustein. Rakennelman näköalatasanteelle on pieni pääsymaksu.
Vang Vieng
Vientianesta Vang Viengiin matka bussilla kesti reilut neljä tuntia. Matkan aikana oli yksi tauko. Kuski kaahasi huonolla tiellä kuin heikkopää, mutta perille selvittiin.
Vang Vieng on erityisesti nuorten reppureissaajien suosima biletyskohde täynnä majataloja, baareja, ravintoloita, nettikahviloita ja muita matkailijoille suunnattuja palveluita.
Vierailuni aikaan kymmenen vuotta sitten tubing eli kelluttelu joessa ilmalla täytetyllä renkaalla oli paikan vetonaula. Ihan hauskaahan se olikin. Paitsi että itku pitkästä ilosta. Lieveilmiöt kuten huumeet, liiallinen alkoholinkäyttö ja turvallisuudesta piittaamattomuus aiheuttivat niin paljon turistien kuolemia, että Laosin hallitus oli pakotettu tekemään asialle jotain.
Jokivarsi oli täynnä hyppypaikkoja, liaaneja, liukumäkiä ja köysiratoja, joilla voi veteen itsensä paiskoa. Näissä on vaikea hallita alastuloaan, ja voi esimerkiksi laskeutua selälleen tai rintakehä edellä. Lisäksi vaarana oli lyödä itsensä pohjan kiviin tai muihin tubailijoihin.
Nyt ilmeisesti pahimmat liukumäet, köysiviritelmät ja huumeet on siivottu pois menon rauhoittamiseksi. Baarien lukumäärää tubing-reitin varrella on rajoitettu, samaten tubailijoilen päivittäistä määrää, joten paikka ei ole enää aivan täynnä päät sekaisin olevia reppureissaajia.
Tubingia Vang Viengissa
Tubailu tapahtui siten, että vuokrataan suuri, ilmalla täytetty sisärengas. Siitä pitää maksaa pantti, jota ei saa takaisin, jos rengasta ei palauta ajoissa. Vuokrahintaan sisältyy tuktuk-kuljetus kolmen kilometrin päähän ylävirtaan. Joelle saapuessani kuulin edellisenä päivänä jonkun kuolleen veteen hypätessään.
Itse tubailu oli aika rauhallista ja riskitöntä puuhaa. Joki on monessa kohtaa matala ja virtaus heikkoa kuivalla kaudella. Jossain kohdissa vauhti hiipui karikoille tai takapuoli hiersi pohjaa. Virta vie rauhallisesti alavirtaan, kunnes päättää pysähtyä johonkin joenpenkan baareista oluelle tai ämpärilliselle.
Pilvisenä päivä koko päivän kelluteltuaan alkoi iltapäivästä tulla jopa kylmä. Aurinkoisella säällä olisi sitten taas todennäköisesti polttanut nahkansa. Hauskaa ja rentoa puuhaa tuo tubailu muutoin.
Meno Vang Viengin kaupungissa oli aikanaan aika karua. Ehkäpä se pääsee leimastaan sekoilevien nuorten reissaajien kohteena sääntömuutosten myötä. Alue on on nimittäin todella upea. Kaupunkia ympäröivät kukkulat ja vuorenhuiput joka puolelta. Siellä voi esimerkiksi trekata helposti jollekin pienelle huipulle tai tutkia monia syviä ja pimeitä luolia.
Paikallisten elämäkin kärsi liiallisesta turistien määrästä. Eräästäkin ravintolasta löytyi useita artikkeleita, joissa kuvailtiin baarien tuottamaa melusaastetta, turistien alueelle tuottamaa roskamäärää ja muita alueelle aiheutuneita ongelmia.
Laosin parhaat
- Rauhalliset Mekongjoen maisemat 4000 saarella
- Tubing Vang Viengissa
- Hyvät kahvit Bolavenin tasangolla
- Kaakkois-Aasian leppoisin pääkaupunki Vientiane
Lue myös aiemmat juttuni Kaakkois-Aasian reppureissulta Bangkokista, Vietnamista, Angkor Watista ja Malesiasta.
Laos kuulostaa kyllä Kaakkois-Aasian leppoisimmalta matkakohteelta ja varmasti sitä onkin. Tubeilu voisi olla mukavaa, siihen liittyvä biletys ei. Tuo kahvi-asia oli itsellekin joskus yllättävää, että paahtamaton kahvipapu ei tosiaan muistuta paahdettua papua tuoksullisesti tai maullisesti käytännössä yhtään. Kukakohan on ensimmäisenä niitä keksinyt alkaa paahtamaan..