Kun krokotiiliä Etelä-Afrikassa säikähdin

On varhainen aamu Etelä-Afrikassa. Sänky on ollut oikein mukava nukkua. Ulkona oleva viileys ei ole tässä lodgessa tunkeutunut sisätiloihin. Mikäs sen mukavampaa kuin herätä ympäröivän luonnon ääniin edellispäivän safaria Krugerin kansallispuistossa muistellen. Ympäröivän luonnon äänet voit kuunnella ja äänen lähteen nähdä alla olevasta videosta. Sanotaan näin, että epävireisimmänkin kukon kiekuminen on musiikkia korville tämän kovaäänisen kaakattajan rinnalla.

Kun olin saanut kuvattua univaikeuksieni pääsyyllisen, ajattelin tehdä pienen kävelykierroksen ennen aamiaista. Aamu oli hieman sateinen, mutta en pienestä tihkusta välittänyt. 

Olin edellisenä päivänä jutellut erään chicagolaisen samassa reissussa olleen kanssa, että alempana lodgen rinteessä olevalla tontilla on lampi. Siellä on myös krokotiileistä varoittava kyltti. Aita kertoo, ettei kannata jatkaa pidemmälle.

Ylempänä tontilla olevan toisen, pienen lammen rannassa tämä kaveri oli sitten nähnyt suuren krokotiilin aivan lähellä, ja säikähtänyt sitä toden teolla! Onneksi tämä hammaslääkärin painajaisten eläin ei ollut aito, vaan puusta tehty. 

Vaikka tarina tästä epäaidosta eläimestä oli tiedossani, säikähdin silti itsekin kyseisen krokotiilin bongatessani rauhallisella aamukävelylläni. Ehkä Afrikassa reissatessa ihmisen luonnolliset vaistot ovat erityisen virittyneet varomaan vaaraa. 

Ei kannata kävellä vetten päällä, sillä vesi ei kannata

Krokotiileistä muistuu mieleeni eräs lehdestä lukemani tarina Etelä-Afrikasta. Ihminen voi olla uskossaan vahva, mutta ei kuitenkaan niin vahva kuin krokotiilin leuat. Tämän valitettavasti totesi eräs paikallinen pastori, joka päätti näyttää seurakunnalleen, miten vetten päällä kävellään. 

Seurakunta kokoontui joen penkalle katsomaan voimia rukoilemalla kerännyttä pastoria. Valitettavasti vetten päällä kävely ei toiminutkaan odotetusti. Krokotiilit söivät pastorin lähes kokonaan. 

Paikalla olleet totesivat, että eräs ihmemies muutti veden viiniksi parisentuhatta vuotta sitten, mutta paikallinen pastori muutti veden vain paikka paikoin viininpunaiseksi.

Jos vetten päällä kävelyä pidetään ihmeenä, niin Suomessa talvisin kunnon pakkasten jälkeen tehdään vielä erikoisempia temppuja. Täällä veden päällä myös mm. luistellaan.

Mutta olen minäkin ihmeitä tehnyt. Yläasteella opettaja nimittäin sanoi minulle, että onpa ihme, että olet kotiläksysi tehnyt. Töissä taas pomolta olen saanut positiivista palautetta ihmeellisyyksiin asti yltäneistä työsuorituksistani. On kuulemma ollut ihme, etten ole tämän pahemmin mokaillut. 

Etelä-Afrikan safarireissun askelmerkkejä

Kertaanpa vielä lopuksi, mitä Etelä-Afrikan reissullani on jo taphtunut ja mitä tuleman pitää.

Olin matkustanut Johannesburgiin, viettänyt siellä muutaman päivän ja liittynyt kansainväliseen Krugeriin matkaavan safariporukkaan. Johannesburgista ajoimme päivän Krugerin alueelle Panorama Routen maisemiin tutustuen.

Hazyviewssa, vajaan puolen tunnin matkan päässä Krugerin luonnonpuiston porteista, sijaitsevassa lodgessa oli kyllä oikein loistava majoitus. Aamiaisella ja päivällisellä buffetpöydistä sai mahansa täyteen hyviä ruokia.

Krugerin kansallispuistossa vietimme täyden päivän safariajeluiden merkeissä nähden monia eläimiä. Aamiaisen jälkeen kirjauduimme ulos ja pakkauduimme jälleen pikkubussiin matkataksemme tuonne yksityiseen . Edessä olisi parin tunnin ajomatka aiemmin mainitsemaani seuraavaan majapaikkaan.

Seuraavaksi siirtyisimme Suur-Krugerin alueella sijaitsevaan yksityiseen suojelualueeseen (Karongwe Private Game Reserve) majoittumaan ja näkemään lisää eläimiä. Siellä vasta mieleenpainuvia kokemuksia ja eläinkohtaamisia tapahtuikin!

Matkalla pysähdyimme täydentämään eväsvarantoja ostoskeskuksessa. Paikallisoppaamme varoitteli, että älkää sitten näytelkö rahavöitänne tai antako kenenkään tulla auttamaan pankkiautomaatilla rahan nostamisen kanssa. Aivan normaalia varovaisuutta siis.

Ostoskeskus oli kuitenkin todella siisti ja länsimaiset standardit täyttävä. Supermarket oli valikoimiensa puolesta vähintäänkin Citymarketin tasoa. Valinnanvaraa siis löytyi. Hinnat eivät kuitenkaan olleet mitenkään erityisen edulliset, joten näissä valintamyymälöissä asioivat vain parempituloiset.

Ajomatkalla teiden vierustat olivat korkeasti aidattuja. Aitojen takana bongasimme mm. kirahvin ja puhvelin. Nämä aidat nimittäin rajasivat yksityisiä suojelualueita, eikä ole tarkoitus, että eläimet lähtevät “ihmisten ilmoille”. Eläimet ovat siis periaatteessa vapaita isoilla alueilla, mutta niiden liikkumismahdollisuuksia on rajattu. Krugerin kansallispuiston ja Suur-Krugerin välillä ei kuitenkaan aitoja ole, joten eläimet voivat liikkua isolla alueella vapaasti.

Kerron tarkemmin “private game reserve” -kokemuksiani seuraavassa postauksessa.