Safari yksityisessä luonnonpuistossa Etelä-Afrikassa

Tässä postauksessa kerron, millainen on safari yksityisessä luonnonpuistossa Etelä-Afrikassa. Keskityn kertomaan Karongwe Private Game Reservesta ja Chisomo Safari Campista, millaista siellä oli viettää aikaa varsinaisten safariajeluiden ulkopuolella. Miten majoitus oli järjestetty ja millaista muuta ohjelmaa olikaan tarjolla?

Safaria suunnittelevan on hyvä hahmottaa ero valtion omistamien kansallispuistojen ja yksityisomisteisten luonnonpuistojen välillä, jotta osaa valita itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Lue myös iltasafarista ja safaripäivän kokemuksista!

Safarireissu Etelä-Afrikkaan heinäkuussa 2023

Kertaan aluksi lyhyesti tähän asti tapahtuneen Etelä-Afrikan reissullani. Lensin Suomen kesästä talviseen Johannesburgiin, johon tutustuin muutaman päivän. Liityin majapaikassani mukaan kansainväliseen G Adventuresin Explore Kruger National Park -kiertomatkaan.

Ajoimme Johannesburgista Krugerin kansallispuiston liepeille, jossa yövyimme kaksi yötä. Sitten vietimme yhden päivän safarilla aamukuudesta iltapäivään saakka Krugerin kansallispuiston alueella. 

Ensimmäinen safaripäivä, vaikka se upea olikin, jätti paljon toiveita tuleville safareille. Niitä meillä tulisi olemaan yksityisessä puistossa neljä.

Toiveenani oli nähdä läheltä isoja kissoja eli leijonan ja leopardin. Myös sarvikuonon haluaisin nähdä läheltä. Puhvelikin pitäisi nähdä, jotta saisin big5-bongauksen täyteen. Ja tietysti halusin nähdä lisää norsuja ja ihan kaikkea, mitä luonto nyt tahtoisikaan tarjota! 

Karongwe Private Game Reserve

Saavuimme iltapäivällä yhden maissa edellisestä lodgestamme Karongwe Private Game Reserveen. Nyt majoittuisimme yksityisellä suojelualueella keskellä viidakkoa olevassa lodgessa.

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan tervetuliaisjuomien kera. Aluksi annettiin myös turvallisuusopastusta, olimmehan eläinten keskellä. 

Karongwe Private Game Reservessa majoituimme Chisomo Safari Campissa. Siellä nukuimme luksusteltoissa, jotka erotti mökeistä ainoastaan se, että niiden seinät olivat kangasta.

Yllätyin, että luonnon ääniä ei pahemmin yön aikana kuulunut. Ehkä kylmät talviyöt vaikuttivat niiden yöaktiivisuuteen.

Teltat oli rakennettu irti maasta puiden päälle. Niissä oli oma wc ja suihku, josta tuli lämmintä vettä. Viileitä öitä varten teltoissa oli lämmityslaitteet sekä sähkölämmitteiset peitteet, joiden alla ei todellakaan tarvinnut palella, vaikka ulkona lämpötila laski lähelle nollaa öisin.  

Majoitus todellakin oli luonnon keskellä. Terassilta näki vierestä vilistäviä pahkasikoja. Edessä aukeavalla alueella oli antilooppeja laiduntamassa. Niitä liikkui myös lodgen alueella ihmisistä juuri välittämättä.

Meitä varoiteltiin, että huoneiden ovet pitää aina lukita huolella, sillä paviaanit ovat oppineet avaamaan lukitsemattomat ovet ja viemään tavaraa vieraiden laukuista, vaikka nekin olisi suljettu. Paviaaneja ei kuitenkaan lodgen alueella näkynyt.

Pimeän tultua majoitusalueella ei saanut liikkua yksin, vaan henkilökunnan piti olla varmistamassa ja näyttämässä valoa. Aluetta ei nimittäin oltu aidattu kuin ohuella rautalangalla. Se ei pitäisi mitään eläimiä poissa alueelta, vaan tarkoituksena oli, etteivät vieraat lähtisi hortoilemaan kauemmaksi. 

Päiväohjelma safarilla

Lodgessa oli buffetruokailuja tai kahvitaukoja tarjolla todella usein. Siis jopa seitsemän kertaa päivän aikana oli tarjolla jotakin!

Safariajeluita oli päivässä kaksi: Aamuajo ja ilta-ajo. Lodgessa täyden päivän ohjelmamme näytti suurin piirtein tältä:

• 5:00 Herätys ja aamukahvit

• 5:30 Ensimmäinen safariajelu, jonka aikana pysähdyttiin juomaan kahvit

• 9:00 Aamiainen 

• 12:00 Lounas

• 13:00 Safarikävely

• 15:00 Iltapäiväkahvit

• 16:00 Iltapäivän safariajelu, jolloin pysähdyttiin auringonlaskun drinkeille

• 19:00 Päivällinen

Ohjelmaa siis riitti koko päiväksi. Kahvien ja drinkkien kanssa oli aina jotain snäksejä tai hedelmiä tarjolla, joten oikeastaan joka välissä syötiin ja juotiin. Varsinaiset ruokailut tapahtuivat buffetissa. Eteläafrikassa safarilla saa varmasti ruoaksi braaia eli paikallista barbequeta.

Ruoat olivat oikein hyviä, lihapainotteisia, mutta myös tuoreita salaatteja oli hyvin tarjolla. Etelä-Afrikassa hygieniataso on sen verran hyvä, että uskalsin niitä syödä.

Maistoin mm. impala-antilooppia, joka pitkään haudutettuna talon punaviinin kanssa oli ehkä paras liharuoka, mitä söin reissussa. Krokotiilin liha sen sijaan oli kuivaa, mautonta ja vähän sitkeää.

Bush walk – p*skanmakuinen kokemus

Noin tunnin mittainen safarikävely (bush walk) oli vapaavalintainen lisäohjelma, josta piti maksaa pieni ekstra (20€). Sitä varten jalkauduttiin maastoon. Rangerilla oli ladattu ase turvana, kun normaalisti ajoneuvosta ei nousta kävelylle. Tätä mielenkiintoista mahdollisuutta ei todellakaan kannata jättää käyttämättä.

Ranger kertoi meille, kuinka jokaisella kasvilla ja puulla on merkityksensä eteläafrikkalaisessa kulttuurissa. Kaikkia niitä on hyödynnetty jollain tavalla, esimerkiksi lääkkeenä tai tarve-esineen valmistuksessa. Keskityimme siis pieniin yksityiskohtiin, joita ei safariajoneuvosta havaita.

Ranger kertoi esimerkiksi, kuinka norsun uloste on terveellistä. Norsu nimittäin syö kaikkea, esimerkiksi lehtiä, juuria ja marjoja.

Norsu ei kuitenkaan sulata kaikkea läpikulkumatkalla suolistossa, vaan ulosteessa on tämän seurauksena mukana paljon hyviä ravintoaineita. Siksi kuivasta ulosteeta keitellään Etelä-Afrikassa esimerkiksi teetä moniin vaivoihin. Vastasin ystävällisesti tarjoukseen, että “This is not my cup of tee”.

Elefantin lannasta tehtyä teetä ei taida vielä löytyä Suomesta edes parhaiten varusteltujen hyvinvointikauppojen valikoimista. Olisiko tässä ainesta seuraavaksi hittituotteeksi? Pitäisikö ryhtyä maahantuojaksi?

Lopuksi rangerit haastoivat meidät vielä kilpailuun, jossa kuivahtanut kirahvin papana laitettiin suuhun ja kisailtiin siitä, kuka sylkäisee sen pisimmälle. Haaste oli sen verran etova, että vain rangereilla jäi kävelysafarista p*ska maku suuhun.

Muita aktiviteetteja

Vaihtoehtona tai lisänä safarikävelylle oli ottaa hierontoja tai spahoitoja lodgen alueella. Lodgessa on myös uima-allas, mutta oli niin kylmä, ettei sitä tehnyt lainkaan mieli käyttää.

Lodgen alueella pystyi kävelemään noin kilometrin päähän vapaasti katsomaan joen varrella majailevia virtahepoja ja krokotiilejä. Hauskinta oli nähdä virtahevon poikanen leikkimässä vedessä! Joen penkalla lepäili myös kilpikonnia ja muutamia lintuja.

Ensimmäisenä päivänä saimme myös kuulla pienen esittelyn villikoirien ja gepardien suojelutyöstä alueella. Saksalainen Ronja esitteli meille, millaista työtä hän tekee eläinten hyväksi.

Huolestuttavaa oli kuulla, että villikoiria (wild dog) ja gepardeja (cheetah) on vähenevissä määrin niin Etelä-Afrikassa kuin maailmassakin. 

Villikoiraa en valitettavasti luonnossa nähnyt. Gepardien kanssa sen sijaan tapahtui uskomaton ja ikimuistoinen kohtaaminen, josta lisää myöhemmin.

Safari yksityisessä luonnonpuistossa

Karongwe Private Game Reserve on siis nimensä mukaisesti yksityisomistuksessa toisin kuin valtion omistama Krugerin kansallispuisto. Oltuani molemmissa safarilla voin todeta molemmissa olevan hyviä ja huonoja puolia.

Yksityisessä luonnonpuistossa ehkä huonoin puoli on kalliimpi hinta, mutta toisaalta sillä saa paljon laatua ja elämyksiä sekä yksityisemmän kokemuksen ja vieraanvaraista palvelua.

Krugerin kansallispuistossa safarioppaiden käytöksestä ja suhtautumisesta turisteihin jäi ihan vähän sellainen kuva, että palvelualttius ei ollut aivan huipussaan. Tämähän se ero usein on julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä.

Safari yksityisessä luonnonpuistossa, majoittuminen keskellä luontoa ja mahtavat safariajelut ovat kokemuksia, joita ei todellakaan kannata missata, mikäli päättää lähteä safarille Etelä-Afrikkaan! Seuraavissa jutuissa kerron sitten tarkemmin neljästä upeasta safariajosta, joita sain kokea.

Lue myös: Vinkkejä safarille Etelä-Afrikkaan