Tässä tulee vielä yksi safarikokemus Etelä-Afrikasta tältä erää. Paikkana on siis Karongwe Private Game Reserve Suur-Krugerin alueella. Upea kokemus oli tämä reissun viimeiseksi jäänyt safariajo myös!
Viimeinen aamu safarilla alkoi samalla tavalla kuin edellinenkin päivä. Aikainen herätys, pimeässä ja viileässä safariauton kyytiin ja aamun sarastaessa liikkeelle. Ensimmäisenä näemme kirahveja. Eräs niistä katsoo meitä, mutta ei välitä. Toiset jatkavat syömistä.
Seuraavaksi näemme lauman norsuja. On pieniä poikasia ja isot syöksyhampaat omaavia yksilöitä. Ne repivät kärsillään lehtiä suuhunsa, samalla tuhoten osan pienemmistä puista. Kun lauma talloo kohti safariautoa, on aika lyödä pakkia silmään. Emme halua jäädä jalkoihin. Norsut nimittäin kyllä näyttävät, kuka on pomo.
Kun olimme seuranneet hyvän tovin norsuja ja seeproja, ranger sai radiopuhelimeensa tiedon toiselta safariautolta, että jotain on nähty. Ajoimme paikalle ehtiäksemme juuri ja juuri näkemään leopardin kaukana metsässä. Se oli saanut saalista ja raahasi sitä mukanaan suojaan.
Toinen safariautollinen oli päässyt todistamaan antiloopin retuuttamista aivan lähietäisyydeltä. On siis aivan tuurista kiinni, mitä milloinkin näkee. Leopardi jäi isoista kissoista tällä safarireissulla siis minulta näkemättä läheltä. Aiemmin olin nähnyt sen kaukana puussa makoilemassa. No, kaikkea ei voi saada, vaikka erityisesti yksityisessä luonnonpuistossa mahdollisuudet ovatkin hyvät nähdä vaikka koko Big 5 muutaman safariajon aikana.
Mutta vielä viimeisillä hetkillä meillä oli aihetta iloon. Nimittäin jäljitimme jälleen gepardilaumaa. Ja kun ne oli paikannettu, saimme jälleen nousta safariautosta. Kävelimme puskassa jonkin matkaa niiden lähelle. Kyseessä oli sama kolmikko, jonka olimme nähneet vastaavalla tavalla makoilemassa aiemminkin.
Kotimatka alkaa
Tämän safariajon jälkeen söimme aamiaista lodgella. Sitten oli aika pakata tavarat minibussin perässä vedettävään kärryyn ja hypätä itse bussin penkille istumaan. Suru hiipi puseroon. Nämä mahtavat eläimet jäisivät tänne ja minä joutuisin lähtemään pois. Vaikka olimme katselleet eläimiä jo neljänä päivänä, ei safarikokemuksesta saanut tarpeekseen.
Edessä oli pitkä, koko päivän kestävä ajomatka Johannesburgiin. Siellä söimme safariporukalla viimeisen illallisen yhdessä, kunnes seuraavana aamuna muut lähtisivät jatkamaan matkaa. Osa lähti esimerkiksi Victorian putouksille. Minä jäisin vielä pariksi päiväksi tutustumaan Johannesburgiin ja lähiseutuihin ennen lentoa Suomeen.
Lisää safarikokemuksia Etelä-Afrikasta:
Safari Krugerin kansallispuistossa
Alkoiko safarit muuten kiinnostamaan siinä määrin, että ei jäänyt viimeiseksi kerraksi? Itse tykkään valtavasti ja osa viehätystä on myös se, että koskaan ei etukäteen voi tietää, mitä kulloinkin näkee.
Ja kyllä, tuo sarviluntu tosiaan varsin kiukkuiselta näyttää.
Ei varmasti jäänyt viimeiseksi safariksi. Varmaan Kenia/Tansania kiinnostaisi seuraavaksi, ja moni muu paikka tietysti myös. Hieno ja mieleenpainuva kokemus on jokainen safari varmasti. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että ei olisi tykännyt olla safarilla.