Viimeinen kokonainen päivämme Tokiossa oli varattu parille museolle ja tunnetuille paikoille. Kävimme siis Tokion nähtävyyksiä ja kaupunginosia kiertämässä. Tutustuimme TeamLabs Tokyo -taidenäyttelyyn, “Kakkamuseoon” sekä Odaiban, Shibuyan, Harajukun ja Shinjukun alueisiin.
TeamLabs Planets
Aamulla suuntasimme kello yhdeksäksi TeamLab Planets Tokyoon, jonne olin ostanut liput jo ennakkoon (noin 22€ per henkilö). Ruuhkia ei kohteessa ollut, vaikka se onkin suosituimpia Tokion nähtävyyksiä. Kyseessä on museo tai taidenäyttely, jossa hyödynnetään teknologiaa, ja aktivoidaan kaikkia aisteja.
TeamLabsin visuaalisessa näyttelyssä kävellään mm. vedessä, johon on heijastettu kaloja ja muuta liikettä, peililattian päällä huoneessa, joka on täynnä katosta roikkuvia värikkäitä valojohtoja sekä huoneessa, josta katosta laskeutuu kukkia. Tuoksut olivat joko aitoja tai teollisia, mutta myös hajuaisti pääsi kokemukseen mukaan.
Yhdessä huoneessa “leijuttiin” psykedeelisissä tunnelmissa värikkään kukkataivaan alla, joka oli heijastettu kupumaiseen kattoon. Heijastuksen liike sai tuntemaan, että huone kieppuu ja kallistelee. Siellä porukka sitten istuskeli tai makoili lattialla. Elokuvissa ja piirretyissä kuvaillaan LSD-trippiä hieman samanlaisilla fiboilla.
Aluksi siis riisuttiin kengät, sillä koko matka kuljetaan paljain jaloin. Jos ei käyttänyt shortseja tai hametta, pitkiä lahkeita piti kääriä, sillä vesi ulottui reilusti yli nilkan, lähes pohkeeseen asti. Hameita käyttävän kannattaa varautua siihen, että peililattian kautta voi kanssakulkijoiden katse osua väärään paikkaan. Tai juuri oikeaan paikkaan tirkistelijän mielestä.
Teamlabs oli ihan mielenkiintoinen kokemus, joka kannattaa kokea, jos haluaa erilaisen taide-elämyksen. Epilepsiasta tai migreenistä kärsivän ei ehkä kannata siellä vierailla, sen verran oli välkkyviä valoja ja muita ärsykkeitä. Erityisesti vaimo tykkäsi tästä paikasta se visuaalisuuden vuoksi.
Näyttelyn käveli läpi tunnissa, kun pahempia ruuhkia ei ollut sisälläkään. Suuntasimme sieltä seuraavaksi kohti seuraavaa aktiviteettia.
Odaiban futuristinen kaupunginosa
Meillä oli aikaa ennen seuraavaa aktiviteettia kierrellä Daiba-metroaseman läheisyydessä, Odaiban kaupunginosassa. Odaiba on tekosaarelle Tokionlahdelle rakennettu kaupunginosa.
Näköalapaikalta (Google Mapsissa Rainbow Bridge Observation Deck) avautui hieno maisema kaupungin pilvenpiirtäjien sävyttämään silhuettiin. Olipa siellä myös Tokion oma Vapaudenpatsas, pienikokoinen versio New Yorkin vastaavasta.
Tuolla alueella kannattaa muutenkin käydä kiertelemässä. Saarella oleva alue on hieman futuristinen, joten siellä tuntui hieman kuin olisi tehnyt aikahypyn tulevaisuuteen. Esimerkiksi metro kulkee yläilmoissa aivan erään erikoisemman rakennuksen vieressä.
DiverCity Tokyo Plazan ostoskeskuksen edessä oli myös jättiläismäinen Transformers-hahmo, Unicorn Gundam Statue. Tatti otsassa oleva romurauta teki jotain pieniä liikkeitä kello 11, joita oli kerääntynyt katsomaan yllättävän suuri joukko turisteja. Moovit tapahtuvat ilmeisesti myös kello yhdeltä ja kolmelta päivän aikana. Katselimme tätä toimitusta läheisen kahvilan terassilta, mutta emme olleet kovin vaikuttuneita.
Ostarilla söimme lounaaksi sushia Premium Kaiossa, jossa annokset tilauksen jälkeen paikalle toi pienoisjuna. Ilmeisesti aikaisemmin annokset olivat perinteisesti kiertäneet rataa, mutta nyt hygieniasyistä asiakkaalle rahdattiin vain ne annokset, jotka tämä oli pöydässä olevalla padilla tilannut. Ja sushi muuten oli todella hyvää! Paikka ei ole kuitenkaan saanut kummoisia arvosteluja, joten onneksi en tullut niitä katsoneeksi etukäteen.
Kakkamuseo
Syy, miksi olimme saapuneet hieman syrjäiselle ostarille, oli siellä sijaitseva museo. Voisin sanoa, että sen puolesta paska reissu. Nimittäin kyseessä oli vaimon bongaama Poop Museum Tokyo, siis Tokion Kakkamuseo!
Museossa ei kakka kuitenkaan haissut, eikä siellä tainnut olla mitään ruskeaa. Vaikka museo oli omistettu kakkalle, oli siitä tehty hattaransävyinen unelmamaailma, jossa pelattiin esimerkiksi erilaisia pelejä.
Paikkaa on vaikea luonnehtia museoksi tai oikeastaan miksikään. Kouluarvosanalla 4-10 annan paikalle itse 1 ja vaimo antaa 11. Mielestäni koko paikka oli suhteellisen perseestä, mikä teemaan hyvin sopikin, mutta onneksi siellä ei tarvinnut kauaa olla.
Shibuya ja Harajuku
Aamupäivän erikoisten museoiden jälkeen siirryimme Shibuyaan, jossa pilvenpiirtäjiä ja värivaloja riittää. Shibuyasta löytyy muutamia tunnettuja Tokion nähtävyyksiä.
Hachiko
Shibuyan aseman läheisyydessä bongasimme heti kuuluisan Hachiko-koiran patsaan. Kun muualla maailmassa sellaisen nähtävyyden ympärillä tungeksitaan, niin Japanissa tönötettiin jonossa uskollisesti kuin Hachiko ikään omistajaansa odottaessa. Jokainen sai siis rauhassa ottaa kuvansa elokuviinkin päätyneen koiran kanssa.
Hachiko oli siis 1900-luvun alkupuolella elänyt Akita-rodun koira. Se saapui rautatieasemalle joka päivä yhdeksän vuoden ajan odottamaan omistajaansa senkin jälkeen, kun tämä oli jo kuollut. Tämä uskollisuus (lue tyhmyys) teki koirasta tunnetun koko maailmassa.
Shibuyan risteys
Patsastelun jälkeen oli aika kääntää katseet maailman vilkkaimpana tunnettuun Shibuyan risteykseen, jossa sanotaan parhaimmillaan jopa parin tuhannen ihmisen ylittävän kadun yksillä valoilla. Olin odottanut kaaosta, ruuhkaa ja tungeksintaan, mutta joko väkeä oli reilusti vähemmän tai sitten Japanissa tämäkin asia vain toimi. Toisaalta puolet porukasta taisi olla turisteja kuvaamassa suojatielle aiheuttamaansa pientä ruuhkanpoikasta.
Löysimme risteyksen läheisyydestä erään näköalabaarin, jonka terassilta oli ihan hyvät näkymät. Baari itsessään oli rähjäinen kuin joku huumeluola. Ilmeisesti joku oli keksinyt paikan, ja alkanut myydä siellä juomia, jollainen piti pääsymaksun sijasta ostaa.
Harajuku
Shibuyassa matkamme jatkui kävellen kohti Harajukua. Tokiossa liikkuessa jännää oli se, kuinka erilaisia alueita sieltä löytyykään. Harajukussa taas oli ihan oma tunnelmansa. Harajukun aseman läheisyydessä oleva alue on tunnettu teinimuodistaan ja cosplay-kulttuuristaan. Tunnelma teki erikoisen myös isto, värilliset miehet, jotka päivystivät katujen kulmissa. En oikein tiedä, mikä heidän roolinsa oli, mutta muualla emme olleet heitä nähneet.
Harajukussa söimme kioskista krepekset, jotka oli juntanttu niin täyteen äklöä kermavaahtoa, että mieliteko siihen katosi varmaan loppuiäksemme. Visiteerasimme myös koiranpentukahvilassa, mutta minulle tuli ainakin siellä vähän surullinen olo. Siellä oli paljon söpöjä erirotuisia koiranpentuja kyllä, mutta niillä oli liian kova meno päällä, ja ne olivat pääosin kiinnostuneita vain asiakkaiden tarjoamista makupaloista. Koirien herkut piti siis ostaa erikseen.
Syntinen Shinjuku
Meidän hotellimme APA Hotel Higashi Shinjuku Kabukicho Tower sijaitsi Shinjukussa, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Shinjukun asemalta. Shinjuku on myös vähintäänkin mielenkiintoinen alue.
Pitkän päivän jälkeen menimme hotellimme lähellä olevalle kadulle etsimään ruokaa. Se osoittautui korealaisten ravintoloiden kaduksi. Siis koko kävelykadun varrelta emme löytäneet kuin pelkästään niitä.
Päätimme mennä viimeisen illan kunniaksi BBQ-ravintolaan, jossa tilasimme pöytään wagyu-laatulihaa, jota itse pöydässä sitten kuumalla hiiligrillillä paistoimme. Hyvää oli!
Illalla kiertelimme myös Shinjukun hieman syntiseltä vaikuttavalla alueella. Tyttöbaarien tytöt kutsuivat luokseen, ja alkoholia käytettiin kadulla ihan avoimesti. Tässä oli suuri kontrasti verrattuna Kioton rauhalliseen tunnelmaan.
Näiden Japanin tyttöbaarien idea on, että mies (yleensä) menee sinne, mutta ei maksa pelkästään juomista, vaan myös tyttöjen keskusteluseurasta. Näissä on joku aikaperusteinen veloitus. Asiakkaan luona käy useampia tyttöjä juttelemassa, ja he saattavat olla pukeutuneet kimonoon, kouluasuun tai palvelustytön asuun. Ei sitten sen kummempaa.
Shinjukulla on kuuluisa baarialue, Golden Gai. Sen kapeilla kaduilla kannattaa käydä kävelemässä, ehkä poiketa johonkin baareista. Ne ovat niin pieniä, että niissä on tyypillisesti tilaa ehkä maksimissaan kymmenelle asiakkaalle. Suurimpaan osaan on jokin sisäänpääsymaksu (seeting fee), jolla pääsee sisälle istumaan. Juomat tulevat sitten tämän päälle.
Aamulla Shinjukun alueella huomasi, että väki on bilettänyt edellisenä iltana, ja myöhään. Tai siis aikaiseen. Edellisen illan prinsessat hoippuivat korkkareissaan, joku huutolaulaa keskellä katua ja joku makaa puskassa sammuneena.
Monet erilaiset kaupunginosat ovat mielestäni parhaita Tokion nähtävyyksiä. Niitä oli mielenkiintoista kierrellä.
Lue seuraavaksi reissuvinkit Japaniin, millainen on Japanin hintataso sekä tutustu Tokion ja Kioton nähtävyyksiin.
Japanin matkapäiväkirja:
Osa 2. Japaniin saapuminen ja ensimmäinen ilta Kiotossa
Osa 3. Kioton nähtävyyksiä ja aktiviteetteja
Osa 4. Päiväretki Naraan ja iltapäivä Arashiyamassa Kiotossa
Osa 5. Kioton tärkeimpiä nähtävyyksiä ja vierailu Osakassa
Osa 6. Päiväretki Hiroshimaan, Himejiin ja Miyajimaan
Osa 7. Fuji-vuori ja Kawaguchi-järvi
Osa 8. Tokio yläilmoista – Skytree ja Asahi Brewery
Osa 9. Imperial Palace & East Garden
Haha, tuo kakkamuseo jäi meiltä kyllä väliin. Enää jää vain miettimään, että paljonkohan olen menettänyt… Shibya ja varsinkin Harajuku ovat mielenkiintoisia paikkoja, me käytiin noilla seuduilla useampana päivänä. krepeksiä Harajukussa tosiaan oli paljon tarjolla, jätin väliin, ja ehkä ihan hyvä niin.
Paljonko muuten oli viimeisen illan BBQ-ravintolan lasku?
Ei se lasku mitenkään mahdottomasti ollut, en nyt tarkkaa summaa muista. Olisko ollut vain noin 60€ yhteensä kahdelta.