Ensimmäiseen aamuun Kiotossa heräsimme yllättävän hyvävoimaisina ilman pahempaa jetlag-rasituksen tunnetta. Aikaeroa Suomeen on kuitenkin kuusi tuntia, ja olimme lentäneet 13 tunnin yölennon. Tarkoituksenamme oli kokea Kioton nähtävyyksiä ja muutama aktiviteettikin oli varattuna jo samalle päivälle.
Lue myös reissuvinkit Japaniin, millainen on Japanin hintataso sekä tutustu Tokion ja Kioton nähtävyyksiin.
Fushimi Inari Taisha
Hotelliltamme oli matkaa noin viisi minuutti lähimmälle metroasemalle. Sillä oli kätevä suunnata Kioton rautatieasemalle, josta oli hyvät yhteydet moneen suuntaan.
Metron maksaminen onnistui kätevästi Suica-latauskortilla, jotka olimme ladanneet Applen lompakkoon. Puhelimella tarvitsi siis vain koskettaa kulkuporttia mennessä ja tullessa, ja raha lähti lompakosta. Visa-kortilla Suican lataaminen ei onnistunut, vaan tarvittiin MasterCard.
Rautatieasemalta otimme Nara-linjan junan, joka taas sisältyi JR Passiin. Pari pysäkinväliä meni nopeasti, ja saavuimme kuuluisalle Fushimi Inari Taishalle eli shintolaiseen pyhäkköön.
Paikasta tunnetun tekee 40 tuhannen torii-portin reitti, joka johtaa 233 metriä korkean vuoren huipulle. Jos siis olet nähnyt Kiotosta yhden mainoskuvan, on se todennäköisesti tästä paikasta otettu.
Puoli yhdeksän aikaan väkeä oli paikalla jo jonkin verran. Aamu oli kirkas ja ilma kostean hiostava. Kävelimme polkua pitkin kierroksen ylös vuorelle ja takaisin alas. Se vei noin pari tuntia ja matkaa kertyi yhteensä ehkä nelisen kilometriä.
Koko matka oli päällystettyä polkua tai kiviportaita. Kuuma ja kostea ilma laittoi hien virtaamaan, vaikka ajoittain metsän ja torii-porttien varjoissa liikuimmekin. Juomaa sai ostaa matkan varrella sijaitsevista automaateista.
Paluumatkalla alempana vuorella väkeä oli paikalla jo paljon enemmän. Omaa rauhaa hakevien kannattaa suunnata ylös vuorelle mahdollisimman aikaisin. Pyhäkkö on käymisen arvoinen, onhan se yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä.
Kiyomizu-dera
Fushimi Inari Taishalta suuntasimme junalla takaisin Kioton rautatieasemalle, jossa söimme lounaan. Sieltä jatkoimme paikallisbussilla toiseen Kioton päänähtävyyksistä, Kiyomizu-deran buddhalaiselle temppelille.
Bussiin oli helppo jonottaa, kun henkilökunta laittoi rivejä suoraan järjestykseen. Bussimatkan maksaminen onnistui myös Suicalla.
Väkeä oli Kiyomizu-deralla paljon. Meidät yllätti paikallisten perinteisiin kimonoihin pukeutuneiden ihmisten määrä. Ilmeisesti Kiotossa on tapana joskus pukeutua niin, ja tulla ottamaan itsestään kuvia upeisiin paikkoihin.
Temppelin tärkein nähtävyys on puinen, suuri terassi. Paikka on Unescon maailmanperintökohteiden luettelossa. Sinne pääsee tutustumaan pientä pääsymaksua vastaan (400 jeniä, noin 3 euroa).
Temppeliltä kävelimme läheiseen Starbucks Kahvilaan (Ninenzaka Yasaka Chaya). Se on kuuluisa siitä, että se sijaitsee perinteisessä puisessa japanilaisessa rakennuksessa. Se oli sen verran täynnä, että emme jääneet jonottamaan.
Teimme pienen kävelylenkin, ja kävimme katsomassa ulkoa hienoa pagodaa, Hōkan-jita. Kodai-ji-temppeliin menimme sisälle tutustumaan. Siellä oli kauniita rakennuksia, hienoa puutarha ja pieni bambumetsä, jonka läpi kuljimme. Kävelimme Yasaka-jinja-pyhäkön alueen läpi välillä viilentävällä jäähilejuomalla janoa sammuttaen.
Samurai & Ninja Museum
Viideltä iltapäivällä oli ensimmäisen varatun aktiviteetin aika. Olin etukäteen varannut ajan Kioton Samurai & Ninja museosta. Siellä kuulimme samuraiden ja ninjojen historiasta, opettelimme heittotähtien viskomista ja pukeuduimme samuraiden asuun. Kokemus maksoi 20 euroa per henkilö.
Samurailla oli isäntä, jota tämä palveli. Isännät olivat feodaaliherroja eli daimioita, jotka kasasivat yksityisiä armeijoita puolustamaan tiluksiaan ja omaisuuttaan. Jos samurai menetti isäntänsä, tästä tuli ronin, isännätön samurai.
Samuraiksi tullakseen henkilön piti joko syntyä samuraiden sukuun, tulla adoptoiduksi sellaiseen tai jos meni naimisiin samurai-sukuun kuuluvan kanssa. Myös naiset saattoivat olla samuraita.
Samuraita oli aikoinaan 5-10% kansasta, mutta tätä nykyä heitä ei enää ole oikeasti. Toki sukuselvityksessä voidaan löytää samuraiden suvun jälkeläisiä, mutta eivät he enää kanna miekkaa saatikka sitten osaa käyttää sitä. Samurai-järjestelmä lakkautettiin 1860-luvulla, jolloin heiltä kiellettiin aseiden kantaminen.
Samurailla oli komeat haarniskat kypärineen. Kypärän naamion piti olla pelottava, sillä sen piti pelottaa vastustajia. Varsinkin jos kypärää kantoi nainen tai nuori poika, oli parempi näyttää pelottavalta, jotta taistelukentällä vihollinen ei heti huomaisi oletettavasti helpompaa vastustajaan.
Samurai-suvun pojista tuli samuraita jo 12-vuotiaina, jolloin heidätkin lähetettiin taisteluun. Siksi kypärien naamioissa oli sitä parempi, mitä suuremmat viikset siinä oli vastustajan hämäämiseksi. Toki he olivat harjoitelleet miekkailua pikkulapsesta saakka jo ennen kuin pitivät edes syömäpuikkoja käsissään.
Samurai-taistelijoilla oli hieman käyrät miekat, katanat, mutta he käyttivät myös muita aseita, kuten keihäitä, jousipyssyjä ja ampuma-aseita. Tavanomaisesti samurait kantoivat vyöllään kahta miekkaa. He omistivat suuren määrän miekkoja, sillä taistelussa yhdellä miekalla sai surmattua maksimissaan kolme vihollista ennen teräaseen tylstymistä.
Jos samurai oli häpäisty, vaikeasti haavoittunut tai kokenut kirvelevän tappion, hän teki seppukun, harakirin eli itsemurhan leikkaamalla vatsansa auki miekalla. Japanissa uskottiin hengen (spirit) olevan vatsassa.
Samurai saattoi itse valita tehdä seppukun tai hänet saatettiin tuomita tekemään se. Ennen kivuliasta toimitusta samurai käytti valkoista kimonoa, kirjoitti kuolonrunon ja söi viimeisen ateriansa.
Ninjat taas olivat Japanin feodaaliruhtinaiden kätyreitä, salakähmäisiä vakoojia. He eivät saaneet kantaa asetta näkyvästi, joten he kehittivät vaatetuksen, joka ei erottunut väkijoukosta, mutta jonka sisällä pieniä aseita kannettiin.
Ninjat siis hankkivat tietoja, mutta myös tekivät sabotaasia ja salamurhia. Ninjat olivat samuraita alempana, eivätkä he saaneet samanlaista kunniaa ja kunnioitusta. Suurin osa ninjoista oli tavallisia kylien asukkeja tai maatyöläisiä, jotka olivat opetelleet taistelutaitoja ja salamurhaamisen keinoja, mm. myrkyttämistä.
Ensimmäisen illan viimeisenä aktiviteettina oli Mipig-mikropossukahvila. Vaimon vaatimuksesta menimme sinne puoleksi tunniksi rapsuttelemaan pieniä possuja. Hän oli aivan ihastuksissaan, minä olisin voinut elää ilman tätä kokemusta.
Japanin matkakertomuksen seuraavissa osissa on tulossa lisää Kioton nähtävyyksiä ja paljon muuta!
Osa 2. Japaniin saapuminen ja ensimmäinen ilta Kiotossa
Osa 3. Kioton nähtävyyksiä ja aktiviteetteja
Osa 4. Päiväretki Naraan ja iltapäivä Arashiyamassa Kiotossa
Osa 5. Kioton tärkeimpiä nähtävyyksiä ja vierailu Osakassa
Osa 6. Päiväretki Hiroshimaan, Himejiin ja Miyajimaan
Osa 7. Fuji-vuori ja Kawaguchi-järvi
Osa 8. Tokio yläilmoista – Skytree ja Asahi Brewery
Osa 9. Imperial Palace & East Garden
Kivalta kuulosti ensimmäinen päivä! Fushimi Inari Taishalle tosiaan kannattaa saapua aikaisin, se on kyllä tavattoman suosittu. Kiinnostavslts kuulosti tuo museo, ja aihepiiri ylipäätään. Joissain Japanin linnoissa muistan aiheesta lukeneeni myös.
Samurait ovat tuttu ilmiö populaarikulttuurista, mutta tosiaan oli kiva ymmärtää taustoja paremmin.