Viimeinen päivä Tokiossa - Japanin matkakertomus päättyy

Viimeinen päivä Tokiossa alkoi totutusti hotellissa aamiaisella, jonka jälkeen kirjauduimme ulos hotellista. Veimme matkatavarat juna-asemalle lokeroon säilytykseen (700 jeniä koko päivä, noin 5€), ja lähdimme vielä kaupunkia kiertämään.

Monenlaista markkinatunnelmaa

Ensimmäiseksi suuntasimme Tsujiki Outer Marketille, kuuluisalle torille, jossa myydään kalaa ja paljon kaikkea muuta. Siellä oli todella paljon turisteja liikkeellä, mutta myös paikallisia ostamassa tuoretta kalaa ja jonottamassa herkullista sushia.

Markkinoilta menimme metrolla katsomaan, miltä Tokyo Tower näyttää. Korkealta se näytti, mutta sinne emme menneet ylös maisemia vahtaamaan.

Jatkoimme matkaa Akihabaran kaupunginosaan, joka on tunnettu elektroniikkaliikkeistään ja myös anime-myymälöistään. Tällaisessa elektroniikkamyymälässä kannattaa ihan vain käydä katsomassa, kuinka paljon kaikkea mahdollista on myynnissä. Teimme alueella hieman tuliaisostoksia BIC Camera -liikkeessä, jossa oli myynnissä pääosin elektroniikka, mutta myös mm. tuliaisherkkuja.

Tarkoituksenamme oli myös ostaa objektiivi kameraan, mutta haluamaamme emme löytäneet, joten ostos jäi tekemättä. Teimme investoinnin kotimaassa, niin tuotiin nämä rahat tamperelaisen yrittäjän kassaan.

Akihabarassa söimme loistavan, edullisen ja täyttävän gyoza-lounaan. Gyozat ovat siis eräänlaisia täytettyjä taikinanyyttejä. Japanista puhutaan kalliina maana, mutta ainakin aasialaista ruokaa saa joka puolelta edullisesti. Suuria ja hyviä annoksia saa viidellä eurolla, varsinkin lounasaikaan.

Viimeisenä kohteenamme Tokiossa ja Japanissa oli ilmainen Tokyo Metropolitan Government Buildingin näköalatasanne. Noin 200 metrin korkeuteen pääsimme lyhyehkön jonottamisen jälkeen vielä kerran vilkaisemaan kaupunkia lintuperspektiivistä. On se city kooltaan valtavan vaikuttava.

Hetken aikaa harhailimme Shinjukun asemalla, kunnes löysimme meidän laukkujemme säilytyspaikan. Tämä oli ainoa kerta, kun piti hieman hakea suuntia ja tuli tehtyä ylimääräistä kävelylenkkiä. Onneksi ei ollut kiirettä.

Kotimatka alkaa

Matkatavaroinemme sitten siirryimme metroyhteyksiä käyttäen Hanedan lentokentälle, joka on siis Tokion alueen kansainvälisistä lentokentistä se, joka on lähempänä kaupunkia. Toinen kenttä, Narita, sijaitsee 70 kilometrin päässä. Kannattaa siis olla tarkkana, kummalle kentälle on suuntaamassa.

Jätimme mukanamme nettitikkuna toimineen pocket wifi -laitteen palautuskuoressa postilaatikkoon. Se palveli meitä hyvin, ja oli noin 70 euron hintansa väärti.

Laukut saimme kohti ruumaa jo reilut kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Turvatarkastus- ja maastapoistumisprosessi olivat ehkä kaikkien aikojen tehokkaimmat, meniköhän siinä kymmentäkään minuuttia. Sen sijaan lentokentän tuliaiskaupassa sai jonottaa pidempään. En ole niin pitkää jonoa nähnyt kaupassa, mutta se veti kuitenkin tehokkaasti.

Pääsimme pian lentokenttäloungeen, jossa nautimme listalta tilattavia herkullisia annoksia mahamme täyteen. Myös juomatarjoilu oli kunnossa. Suihkuun oli niin pitkä jono, että sinne emme päässeet, vaikka niin olisimme toivoneet.

Koneeseen noustiin hieman myöhässä illalla puoli kymmenen maissa. Paluumatkalla istuin Finnairin Premium Economyssa, jossa on hieman parempi penkki, viihdejärjestelmä ja tarjoilu kuin economy-luokassa. Sainkin ihan hyvin torkuttua matkan aikana.

Tarjoilut olivat, no, ehkä välttäviä tai maksimissaankin ihan ok. Toiseen ateriaan eli tällä kertaa aamiaiseen, Finnair voisi vähän panostaa. Pahvirasiassa tarjoiltiin jotain, josta en oikein tiedä, mikä se oli. Sanoisin, että ainakin joku sämpylä tai croissantti pitäisi olla tämän kyljessä.

Lensimme takaisin pohjoista reittiä eli Pohjoisnavan yli, mistä saimme oikein diplomit. Suomeen saavuimme aamulla 4:40 ihan ajallaan. Nauratti, kun koneesta poistuvat ihmiset menivät lentoasemalla tarkasti jonoon liukuportaiden vasempaan laitaan, kuten Japanissa tehdään.

Siitä sitten kentältä napattujen aamukahvien kera ajelimme kotiin Tampereelle yrittäen sisäistää, että mitä kaikkea sitä tulikaan Japanissa koettua 10 päivän aikana. Yllättävän vähän aikaerorasitus tuntui sinä päivänä.